www.anarkismi.net/kapis/

Kapinatyöläinen #23 - 1997

ANARKISMI KIELLETTY AATE IV

SALATTUA KULTTUURIHISTORIAA
-PIILOANARKISTEJA, PIILONEEKEREITÄ VAI PIILOHOMOJA?

On ehkä hyvä, että lapsille ei kerrota kaikkia synkkiä asioita. Länsimainen kulttuuri salaa kuitenkin asioita myös aikaihmisiltä. Esimerkiksi ns. suurmiehet esitetään historiankirjoituksessa nuhteettomassa valossa, vaikka näistä on melko mahdoton löytää sellaista, joka ei olisi ollut juoppo, narkomaani, homo, anarkisti tai kommunisti. Ainoa melko raitis hetero oli Einstein, joka natsien kiusaksi oli vasemmistolainen juutalainen. Australialaiset perustivat 1965 Percy Grainger-museon juhliakseen juuri kuollutta historian ainoaa taiteilijaa, joka oli raitis kasvissyöjä ja innokas urheilun harrastaja. Vuosi Australian etevimmän säveltäjän ja pianistin kuoleman jälkeen paljastui, että Percy olikin ollut sadomasokisti kaikkein synkimmästä päästä. Hemmo ruimi itseään ruoskalla niin vauhdikkaasti, että pelkäsi kuolevansa! Percy oli toki kerran eläessään kokeilumielessä ejakuloinutkin, ja vieläpä naisen emättimeen, mutta se ei kuulemma tuntunut sen kummallisemmalta kuin pissaaminen.

Vuosisadan vaihteessa teosofit tapasivat väittää kaikkien suurrniesten olleen tosiasiassa salaa teosofeja. Nykyisin taas homot tapaavat usein pakkomielteenomaisesti väittää, että kaikki suurmiehet ovatkin aina olleet ns. piilohomoja. Teoriassa on kuitenkin vissi heikkous. Tämä heikkous piilee siinä, että mistä sitten muka löytyisi tarpeeksi heteroita muodostamaan se valtava salaliitto, joka katalasti valehdellen väittää kaikkia homoseksuelleja suurmiehiä heteroiksi. USA:n mustat ovat ehkä pöllineet homoilta näiden hienoimman neronleimauksen, koska ovat viime aikoina alkaneet esitellä syvällistä teoriaa, jonka mukaan kaikki suurmiehet ovatkin aina olleet neekereitä! Kun homojen mukaan Jeesus on ollut homo ovat mustat innoissaan alkaneet väittää Jeesusta neekeriksi. Kinastelu on nyt jo niin pitkällä, että esimerkiksi Beethoven on hemmo, jota homot väittävät(olemattomin perustein) muka homoksi, ja mustat muka neekeriksi (hyvin perustein, kaikkien lähteiden mukaan Beethovenin ihonväri oli "ruskea").

"Kiljusen Herrasväen" kirjoittajana tunnettu Jalmari Finne oli piilohomo, joka erään väittämän mukaan väitti Sibeliuksen olevan väitetty piilohomo. Väite ei voi pitää paikkaansa. Sibelius oli voyeristi, joka nuorena usein pisti koko vuoden apurahan menemään yhdellä kertaa bordellissa - näitä oli tsaarinajan Helsinki täynnä. Ulkolaiset musiikkitieteilijät kyselevätkin usein, miksi Sibeliuksen kirjeet ovat salaisuuksia.

Ehkä kaikki suurmiehet ovatkin olleet piiloanarkisteja! Eräässä heikkotasoisessa sarjakuvassa on juonena se, että jossain vieraalla planeetalla siittiön näköiset avaruusolennot suuntaavat maan päälle säteen, jonka seurauksena ihmisistä tulee piiloanarkisteja. Tämäkin juoni olisi jännempi jos sädettä ei olisi ja anarkistin sisällä olisi marxilai... marsilainen avaruusolento! Mikä voisikaan vaikkapa McCarthyn ajan amerikkalaiselle olla pelottavampaa, kuin ajatus että kuka tahansa voi olla piiloanarkisti, piilomarxilainen tai piilohomo. McCarthy yritti aikoinaan mm. väittää että sarjakuva Batmanista ja Robinista on kommunistien salajuoni jonka tarkoitus on turmella terveet nuorukaiset homoseksualismilla. Batman ja Robin roikeloi sukkahousut päällä ja kummallakaan ei ole naista! Piilohomouden ylistystä! Ei ihme että McCarthy joutui lopuksi mielisairaalaan!

