Anarkistinen Musta Risti

Ensimmäinen asia, jota ihmiset haluavat valtiolta, on säilyttää yhteiskuntarauha ja jakaa oikeutta. Tästä huolimatta valtiot ovat tappaneet enemmän ihmisiä ja varastaneet enemmän tavaroita kuin yksikään yksittäinen rikollinen koskaan. Valtio ja sen lait pitävät yllä asioita, jotka ruokkivat rikollisuutta. Näitä ovat esimerkiksi köyhyys, rasismi, vieraantuneisuus ja seksuaalinen alistaminen. Vaikka lakien, tuomareiden ja vankiloiden lukumäärä kasvaa, niin tekee myös murhien, raiskausten, pahoinpitelyjen ja ryöstöjen määrä.

Anarkistit uskovat, että valtion hävitessä myös sen aiheuttamat haitat katoavat, ja epäsosiaalinen käytös, jota valtio pyrkii ehkäisemään, ei ainakaan kasva vaan luultavasti vähenee. Yleinen käsitys on, että anarkiassa ihmiset käyvät toistensa kimppuun ja kaikki humaanit ja herkät arvot romuttuvat. Tämä ei ole anarkistien päämäärä, koska rehottava väkivalta johtaisi vain uuden valtion syntyyn. Anarkismin perusidea on, että rauhaisa, harmoninen yhteiskunta voidaan rakentaa useimpien ihmisten vapaasta halusta toimia yhdessä ilman pakkovaltaa. Lailla on neljä tehtävää:

Pitää yllä valtion etuoikeutta ja valtaa sekä säännellä taloutta.
Kontrolloida yksityistä käytöstä kuten seksiä, päihteiden käyttöä ja uhkapelaamista moraalisten tuomioiden pohjalta.
Toimia riitojen sovittelijana ja sopimusten valvojana.
Estää käytöstä, joka vahingoittaa muita ihmisiä.

Ensimmäisillä kolmella tehtävällä on vähän itseisarvoa, ne ainoastaan pitävät yllä turhautumista ja epäoikeudenmukaisuutta, jotka luovat rikollisuutta. Epäsosiaalisen käytöksen kieltäminen ja siitä rankaiseminen sen sijaan ei estä sitä eikä auta sen uhreja. Usko lakiin ja sen valvontaan vie huomion pois rikoksen syistä ja niiden mahdollisista ratkaisumalleista.

Joskus poliisi ehkäisee rikoksia ja vankilat pitävät rikollisia pois kaduilta, mutta tulos on sama kuin yrittäisi parantaa kuumetta jääpalapussilla. Valtion virkamiehet tarvitsevat rikollisuutta ja tulevat jatkossakin, tietoisesti tai tiedostamatta, lisäämään sitä ja väittämään, että ainut ratkaisu on hallinnon lisääminen. Jokainen askel tähän suuntaan, jokainen uusi laki, lisää verotaakkaa ja siirtää meitä lähemmäs yhteiskuntaa, jossa kaikkia meitä tarkkaillaan jatkuvasti ja olemme täysin poliisin armoilla.

Rangaistusjärjestelmä, rikollisuuden kontrolloinnin kivijalka, on täysin epäonnistunut. Vangittu ja nöyryytetty tuomionsa saanut oppii ainoastaan, että oikeus ei ole sopeuttamista yhteiskuntaan vaan kostoa. Kaikkein inhimillisinkin vankila perustuu yhä ihmisten vapauden väkivaltaiseen riistämiseen. Sen opettamiseen, että on oikein käyttää voimaa rajoitusten panemiseen yksilön tahdolle.

Rikollisuus on yhtä luonnollinen pakko-yhteiskunnallemme kuin maksakirroosi alkoholistille. Länsimainen sivilisaatio on tuhansia vuosia iskenyt lastensa päähän moraalia, joka herättää pelkoa rangaistuksesta, turhautumista, raivoa. Moraalisuus ei saa ihmisiä käyttäytymään, se luo sisäisiä ristiriitoja, jotka provosoivat rikoksiin. Sosiaalisesti hyväksytty väkivalta antaa mallin ja usein oikeutuksen rikolliselle väkivallalle. Taloudellinen järjestelmä, joka antaa omaisuuden kasaantua harvojen käsiin ja palkitsee taloudellisen menestyksen huolimatta siitä, kuinka sen on saavutettu, provosoi ja rankaisee köyhiä, mutta suojelee rikkaita. Tämän paremmin ei voisi taata ikuisesti kasvavaa rikollisuutta.

