Kapinatyöläinen #14a - 1993
UTOPIAA?
Anarkismissa ei ole kyse niinkään utopiasta vaan ohjelmasta jolla yhteiskuntaa voitaisiin muuttaa oikeudenmukaisempien periaatteiden mukaan toimivaksi. Kaikki maailman ongelmat eivät ratkea siirtymällä anarkistiseen yhteiskuntaan mutta ilman sitä ei ihmiskunnan suuna ongelmia voida ratkaista.
Tällä hetkellä kaikkialla maailmassa ihmisten elämästä päättää pitkälti pieni hallitseva luokka, joukko poliitikkoja, johtajia ja omistajia. Tämä luokka elää turvatussa yltäkylläisyydessä ja usein suorastaan rypee rikkauksissa samaan aikaan kun suurin osa ihmisistä joutuu raatamaan ja kamppailemaan saadakseen päivittäisen toimeentulonsa ja miljoonat kuolevat nälkään tai köyhyyden aiheuttamiin tauteihin.
Yhteiskuntamme toimii nykyisin pääasiallisesti hallitsevan luokan etujen mukaisesti, määrääväthän he pelin säännöt. Niinpä eriarvoisuus, voitontavoittelu, riisto, käskysuhteet ja harhaanjohtaminen ovat yleisiä kaikilla elämänalueilla. Pahinta tuhoa on saatu aikaan silloin kun valta on ollut mahdollisimman keskitetty, kuten Hitlerin Saksassa ja Stalinin Neuvostoliitossa.
KANSA EI TARVITSE JOHTAJIA, VAAN JOHTAJAT KANSAA.
Yhteiskunta voi olla tasa-arvoinen, oikeudenmukainen ja vapaa, vain jos sen perustana on ihmisten oikeus hallita itseään. Käytännössä tätä toteutettaisiin yleisissä kokouksissa perustasolla, työpaikoilla ja asuinalueilla. Laajemmassa alueellisessa ja aloittaisessa päätöksenteossa päätöksiä muotoilisivat ihmisten valitsemat edustajat, joiden asema poikkeaisi oleellisesti nykyisesti "edustajista" . He olisivat jatkuvasti erotettavissa ja ihmisten enemmistö voisi aina kumota tai muuttaa heidän päätöksensä yleisen äänestyksen kautta. Yleisesti ottaen tällaisessa itsehallinnollisessa yhteiskunnassa ihmiset ja yhteisöt järjestäisivät yhteistyönsä ja -elämänsä luontevimmalla tavalla, ilman vallan keskittämistä johtajille, keskinäisen solidaarisuuden ja vapaaehtoisuuden pohjalta.
KUINKA?
Oikeudenmukainen yhteiskunta ei tipahda taivaasta. Luodaksemme sen meidän on voitettava nykyinen vallanpitäjien, johtajien ja omistajien luokka. Tehtävä ei ole helppo, mutta ei mahdotonkaan. Monet suuremmat ja pienemmät vallankumoukset ovat osoittaneet valtaapitävien voimattomuuden kansanjoukkojen lähtiessä liikkeelle.
Alistetut ovat kautta aikojen pyrkineet hallitsemaan itseään. Tällä vuosisadalla tapahtuneista työväenluokan yrityksistä ottaa tuotanto ja muu elämä omiin käsiinsä esimerkkeinä olkoon mm. Katalonian työläiskollektiivit 1936-37, Unkarin työläisneuvostot 1956 ja Ranskan itsehallintoliike 1968. Nämä liikkeet jotka pyrkivät itsehallinnolliseen yhteiskuntaan ovat joutuneet petetyiksi ja raa'asti tukahdutetuiksi, ovathan ne olleet hallitsevalle luokalle kaikkein vaarallisimpia.
Loppujen lopuksi kysymys ei ole siitä valitsemmeko taistelun vai tyydymmekö nykyiseen, vaan siitä aiommeko hyökätä vai perääntyä. Hallitseva luokka pyrkii joka tapauksessa jatkuvasti parantamaan omaa asemaansa meidän kustannuksellamme. Ainoa keino jolla voimme lopulta taata ihmisarvoisen elämän on yhteiskunnallinen vallankumous.
MIKSI PUHUA TYÖVÄENLUOKASTA?
Työväenluokasta puhuminen on tänä päivänä poissa muodista. Silti on muodeista riippumaton tosiasia että yhteiskunnassamme on toisia ihmisiä joilla on valta ja rahat, ja toisia joita käytetään hyväksi. Työväenluokkaan kuuluvat kaikki ne ihmiset jotka elävät omalla työllään. Luonnollisesti siihen kuuluvat myös mm. ne jotka valmistautuvat työhön (opiskelijat), ne jotka ovat jo työpanoksensa suorittaneet (eläkeläiset) ja ne jotka eläisivät omalla työllään jos vallitseva järjestelmä ei sitä estäisi (työttömät).
Nämä ihmiset ovat niitä joita hallitaan ja joiden kustannuksella hallitseva luokka elää. Näitä ihmisiä olemme me ja todennäköisesti myös sinä, sillä työväenluokka muodostaa valtaosan väestöstä (joidenkin tutkimusten mukaan jopa 85%). Työväenluokka on onnistuttu jakamaan niihin jotka tunnustavat olevansa työväenluokkaa ja niihin pitävät itseään "keskiluokkana" koulutuksen, ammatin, palkan, vanhempien, elämäntavan yms. perusteella. Tämä "keskiluokka" on onnistuttu sopeuttamaan vallitsevan yhteiskunnan ajattelutapaan ja saatu unohtamaan todellinen alistettu yhteiskunnallinen asemansa. Siksi on olennaista tehdä selväksi että elämme luokkayhteiskunnassa, jossa ovat vastakkain työväenluokan ja hallitsevan luokan edut. Meidän, työläisten, etujen mukaista on kumota vallitseva järjestelmä ja siksi juuri työväenluokka tulee sen kumoamaan.