www.anarkismi.net/kapis/

Kapinatyöläinen #14a - 1993

YMPÄRISTÖ JA LUOKKATAISTELU

Nykyisessä yhteiskunnassa aineellinen elintasomme on lamasta huolimatta moninkertainen verrattuna esimerkiksi vuosisadan alkuun ja alkukantaisiin maanviljelysyhteiskuntiin verrattuna meitä ympäröivä tavarapaljous on suunnaton. Silti jo 80-luvun hyvinä vuosina tuli yhä selvemmin esiin että kulutuksen lisääntymisestä huolimatta ihmisten henkinen pahoinvointi ei ole hävinnyt mihinkään. Samalla on käynyt selväksi että tuotanto ja kulutus eivät voi kasvaa loputtomiin, raaka-ainevarat ovat rajalliset ja itse asiassa jo nykyinen tuotanto tuhoaa ympäristöämme nopeaan tahtiin. Mistä tämä vääristyminen siis johtuu? Merkitseekö ympäristöongelmien ratkaisu köyhempää elämää?

Länsimaisessa kulutusyhteiskunnassa elämämme luontaisia tarpeita tyydytetään jatkuvasti ja etenevässä määrin materiaalisin korvikkein, kapitalismin tuottamien tuotteiden avulla inhimilliset kokemukset standardisoidaan ja keinotekoistetaan. Rakkautta korvaa suklaa, ystävyyttä hampurilainen, ihmisten arvostusta mersu ja kesämökki, rakastelua pornoelokuva, keskustelua TV, yhteislaulua korvalappustereot jne...

Todellisuudessa elämästämme kuluu työhön suurempi osa kuin alkukantaisissa keräilijäyhteisöissä ja usein se kuluttaa meidät loppuun ennen aikojamme fyysisesti tai henkisesti. Hallitseva luokka alistaa meitä yhä tehokkaammin, meillä on yhä vähemmän omaa ja yhä enemmän järjestelmän suunnittelemaa, valmistamaa ja määräämää. Ihmisyhteisöt hajoavat yhä enemmän joukoksi yksinäisiä ihmisiä. Yhteiskuntaa leimaavat yhä enemmän itsekkyys, kilpailuja pätemisen tarve. Samalla ihmiset ovat epävarmempia, yksinäisempiä ja masentuneempia.

Luonto on joutunut yhtä kaltoin kohdelluksi kuin ihmisetkin. Kaikki on uhrattu näennäisen, rahalla mitatun, tehokkuuden alttarille. Ekokatastrofi on pikemminkin tämän hetken todellisuutta kuin tulevaisuuden uhka.

Tämän hetkisessä yhteiskunnassa joka perustuu alistamiseen, riistoon, epäoikeudenmukaisuuteen, joka ulottuu kaikille elämänalueille emme voi saavuttaa sitä mitä todella haluamme. Siksi hallitseva luokka yrittää pitää meitä tyydytettyinä ja järjestelmää pyörimässä tuottamalla yhä lisää kulutustavaroita joihin mainonnalla liitetään mitä käsittämättömimpiä asioita.

Päästäksemme ulos tästä noidankehästä, meidän on mietittävä mitä todella tarvitsemme. Luonnon voimavarat riittävät turvaamaan kaikille maapallon asukkaille riittävästi ruokaa, kunnon asunnot ja vaatteet sekä terveydenhuollon. Sen lisäksi tarvitsemme läheisiä ihmissuhteita ja puhdasta ympäristöä, emme autoja ja videoita. Kyse ei ole mistään itsensä kieltämisestä, vaan päinvastoin, todellisten tarpeittemme ymmärtämisestä. Nykytekniikalla aineelliset perustarpeemme voitaisiin tyydyttää murto-osalla nykyisestä työajasta. Varsinkin kun työ jaettaisiin myös työttömille ja ihmisten ei tarvitsisi siirtyä eläkkeelle ennen aikojaan. Tämä tekisi mahdolliseksi vapautua työn ja kulutuksen oravanpyörästä ja muokata elämästämme sitä mitä haluamme.

Vapaa yhteiskunta ei tietysti käytännössä ole helppo toteuttaa. Eihän nykyinen kulutusyhteiskunta ole syntynyt ihmisten enemmistön toiveista vaan hallitsevan luokan arvojen ja etujen tuloksena. Kuka kysyi aikanaan maaseutuköyhälistöltä halusiko se teollista vallankumousta? Halusivatko he raatamaan itsensä kuoliaaksi 14-16 tunnin työpäivinä? Haluaako sitä kehitysmaiden nykyinen työväenluokka?

Ympäristöliikettä vaivaa usein käsittämätön työväenluokan väheksyntä ja elitismi. Kun ei nähdä ongelmien todellisia aiheuttajia, ei huomata että ympäristöliikkeen vastustaja on tismalleen sama kuin työväenliikkeellä, hallitseva kapitalistinen luokka. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa kansainvälinen suuryritys McDonald’s, joka samanaikaisesti tuhoaa ympäristöä ja riistää työntekijöitään, ja jota vastaan ovat siksi taistelleet niin ay-liike kuin ympäristöliike.

Ekologinen yhteiskunta ei synny pelkällä "arvojen muutoksella", kotikompostoinnilla tai romantisoidulla maallemuutolla. Ongelma ei ole uhreissa, työväenluokassa, vaan rikollisissa, niissä jotka maailmaa hallitsevat. Ihmisen ja ympäristön etu vaatii noiden rikollisten pysäyttämistä, heidän valtansa kukistamista. Vain porvariston murskaaminen ja suoraan demokratiaan kaikilla yhteiskunnan alueilla perustuvan järjestelmän luominen voi taata ihmiskunnan tulevaisuuden.

LOPUKSI

Nykypäivänä on muodikas ajatus panna työväenluokka maksamaan porvariston häikäilemättömyyden aiheuttamista ongelmista ympäristöverojen avulla. Samalla porvarit pyrkivät yhä enemmän korvaamaan tuloihin pohjautuvaa verotusta välillisellä verotuksella joka on rikkaille aina edullisempi. Koska anarkisteilta usein vaaditaan konkreettisia vaihtoehtoja, esitämme verojen kohdistamista oikeaan osoitteeseen mm. seuraavin keinoin:

- Helsingin ja Espoon rantahuviloille 100 %:n lisävero, jonka tuotto kohdistettaisiin rantojen suojeluun, virkistys- ja ulkoilualueiden luomiseen.
- Turkiksiin kohdistettu 200 %:n ympäristövero, jonka tuotto käytettäisiin vesiensuojeluun. Turkistuotannon valtiontuki luonnollisesti lopetettaisiin.
- Muskeliveneille 200 %:n vero, jonka tuotto käytettäisiin luonnonsuojelualueiden luomiseen saaristoon.
- Liituraitapuvuille 100 %:n erikoisvero, joka voitaisiin kohdistaa kehitysmaiden ympäristöongelmien ratkaisemiseen.

Leikki leikkinä. Todellisuudessa nämä täsmäverot vain viivyttävät edessä olevaa ympäristökatastrofia. Kapitalistisen järjestelmän ja sen ylläpitämän riiston hävittäminen voisi kuitenkin olla tehokkaampaa. Miksi emme siis aloittaisi muutosta jo huomenna?