Neuvostoliiton tuhoutumisen jälkeen vainoharhaisuuteen taipuvaiset ihmiset tulevat näkemään piilokommunistien sijasta piiloanarkisteja joka puolella. Teeveestä tulee sunnuntai-iltaisin sarja, jonka parasta antia on se, että agenttijärjestön naiset ovat naamioituneet bikinimainosten malleiksi. Eräässä jaksossa tarinan roisto oli "Kansainvälisen Anarkistiliiton" jäsen jota bodarin näköiset hemmot ja missin näköiset kinkut joutuivat pistämään kuriin ja nuhteeseen.

Julkianarkisti olisi onnellinen jos voisi osoittaa Suomessa aina olleen niin julkianarkisteja kuin piiloanarkisteja. Valitettavasti tällaisia ei löydy. Tokihan Suomeen Ensimmäisen Maailmansodan aikana sijoitetuissa venäläisissä sotilaissa oli huomattavasti enemmän vapaudenhenkisen sosialismin kannattajia, kuin bolshevikkeja. Helsingin pääpostin paikalla sijainneen kaasutehtaan tiloissa oli Helmikuun Vallankumouksen jälkeen "anarkistiklubi". Kaasutehtaaseen kuuluivat myös vielä jäljellä olevat makasiinit. Ehkä anarkistiklubi oli nykyisen kehitysmaakaupan paikalla!

Sisällissodassa Lapuan suojeluskunnasta mittaa ottaneista anarkisteista kerrotaan mm. Heikki Ylikankaan kirjassa "Tie Tampereelle", jossa sanotaan mm. selvästikin komeat vallankumoussankarit herättivät tulista ihastusta proletariaatin naispuolisissa jäsenissä! Ehkä vallankumous ja seksuaalinen vapautuminen kulkevat käsi kädessä.

Sisällissodan jälkeisessä Suomessa enemmistö venäläisistä emigranteista oli äärivasemmistolaisia. Vapaudenhenkistä sosialismia edustivat esimerkiksi vasemmistososialistivallankumoukselliset, anarkosyndikalistit ja anarkokommunistit. Ainoana maana maailmassa Tsaarivenäjällä anarkosyndikalistit ja anarkokommunistit olivat eri faktio ja muita äärivasemmistolaisia faktioita löytyi kyllästymiseen asti. Äärivasemmistolaiset emigrantit julkaisivat Suomessa omia lehtiään, jota venäjänkielentaitoinen voi etsiä Yliopiston Kirjastosta.

Tämän kirjoittajan isän talossakin oli renkinä kaksi Kronstadtin kapinallista nimeltä Nikolai ja Aleksei. Aärivasemmistolaiset erehtyivät menemään Leninin lupaamaan "armahdukseen". Armeliaalla lailla Nikolaita, Alekseita ja muita armahdettavia kidutettiin Vienan meren rannalla olevassa keskitysleirissä mm. pitämällä näitä lämmittämättömissä parakeissa, mutta talven jälkeen tuli lopullinen armahdus - montun reunalla.

