www.anarkismi.net/kapis/

Kapinatyöläinen #24 - 1998

 

KUKA OHJAILEE KETÄ?

 

Kuka ohjailee ketä? - Poliisi on ystävä?Helsingin Sanomat julkaisi 15.9. -97 otsikolla "Radikaaleja vaihtoehtoliikkeitä ohjailee pieni aktivistien ryhmä" Suojelupoliisin työntekijän Mari Kallialan haastatteluun perustuvan artikkelin, joka keskittyi erilaisten radikaalien vaihtoehtoliikkeiden mustamaalaukseen perättömin väittein. Luonnollisesti Helsingin Sanomat kieltäytyi julkaisemasta jutun johdosta kirjoitettuja vastineita ja eräät muut lehdet tarttuivat innolla artikkelin väitteisiin kertoen nyt "todistetun" vaihtoehtoliikkeiden "todellisen luonteen". Kallialan (edelleen julkaisematon?) tutkimus on poliisin ja Suojelupoliisin yleisten lausuntojen ohella nähtävästi merkittävin "todiste" "sisäisen uhan" olemassaolosta. Helsingin Sanomien taloustoimituksen esimies Teuvo Arolaisen kirjoittama 12.4.-98 julkaistu juttu sisälsi pitkälti samoja väittämiä kuin Kallialan haastatteluun perustuva artikkeli. Vaikka Kapinatyöläinen ei normaalisti viitsikään käydä keskustelua samoista asioista kuin porvarillinen propagandajulkaisu Helsingin Sanomat, lienee hyvä käydä läpi nämä yhä uudestaan esiin ponnahtavat väitteet.

Jo artikkelin otsikko ja keskeinen teesi siitä että vaihtoehtoliikkeitä ohjailee jonkin pieni ryhmä on ilmeisen hataralla pohjalla. Kalliala itse myöntää heti alkuun että mitään ryhmää joka kokoontuisi kulissien takana päättämään asioista ei ole olemassa. "Ydinjoukko" johon artikkelissa viitataan on siis ainoastaan Kallialan fiktiivinen luomus.

Ottaen huomioon että Kalliala ei ilmeisesti ole tutustunut vaihtoehtoliikkeiden toimintaan juuri muutoin kuin Suojelupoliisin toimistossa istuen, hänen "selvityksensä" on pikemmin ennakko asenteen pohjalta muodostettu oletus, kuin tutkimuksella saavutettu tulos. "Selvityksessä" ei ole lainkaan pyritty selvittämään liikkeiden sisäistä toimintaa kokouksia ja tapahtumia tarkkailemalla tai henkilöitä haastattelemalla, vaan lähinnä toisen käden tietoihin nojaten. Kallialan käsitykset vaihtoehtoliikkeiden toiminnasta tuntuvatkin yleensä olevan epätarkkoja ja paikoin käsittämättömiä.

Radikaalien vaihtoehtoliikkeiden toiminnassa on monenlaisia eroja, myös niiden sisäisissä käytännöissä. Yleisesti ottaen radikaalit vaihtoehtoliikkeet ovat kuitenkin kaikkein demokraattisimmin toimivia yhteisöjä suomalaisessa järjestökentässä. Päätöksentekoa on harvoin keskitetty hallitukselle tai yhdelle johtajalle, kuten suomalaisessa järjestöelämässä ja yhteiskunnassa on tapana. Sen sijaan päätökset tehdään jäsenten yleiskokouksissa tai aktiivit tekevät omaa toimintaansa koskevat päätökset itse. Keskustelu on sensuroimatonta ja epämuodollistenkin johtajahahmojen syntyä pyritään usein tietoisesti välttämään ja vastustamaan.

Kallialakaan ei nähtävästi pysty löytämään sen epädemokraattisempia ohjailumenetelmiä kuin että "(ydinhenkilöt) osaavat perustella nuorille rivijäsenille toimintaa vakuuttavasti" .

Suomalaisen yhteiskunnan organisaatioissa epädemokraattinen, miesvaltainen, uhkakuviin ja viime kädessä väkivaltaan perustuva ihmisten ohjailu on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, mutta ehkä vähiten sitä harjoittavat radikaalit vaihtoehtoliikkeet ja anarkistit. Artikkelissa todetaankin että uudet vaihtoehtoliikkeet tarjoavat runsaasti osallistumisen kokemuksia. Kuinka lienee nykyisen poliittisen järjestelmämme laita ?

