www.anarkismi.net/kapis/

Kapinatyöläinen #20 - 1996

ETUJOUKOT JA ELITISMI

Etujoukkoajattelu ja sen anarkistinen vastustus on eräs yleisesti väärinymmärretty anarkismin puoli ja asia josta usein ilmeisesti anarkistitkin ovat erimielisiä.

Etujoukkoajattelun perustana on ajatus etujoukosta, joka, toisin kuin ihmisten enemmistö, on tiedostanut Totuuden ja jonka tehtävänä on pyrkiä toteuttamaan totuuteen perustuva yhteiskunnallinen järjestys. Tämä ei kuitenkaan ole vielä varsinainen etujoukkoilmiön keskeinen kysymys, sillä jokainen ihminen pitää sinänsä maailmankatsomustaan oikeana ja todellisuutta vastaavana. Enemmistö on usein ollut väärässä ja vähemmistö oikeassa. Ihminen joka pyrkii yhteiskunnallisiin muutoksiin on yleensä vähemmistössä ja sen tähden hänellä on usein oltava vakaa usko asiansa oikeuteen (nykytilan puolustamiseen riittää kyynisyys kaikkia muutosehdotuksia kohtaan).

Ongelmaksi etujoukko muodostuu siinä vaiheessa kun usko Totuuteen muuttuu absoluuttiseksi. Totuus on tärkeämpi kuin mitkään muut näkökohdat ja Totuudesta ei ole mitän epäilystä. Totuus ei enää ole kriittisen tutkiskelun tulos, joka on jatkuvasti muutettavissa, vaan opinkappale, jota on ristiriitaisuuksien välttämiseksi yksinkertaistettava. Koska Totuus on tärkeämpi kuin mikään muu, on etujoukon lupa käyttää mitä tahansa keinoja sen toteuttamiseen.

Varsinaisen etujoukkoajattelun ja elitismin ydin onkin se, että etujoukko katsoo oikeudekseen ja jopa velvollisuudekseen edistää Totuutta vaikka pakolla. Koska Totuus on tärkein, ihmisten mielipiteet ovat toissijaisia, merkittäviä ainoastaan siinä suhteessa että ne voivat haitata tai edistää Totuuteen perustuvan järjestyksen etenemistä. Tämä pohjimmainen ajattelutapa on yhteinen sekä nykyiselle hallitsevalle luokalle että joillekin muutokseen pyrkiville radikaaliliikkeille tai näiden osille.

Etujoukon ja eliitin ero on lähinnä yhteiskunnallisessa asemassa. Etujoukko pyrkii yhteiskunnalliseen muutokseen ja voi ilmentää Totuususkoaan esim. järjestöjunttauksilla, tietoisesti valheellisella propagandalla ja terrorismilla. Mikä tahansa keino käy, jotta valta saataisiin etujoukolle.

Eliitti on päässyt jo vallan huipulle ja sen Totuususko on pikemminkin käytännöllistä kuin periaatteellista. Eliitin on mielestään päätettävä tietämättömän kansan puolesta esim. sosiaaliturvan leikkauksista, EU jäsenyydestä ja talouspolitiikasta. Eliitillä on käytössään vaikuttava koneisto Totuuden kertomiseksi kansalle: tiedotusvälineet, koulujärjestelmä, poliittiset ja ammatilliset järjestöt jne. Niinpä yleensä kansa pystytään vakuuttamaan eliitin päätösten oikeellisuudesta ja jopa siitä
että kansa, eikä eliitti, on tehnyt nuo päätökset. Eliitillä ei kuitenkaan ole minkäänlaisia moraalisia (korkeintaan käytännöllisiä) ongelmia pakottaa kansalaisten enemmistöä omaan tahtoonsa, mikäli nämä itsepäisesti vastustavat eliitin tekemää, Totuuteen perustuvaa paatosta.

Kun Ahon hallituksen epäsuosio oli korkeimmillaan Iiro Viinanen totesi pelkäävänsä kansalaisten nousevan barrikadeille. Hallituksen johtopäätöksenä ei suinkaan ollut epäsuositun politiikan muuttaminen vaan mellakkapoliisin perustaminen. Kun Tanskan kansa äänesti "väärin" Maastrichtin sopimuksesta, päätti hallitus järjestää uuden kansanäänestyksen samasta asiasta. Kansan mielipide on eliitille korkeintaan käytännön este, ei moraalinen velvoite.

Eliitin käsissä Totuus on muuttunut täysin raadolliseksi, se on vain kulissi valtaapitävien eduille. Koska ihmisillä ei sinänsä ole mitään syytä palvella suuromistajien ja valtaeliitin etuja, on ne puettava "kansalliseksi eduksi", "taloudellisiksi välttämattömyyksiksi" ja "yhteiseksi hyväksi".

Se että etujoukkoajattelu on niinkin yleistä yhteiskunnallisen muutoksen liikkeissä johtuu osin aktivistien tavasta ajatella asioita tulevan eliitin näkökulmasta. "Jos me saisimme päättää, asiat olisivat nain..." on tapa jolla ihmiset on totutettu ajattelemaan. Yhteiskunnassa on vain päättäjiä ja tottelijoita ja jos asioihin halutaan vaikuttaa on pyrittävä päättäjäksi. Etujoukkoajattelun teoria ja harvainvaltainen käytäntö ovat erottamattomasti yhteenkuuluvia.

Anarkismi lähtee jokaisen oikeudesta päättää omasta elämästään. Myös niiden jotka ovat "väärässä". Vapaata, tasa-arvoista ja demokraattista yhteiskuntaa ei voida rakentaa etujoukon pakkokeinoille, manipulaatiolle ja harvainvallalle. Tämän on historia lukemattomia kertoja todistanut. Autoritaariset oikopolut ovat osoittautuneet umpikujiksi. Saavutukset jotka perustuvat vain pienen vähemmistön toimintaan ovat aina heikolla pohjalla. Anarkistit eivät pyri siihen että ihmiset tottelisivat meitä. Anarkistit pyrkivät siihen että ihmiset ajattelisivat itse.

Meidän voimamme ei lopulta voi perustua tehokkaaseen organisaatioon, aktivistien taisteluvalmiuteen tai taitavaan taktikointiin. Sen on perustuttava ajatuksiin jotka herättävät henkiin ihmisten unelmat. Sen on perustuttava jokaisen ihmisen vapauden ja onnen kaipuuseen.