Kaikki äärivasemmistolaiset emigrantit eivät olleet yhtä tyhmiä kuin Nikolai ja Aleksei. Esimerkiksi Saarijärvellä eleli aikoinaan venäläinen anarkistiemigrantti, Japanin sodassa aikoinaan taistellut upseeri, joka japanilaisten vangiksi jouduttuaan rupesi ajattelemaan asioita uudella lailla. Emigrantiksi jouduttuaan hän ei alentunut ruikuttamaan armoa Leninin kaltaisilta verikätisiltä tyranneilta. Tämä anarkisti selitti vuosikausia anarkismia innokkaille mukuloille tavalla joka saattaisi säikäyttää professori Woodcockia ja itseään anarkisteiksi kutsuvia liberaaleja. Entisen upseerin mukaan anarkistisessa yhteiskunnassa asiat luistavat hyvin, koska ongelmanaiheuttajille annetaan vain yksi varoitus. Toinen kerta onkin sitten luonnonmenetelmällä suoritettu lopullinen häiriön poistaminen. Jatkosodan aikana anarkisti sai olla rauhassa ennen Stalingradia. Kun sitten entinen ammattiupseeri kertoi Stalingradin johtavan Saksan häviöön pisti systeemi anarkistin vankilaan! Romanttisia haihatteluja saa kertoa vapaasti mutta totuus on kielletty!

Oliko suomalaisissa piiloanarkisteja? On yllättävää saada tietää, että viidenkympin setelin kuvassakin virnuileva arkkitehti Alvar Aalto oli elämänkertansa mukaan ns. piiloanarkisti. Piiloanarkisti toteutti yhteiskunnallisia uudistuksia ns. luonnonmenetelmällä. Suomen toiseksi rikkaimman suvun jäsen Maire Gullichsen muistelee vielä v. 1978, että "Alvar vilkaisi sääriäni, jotka olivat melko sievät niihin aikoihin.." Alvar puhui Mairen ja hänen aviomiehensä Harryn mm. ehdottamaan, että Ahlström-konserni rakennuttaisi vesijohtoja ja viemäreitä Varkauden työläisalueelle. Mairen täti kirjoitti loukkaantuneena, että "työläisten lannan täytyy mennä pellolle..."

Historiassa on ilmeisesti esiintynyt myös muita suomalaisia anarkisteja. Kansainvälisen Työväenliiton yleissihteerinä toiminut metallityömieskin (Marksin Kalle erotettiin aikoinaan anarkistien toimesta tästä samasta luottamusvirasta) totesi aikoinaan kaljatuopin ääressä, että kyllä hänkin on suomalaisista anarkisteista kuullut. Jossain kirjassa oli kuulemma lukenut, että Lokakuun Vallankumous Venäjällä olisi epäonnistunut jos "suomalaisten anarkistien ryhmä" ei olisi vallankumouksellisten valtaamassa alkoholivarastossa särkenyt astioita niin, että hyvä neste valui maahan. Suomalaisen anarkistin vastarepliikki meni silmänräpäyksessä: "Ei suomalaiset o voinu tehdä sellasta".

Ensinäkemältä tuntuisi, että suomalaiset eivät voisi tehdä moista, ja asia menisi inkeriläisten piikkiin. Mutta Pietarissa työskenteli tuolloin ehkä satatuhatta suomalaista. Ehkä näissä oli anarkisteja ja ehkä tulevaisuudessa koululapsillekin kerrotaan, että Lokakuun Vallankumous olisi jo alkuun johtanut katastrofiin, jos suomalaiset eivät olisi hävittäneet viinavarastoa. Eli maailmanhistorian kulussa elettäisiin vasta kaksikymmenlukua!

USA:ssa ovat asiat toisin. Amerikansuomalaisten joukossa on sekä suomalaisia "kommunisteja" että anarkosyndikalisteja on ollut pilvin pimein. "Kommunistien" johtajana on kai vieläkin suomalaista syntyperää oleva Gus Hall, jolla on palvelijoita, loistoautoja, ja ratsuhevosia. Ja kuulemma uskoo kommunismin aatteeseen vieläkin (miksiköhän?).

Kun ruotsalaiset ovat tehneet elokuvankin USA:n toiseksi kuuluisimmasta anarkosyndikalistista Joe Hillistä (alunperin ruotsalainen Hägglund) niin moniko tietää, että anarkosyndikalistisen IWW:n kuuluisin hahmo oli suomalaisten emigranttien jälkeläinen Matt Valentin Huhta, joka käytti nimeä T-Bone Slim. Tämä ympäri USA:ta kierrellyt työläinen käytti nimimerkkiä englanninkielisissä pakinoissaan joka herätti mielikuvan siitä, että miestä ei muka ole oikeasti olemassa.