Anarkistinen vaihtoehto

Voi olla vaikeaa kuvitella sivilisaatiota ilman valtiota, mutta aikoinaan oli vaikeaa kuvitella sitä ilman orjuutta. Ihmisluonto, päinvastoin kuin monet luulevat, ei ole vaarallinen ja kontrollin tarpeessa. Jotkut myös väittävät, että koska ihminen on perustanut valtioita läpi historian, valtio ja sen tekemä ihmisten hyväksikäyttö, on luonnollista. Tämä ihmisten tapa luottaa johtajuuteen ei silti tee monarkioista, harvainvalloista tai edes tasavalloista tai demokratioista välttämättömiä. Anarkistit eivät kiellä etteikö vapaus vaatisi tiettyä lujuutta, itseluottamusta ja ikuista valppautta.

Anarkismi ei lupaa täydellistä maailmaa, ainoastaan jotakin parempaan kuin mitä meillä nyt on. Valtion hylkääminen ei automaattisesti muuta ihmisiä ystävällisiksi ja valistuneiksi olennoiksi. Me kuitenkin luotamme siihen, että päästessään vapaiksi ihmiset noudattavat haluissaan harkitsevuutta ja pystyvät näkemään tekojensa seuraukset pitkälläkin tähtäimellä.

Väkivaltainen ihminen syntyy nykyisen kasvatuksen seurauksena. Painostava, autoritäärinen ja pakkokeinoihin tukeutuva kasvatus kodeissa ja kouluissa yrittää ainoastaan sopeuttaa lapsia elämään valtiojohtoisessa yhteiskunnassa. Vapaasti muodostetut perheet, naisten, miesten ja lasten vapaat yhteisöt ilman autoritääristä kontrollia, eivät tuota väkivaltaisia lapsia. Pakkolakien hylkääminen johtaa yhteiskuntaan, joka on vapaa seksuaalisesta tukahduttamisesta ja seksistisestä miesten ylivallasta. Ilman vallan tukea nämä sorron muodot häviävät viehättävämmille ideoilla ja käytännöille.

Vaikka yhteiskunta olisi paras mahdollinen, voidaan silti olettaa, että jotkut henkilöt käyttäytyvät yhä epäsosiaalisesti; murhaavat, raiskaavat tai varastavat. Heimot, klaanit, liitot ja vapaat yhteisöt ovat kehittäneet useita keinoja selviytyä toisia vahingoittavan henkilön kanssa. Väkivallattomiin lähestymistapoihin kuuluu muun muassa hyljeksintä, julkinen paheksuminen, maksujen suorittaminen uhrille, suostuttelu, kouluttaminen, sosiaalinen paine, vapaaehtoinen terapia, ystävien ja naapureiden apu?

Joidenkin anarkistien mielestä kaikki vallan käyttö on pakottamista ja pahuudesta päästään eroon ainoastaan kieltäytymällä kaikista vallan muodoista. Toiset anarkistit ehdottavat ja keksivät suojelun keinoja, jotka ovat sopusoinnussa ajatuksen- ja toiminnanvapauden kanssa. Monet anarkistit hyväksyvät idean paikallisista suojelujoukoista. Uskomme, että erilaiset yhteisöt keksivät monia väkivallattomia keinoja rauhan säilyttämiseksi kokeilun ja kokemuksen kautta. Avain jokaiseen keinoon on muistaa, että sen tulee olla puolustuksellinen ja kohdistua henkilöön, joka aloitti väkivallan. Vapaus perustuu itse sääntelyyn ja itsehillintään Ihmisten uskotaan pystyvän rajoittamaan väkivallan käytön ainoastaan puolustukseen. Joskus voi toki käydä myös niin, että epäsosiaalinen henkilö on oikeassa ja yhteisö väärässä.

