Kapinatyöläinen #22 - 1997
Israel ja palestiinalaishallinto - kiduttajat kumppaneina
Israelin ja palestiinalaisten välisen rauhanprosessin alusta lähtien palestiinalaisille on luvattu vapautta ja israelilaisille vastineeksi rauhaa, ilman että kumpikaan lupaus olisi toteutunut. Poliittinen tukahduttamiskoneisto ei ole hellittänyt otettaan palestiinalaisista, vaikka se onkin muuttunut osittain palestiinalaisten pyörittämäksi. Tällä hetkellä Israelin vankiloissa istuu lähes 6000 palestiinalaista, näistä yli puolet rauhansopimuksen solmimisen jälkeen vangittuja. Palestiinalaishallinnon pidättäminä taas on 1200 oppositioryhmien jäseniksi epäiltyä, joista kaksi kolmasosaa on ollut vangittuna yli puoli vuotta ilman syytteitä, oikeudenkäyntiä tai asianajajaa.
Israelin uusi parlamentti ja hallitus ovat käytännössä ainoana maailmassa virallisesti laillistaneet kidutuksen kuulustelu- ja rankaisukäytäntönä. Parlamentin hyväksymä kidutuksenvastainen laki laskee kidutuksen ulkopuolelle (ja niin ollen lailliseksi) "kivun tai kärsimyksen joka kuuluu kuulustelutoimenpiteisiin tai lain mukaiseen rangaistukseen".
Jo 1987 Israelin hallituksen hyväksymä komissioraportti hyväksyi "maltillisen fyysisen painostuksen". Tarkemmat määritelmät hyväksytyistä fyysisistä ja psyykkisistä keinoista jätettiin raportin salaiseen osaan.
Lokakuun -94 jälkeen Israelin hallitus on myös kolmen kuukauden välein uudistanut luvan käyttää "lisättyä fyysistä painostusta" mukaan lukien väkivaltaisen ravistamisen. Väkivaltainen ravistaminen merkitsee kuulusteltavan ravistelua kauluksesta usean minuutin ajan. Tämä johtaa usein tajuttomuuteen, ja toisinaan aivovaurioon ja jopa kuolemaan.
Viime vuonna myös Israelin korkein oikeus hyväksyi fyysisen voiman käytön tiettyjä vankeja kuulusteltaessa.
Arafatin komennossa olevat palestiinalaispoliisit eivät kuitenkaan jää julmuudessaan tippaakaan jälkeen israelilaisista. Kahden vuoden aikana palestiinalaispoliisit ovat kiduttaneet kuoliaiksi seitsemän ihmistä ja nykyisin arviolta 70 % vangeista joutuu kidutetuiksi. Pidätyskeskukset (jotka olivat salaisia viime kevääseen saakka) yleensä kieltäytyvät antamasta sukulaisille mitään tietoja pidätetyistä. Pahoinpitelyt, ruoskimiset, sähköiskut, kuristaminen ja jäsenten vääntäminen ovat yleistä käytäntöä.
Osasyynä palestiinalaispoliisin toimintaan on
rauhansopimus joka määrää palestiinalaishallinnon
tukahduttamaan kaikki uhat Israelin hallinnolle mukaan lukien
"odotettavissa olevan yllytyksen" Israelin
turvallisuutta uhkaaviin tekoihin. Käytännössä tämä on
johtanut epävirallisiin pidätyskiintiöihin. Kuten eräs
vanginvartija
totesi: "meidän on pidettävä tietty määrä vankeja
Israelin lehdistön takia".
Palestiinalaisilla on kuitenkin myös omat motiivit tukahduttaa toisinajattelijoita. Arafat on hallinnut PLO:ta yksinvaltaisesti jo vuosikymmenet. Sitä mukaa kun lupaukset oikeudenmukaisesta rauhasta osoittautuvat tyhjiksi PLO:n kannatus miehitysalueilla laskee. Niinpä Arafatin hallitus joutuu luottamaan yhä enenevässä määrin väkivaltaan pitääkseen palestiinalaiset hallinnassaan.