Hemmo tekaisi myös muutaman vallankumouslaulun, ja Suomessa missä tahansa yleisessä kirjastossa nuottipuolen amerikkalaisten kansanlaulujen kokoelmassa saattaa nähdä T-Bone Slimin kappaleen nuotit.

T-Bone Slim ei valitettavasti tehnyt levyjä, mutta aatetoveri Hiski Salomaa ehti tehdä useita. Amerikkaan emigranttina tultaessa Hiski ei meinannut päästä maahan, koska oli kuulemma pienikokoisena geneettisesti alempirotuinen (vrt. Lanamäen ravintolat). Hiski pääsi maihin lopulta siksi, että joku vakuutti miehen olevan "amnattitaitoinen räätäli".

Loukkaantuneena alempirotuinen ja savolainen suomalainen proletaari liittyi "tuplajuun" riveihin jotta rikkaiden isokokoisten anglosaksien suorittama pienten savolaisten työläisten sortaminen saataisiin loppumaan!

Puolentoista korttelin päässä Harlemissa sijaitsevasta Apollo-tetterista, "afroamerikkalaisen musiikin Mekasta", sijaitsi vielä viisikymmenluvulla pahamaineinen "Finntown" jossa suomalaiset ali-ihmiset asuivat. Jokainen työväenliikkeen kolmesta pääsuuntauksesta omisti työväentalon, jonka piti oleman maailmanlaajuisen hengenelämän tärkein keskus. anarkosyndikalistien työväentalo oli kaikkein pienin, mutta "Tarmo-haalilla" tapasi istuskella moni Hiski Salomaan ja T-Bone Slimin kaltainen legendaarinen suuruus.

Sossut, komut ja anarkosyndikalistit olivat niin pahoissa riidoissa keskenään, että erään lähteen mukaan kieltolain aikana suomalaisten käyttämissä salakapakoissa piti olla kolme eri huonetta eri aatesuuntia edustaville suomalaistyöläisille. Muuten proletaarit olisivat Bodhidharman ja Isä Camillon lailla alkaneet saarnata toisilleen totuutta luonnonmenetelmällä.

Anarkosyndikalismin synkin suomalainen edustaja oli William Risto. Länsi-Pohjasta USA:han muuttanut karpaasi kirjoitti kirjan "Vallankumouksellinen Syndikalismi", mutta jehu oli niin riidanhaluinen, että sai kenkää IWW:stä. Kirjassaan William Risto selittää äärianarkistisia näkemyksiään. Työväenliikkeen vikana on se, että jotkut porvarillista syntyperää olevat soluttautujat ovat kuulemma kapitalistien salaisia agentteja, joiden tarkoitus on hajottaa työväenliike - näistä Risto pitää parhaimpana esimerkkinä Karl Marxia. Marxin toiminta työväenliikkeen hajottajana osoittaa Riston mukaan hemmon olleen "juutalaisten sukulaistensa" salainen agentti.

Suomessa kuuluisuutta saavuttanut Niilo Wälläri oli USA:ssa innokas anarkosyndikalisti, mutta Suomeen palattuaan liittyi ensin kommunisteihin, ennen kuin rupesi omin päin pelkäksi ammattiyhdistysjohtajaksi.

Wälläri säilytti kuitenkin siteet myös vapaudenhenkisen sosialismin kannattajiin. Talvisodan aikana mies paineli karkuun ruotsalaisten syndikalistien luokse väittäen, että Neuvostoliiton valloitettua Suomen olisi Wälläri varmaan tappolistan kärjessä. Samaan aikaan joukko ruotsalaisia anarkosyndikalisteja riensi Suomeen taistelemaan ruotsalaisten vapaaehtoisten joukossa Stalinin äärioikeistolaista diktatuuria vastaan.

Ari Vakkilainen