Kapinatyöläinen #21 - 1996
Maata ja vapautta Espoon Cinéssä
Espanjan sisällissota on ollut elokuvarintamallakin hyvin vähälle käsittelylle jäänyt aihe. Ainoa huomiota saanut elokuva aiheesta on tähän asti ollut Hemingway-filmatisointi Kenelle kellot soivat 1940-luvulta.
Mutta nyt nuori ohjaajapolvi on uudelleen innostumassa aiheesta. Viime vuonna Euroopan elokuva-akatemia valitsi vuoden parhaaksi elokuvaksi brittiläisen Ken Loachin ohjaaman Maa ja Vapaus (Land and Freedom). Hollywood-tuotantoon painottavassa Suomessa tämänkaltainen elokuva tuskin haalisi täysiä katsomoita, joten elokuva sai ensi-iltansa (ja samalla ainoan esityksensä) Espoon Cine-festivaaleilla lähes vuosi ilmestymisensä jälkeen.
Loachin elokuva perustuu löyhästi George Orwellin romaaniin Katalonia, Katalonia, joka on kirjailijan omaelämänkerrallinen reportaasi Espanjan sodasta. Elokuvaa voisi kutsua Orwellin kirjan dramatisoinniksi.
Juoni on suhteellisen yksinkertainen. Nuori englantilaismies lähtee vapaaehtoisena Espanjan sisällissotaan taistelemaan tasavaltalaisten riveissä. Hän joutuu sattumalta POUMin miliisiin Aragoniaan. Hän osallistuu taisteluihin, tapaa anarkisteja ja pääsee osallistumaan suureen yhteiskunnalliseen vallankumoukseen. Sitten kuvaan astuvat poliittiset kiistat. Hallitus ei anna enää aseapua vallankumouksellisille ryhmittymille, ja turhautuneena päähenkilö liittyy kommunistien johtamaan kansainväliseen prikaatiin. Nähdessään, miten hän joutuu kommunistien riveissä ampumaan omia taistelutovereitaan, hän palaa Aragoniaan, vain nähdäkseen, miten yhteiskunnallisen vallankumouksen saavutukset murskataan verisesti.
Loach antaa oikeanlaisen kuvan sisällissodan poliittisesta historiasta. Hieman naiiviuttakin toki löytyy; elokuvassa kuvataan vain yhteiskunnallisen vallankumouksen positiivisia puolia, ja vallankumouksellisten sisäiset kiistat ja epäviralliset hierarkiat jätetään huomioimatta.
Yksiulotteisuus osoittautuukin Loachin elokuvan heikoimmaksi linkiksi. Henkilöhahmojen kehittelyyn olisi pitänyt käyttää lisää aikaa ja vaivaa. Myöskin tarinankerronta on liian tuttua ja turvallista.
Mutta elokuvan suurin ansio onkin se, että ensimmäistä kertaa tuodaan elokuvassa julki mitä sisällissodassa todella tapahtui. Esimerkiksi Hemingwayn romaani ja sen pohjalta tehty elokuva ovat tarinansa ja henkilöhahmojensa puolesta erinomaisia, mutta niiden poliittinen puoli on vain lähinnä kommunistipropagandaa. Suurimmalle osalle suomalaisia on varmasti täysin uskomatonta kuulla, että kommunistit murskasivat sosiaalisen vallankumouksen ja kollektivisoinnit. Ihmisten mieliin on juurtunut käsitys, että Neuvostoliitto oli sosialistinen ja Espanjan tasavaltalaishallitus oli sosialistinen. Todellisuudessa kumpikaan näistä ei tahtonut todellisen sosialismin toteutuvan Espanjassa.
Näin ollen Maa ja Vapaus on erittäin suositeltavaa sellaiselle, joka ei sisällissodan historiaa tunne, mutta asiasta enemmän lukeneelle elokuva ei tarjoa juuri mitään uutta tai mullistavaa näkemystä. Mutta kannattaa Loachin tuotos silti katsoa jos siihen joskus uusi tilaisuus tarjoutuu. Tylsä elokuva ei ainakaan ole, ja se on viimeiseen asti laadulla toteutettu ja ajan tunnelma on saatu onnistuneesti esiin. Huonoimmillaankin filmi on sympaattinen.
Timo Holopainen