Mari Kallialan tutkimuksen mielenkiintoinen puoli on se että ne 400 kansalaisliikkeiden aktiivista osallistujaa jotka ovat olleet Kallialan ja Suojelupoliisin "tutkimusaineistoa" ovat olleet täysin tietämättömiä Kallialan tutkimuksesta. Ilmeisesti varsin harvalla näistä neljästäsadasta tarkkaillusta on tilillään minkäänlaista rikollista toimintaa, joten viittaus poliisilta saatuihin tietoihin tarkoittanee että nämä henkilöt ovat olleet Suojelupoliisin tarkkailtavana täysin laillisen kansalaistoiminnan johdosta.

Demokratian kannalta todella huolestuttavaa onkin Suojelupoliisin yhä aktiivisempi rooli yhteiskunnallisten toisinajattelijoiden vastustajana. Tarvitseeko suomalainen yhteiskunta salaisesti toimivaa virastoa jonka tehtävänä on valvoa kansalaisliikkeitä ja ilmeisesti myös taistella niitä vastaan julkisuudessa ?

Ironista kyllä, monet Helsingin Sanomien kuvauksista aktivisteja kohtaan muistuttavat sopisivat paremmin kuvaamaan suomalaista hallitsevaa eliittiä ja sen organisaatioita. Kallialalla ja HS:n toimittajalla tuntuu olevan pakonomainen tarve todistaa olevan juuri samanlaisia kuin yhteiskuntamme yleensäkin.

Kuka ohjailee ketä? - Mustavihreät Päivät 1998

"Vaihtoehtoliikkeitä ohjailee pieni aktivistien ryhmä".

Suomalaista yhteiskuntaa ohjaa aivan virallisesti ja aseiden (poliisi ja armeija) suojaamana pieni vallanpitäjien ryhmä. Lähes jokaisessa suomalaisessa organisaatiossa on pysyvän ja virallisen aseman omaavat johtajansa. Suomessa ei voi virallisesti sen enempää perustaa yhdistystä kuin järjestää mielenosoitusta ilman johtajaa. Suunnatonta päänvaivaa valtakoneistoille tuntuu aiheuttavan juuri se että vaihtoehtoliikkeet eivät halua noudattaa tätä johtajavaltaisuuden mallia. Jos joku todistaa että asiat sujuvat jopa paremmin ilman johtajia, on se kauhistuttava uhka etuoikeuksille ja vallalle joita yhteiskuntamme eri tasoiset johtajat ovat kasanneet. Niinpä vaihtoehtoliikkeillä on oltava johtajat. Kun valtio pakottaa esim. yhdistysrekisteriä tai mielenosoitusilmoituksia varten nimeämään "johtajia" on näitä papereita sitten hyvä heilutella todisteena "johtajien" olemassaolosta. Kaikesta huolimatta johtajia ei ole saatu määriteltyä sen tarkempaa kuin "muutaman kymmenen hengen ydinjoukoksi".

"Yhdistykset näyttävät erilaisilta ja erillisilta, mutta todellisuudessa ne ovat voimakkaasti sidoksissa toisiinsa"

Voisiko suomalaisten puolueiden keskinäisiä suhteita j a niiden kytköksiä talouselämään paremmin kuvata ? Ovathan puolueiden ja talouselämän johtohenkilöt jatkuvasti tekemisissä keskenään ja kuuluvat mitä erilaisimpiin yhteisiä linjoja muovaaviin julkisiin (politiikan elimet, yritysten hallintoneuvostot jne.) ja ei-julkisiin (vapaamuurareista Bilderberg-ryhmään) organisaatioihin. Vaihtoehtoliikkeillä joiden päämäärät ja toimintatavat ovat usein varsin erilaisia ei sen sijaan ole juurikaan tällaisia yhteiselimiä.

"Aktivisteja yhdistää samanlainen tausta ja yhteinen toimintakin anarkistisissa ryhmissä"

Vallanpitäjiä yhdistää monesti samanlainen tausta, esim. samantyyppisten opintojen suorittaminen, kotitausta useimmin ylemmässä keskiluokassa tai yläluokassa
ja toiminta poliittisissa puolueissa.