Nykyiset taloudelliset järjestelmät, kutsuvat ne sitten itseään kapitalistisiksi tai sosialistisiksi, käyttävät valtaa pitääkseen yllä valtioon perustuvia omaisuusjärjestelyjä. Anarkismi ei hyväksy valtiovaltaa missään muodossa. Kaikkien taloudellisten järjestelyjen tulisi perustua vapaaehtoisuuteen. Tämä ei sulje pois yhdessä hyväksyttyjä sääntöjä, kuten peleissä, joista yksi voisi olla omaisuuden kunnioittaminen. Silti kaikkien oikeutta kaikkeen tarvitsemaansa kunnioitetaan tasa-arvoisesti. Tulee havaita, että on olemassa vaihtoehtoja apua tarvitsevien elinehtojen kieltämisen ja kaiken pakolla jakamisen välillä. Lainaaminen keskinäisen avun hengessä ja jakaminen, yksityisesti tai yhteisestä varastosta, tulee luultavasti olemaan yleisin omaisuuden jakotapa. Anarkistit uskovat, että tuskin kukaan tulee kärsimään puutteesta vapaassa yhteiskunnassa. Historia on osoittanut, että väestön määrä pienenee hyvinvoinnin ja tiedotuksen (esimerkiksi ehkäisystä) lisääntyessä.

Teknologia voisi tyydyttää jo nyt kaikkien perustarpeet. Täydellinen vapaus mahdollistaa valtavan kasvun luovuudessa, kekseliäisyydessä ja tuottavuudessa. Ihminen nauttii työstä, kun se ei ole vieraannuttavaa eikä häntä pakoteta siihen.

Kysymys kuuluukin kuinka saavutamme päämäärämme. Anarkististen ideoiden yleinen hyväksyminen on maailmanlaajuisen vapaan yhteiskunnan lähtökohta. Tarvitaan siis muutos asenteissa ja tämän päivän anarkistien tehtävä onkin levittää ideaa valtiottomasta yhteiskunnasta. Seuraavaksi muutamia asioita, joita tekemällä päämäärä on aina lähempänä.

Ajattele, opiskele ja keskustele anarkistisista ideoista. Kehitä uusi asenne rikollisuuteen; kieltäydy näkemästä sitä pelottavana ongelmana, joka tulee ratkaista valtion avulla. Yritä nähdä rikollinen ihmisenä paineen alla ja miettimällä millainen hän olisi vapaassa yhteiskunnassa.

Keksi käyttäytymismalleja, jotka eivät perustu toisten vahingoittamiseen. Itsekontrolli on itsensä vapauttamisen toinen puoli.

Vapauta itsesi. Järkevä anarkisti ei pidä itseään toisten vapauttajana vaan itseään vapautettavana. Anarkismi on henkilökohtaista vapautumista autoritäärisen yhteiskunnan asenteista ja tavoista. Uusi yhteiskunta syntyy, kun ihmiset ovat vapauttaneet itse itsensä.

Itsesi vapauttamisen lisäksi organisoidu ryhmiin vapaata yhteiskuntaa varten. Nämä voivat olla vaikka opiskeluryhmiä keskinäisen opetuksen hengessä tai keskinäisen avun verkostoja. Tällaiset ryhmät ovat esimerkkejä vapaasta yhteiskunnasta.

Rakenna alueellisia ja maailmanlaajuisia autonomisten ryhmien liittoja, jotka yhdessä työskentelemällä levittävät vapauden ideaa ja rohkaisevat oma-aloitteisuuteen, samalla vastustaen sortoa.

Älä tue valtiota millään tavalla. Älä noudata lakeja, jotka eivät estä epäsosiaalista käytöstä vaan ainoastaan vahvistavat valtiovaltaa.

Viimeisen muoto väkivallattomaan kieltäytymiseen on yleislakko, jolloin kaikki ihmiset kieltäytyvät työskentelemästä kunnes valtio on purettu.
Ihminen ei ole syntinen eikä tarvitse valvontaa. Hän on omana itsenään tarpeeksi hyvä. Löytääksemme paratiisin ympäriltämme meidän täyttää lakata epäilemästä toisiamme eli luottaa itseemme.