"Liikkeet väittävät toimivansa demokraattisesti...mutta valta keskittyy... muutamille ydinhenkilöille" - ...

Perustuslain väittää että "valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle" mutta yhteiskuntaamme ohjaavien valtahierarkioiden olemassaoloa tuskin kukaan käy kiistämään.

"Miehet ohjaavat naisten toimintaa"

Lähes kaikissa suomalaisissa työpaikoissa ja järjestöissä tämä lienee edelleen sääntö. Myös radikaaleissa vaihtoehtoliikkeissä voivat tulla esiin yhteiskuntamme yleiset roolimallit, mutta vaihtoehtoliikkeissä, toisin kuin yhteiskunnassa yleensä, roolimalleista pyritään usein aktiivisesti vapautumaan. Vaihtoehtoliikkeissä miesten asemaa ei ainakaan vahvisteta institutionaalisesti. Se kuinka hyvin seksismiä on suomalaisessa vaihtoehtoliikkeessä onnistuttu poistamaan, on vaikea kysymys, johon ehkä naispuoliset anarkofeministit (lieneekö heidänkin toimintansa miesten ohjaamaa ?) osaisivat allekirjoittanutta paremmin vastata. Viime aikoina ainakin naisaktivistien määrä ja merkitys tuntuu lisääntyneen.

Usein kyllä tuntuu että monen suomalaisen (mies)toimittajan ja (mies)poliisin silmissä nuori naispuolinen henkilö ei ilmeisesti voi olla itsenäiseen ajatteluun kykenevä henkilö, vaan hänen radikaalien ajatustensa on oltava ulkopuolisen manipulaation tulosta ja hänen toimintansa jonkun vanhemman mieshenkilön ohjaamaa. Mari Kalliala muuten on kiistänyt syyttäneensä vaihtoehtoliikkeitä seksismistä, ja laittanut väitteet yli-innokkaiden toimittajien piikkiin.

"Liikkeet yrittävät käyttää järkyttäviä uhkakuvia ja herättää ihmisissä moraalisia shokkeja"

Jos median "ekoterrorismi"- keskustelu ei ole sisältänyt juuri tällaisia aineksia, niin mikä sitten ? Toisaalta, ei kai moraalisesti järkyttävistä ja uhkaavista tosiasioista pitäisi vaieta, vaan nimenomaan puhua ?

"Järjestö toimii salaisesti ja laittoman toiminnan tekijöitä saadaan harvoin kiinni"

llman asiayhteyttä olisi vaikea tietää puhutaanko EVR:stä vai Suojelupoliisista, jonka laiton salakuuntelutoiminta lienee julkinen salaisuus ? Tosin Suojelupoliisi ei koskaan jää kiinni, sillä kukapa valvoisi valvojia.

"Väkivalta...väkivaltaisuus...väkivaltaiset iskut"

Suomessa väkivallan monopolia pitää hallussaan Suomen valtio, joka varustautumisestaan päätellen on täysin valmis vaikka massamurhiin etujaan puolustaakseen. Vaihtoehtoliikkeet toimivat lähes poikkeuksetta väkivallattomasti. Paljon puhuttu eko"terroristit" eivät ilmeisesti ole syyllistyneet yhteenkään väkivaltarikokseen (pahoinpitely, tapon yritys yms.) vaikka ovat joutuneet monien sellaisten kohteeksi.

"Väkivaltaiset iskut eivät anna mahdollisuutta todelliseen vuoropuheluun"

Kun mediassa käydyn "todellisen vuoropuhelun" lähtökohta joka tapauksessa usein on se että liikkeitä arvioidaan ensisijaisesti Suojelupoliisin ja muiden poliisi-instanssien lausuntojen perusteella vaivautumatta edes pyytämään jutun kohteiden kommentteja, ei liene ihme että monet eivät usko tähän "vuoropuheluun". Miksipä maamme tärkeimpiä tiedotusvälineitä hallitseva ja omistava taloudellinen ja poliittinen eliitti antaisikaan tasapuolista kohtelua omia etujaan vastaan toimiville tahoille ? Luonnollisesti todellista vuoropuhelua laittoman toiminnan tavoitteista, eduista ja haitoista käydään useinkin erilaisilla vaihtoehtofoorumeilla

Reko Ravela