Kapinatyöläinen #25 - 1999
Loputon taistelu olla oma itsensä
Mitä rotu oli natseille on sukupuoli nykyaikaiselle länsimaiselle ihmiselle. Absurdia, uskontoon ja heteroseksistiseen lisääntymiskuriin perustuvaa sukupuolten kaksijakoisuutta pidetään yllä kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin jopa tekemällä genitaalileikkauksia pienille interseksuaalisiksi (hermafrodiiteiksi) syntyneille lapsille täysin rutiininomaisesti. Tässähän ei tietenkään ole kuin aste-ero pahamaineisen Mengelen rotukokeiluihin, jossa hän halusi muuttaa muun muassa silmien väriä toivotumpaan arjalaiseen suuntaan. Samoin kuin rotuoppi, uusi uljas sukupuolioppi on poikinut omat holocaustinsa, auschwitzinsä ja vainonsa. Kerron nyt siitä.
Olen ollut transseksuaaliaktiivi jo toista vuotta ja minulla on ollut palava kiinnostus transseksuaalien asioihin maailmanlaajuisesti, koska olen anarkofeministi ja infohoolikko. Totuus on hautautunut paljon paperisaasteen alle, mutta pyrin tuomaan sitä nyt tässä artikkelissa esille. Puhun pääasiassa transseksuaalinaisista, sillä suurin väkivalta on kohdistunut juuri heihin. Joko miehiin kohdistuu vähän väkivaltaa tai sitten väkivalta ja ongelmat on vaiettu kuoliaaksi.
Pieni tilastokatsaus: Itsemurhan tekee transseksuaaleista noin 30%, tämä on kansainvälinen arvio. Ruotsin transseksuaaliyhdistyksen mukaan 50% transseksuaaleista on työttömiä Ruotsissa, kansainvälinen arvio on 30%. Prostituutiota on naisista harrastanut 30%. Nämä musertavat luvut johtuvat siitä, että transseksuaaleihin kohdistetaan ennennäkemätöntä vainoa maailmanlaajuisesti. Transseksuaaleista on yritetty valtamediassa tehdä seksuaalirikolliseksi luokiteltavia friikkejä ja siksi vainoa on ollut helpompi legitimoida. Tämän lisäksi homo ja lesbojärjestöt ovat olleet suhtautumiseltaan viileitä tai jopa avoimen vihamielisiä transseksuaaleja kohtaan. Amnesty International, jossa kävin puhumassa näistä asioista, suhtautui viileällä välinpitämättömyydellä, koska kyse ei ole mielipidevainosta tai homojen tai lesbojen vainosta. Jotkut radikaalifeministit ovat olleet transseksuaalivastaisia, mutta asenne on muuttunut viime vuosina. Lisäksi transseksuaalit saavat pääsääntöisesti ylenpalttista kohtelua poliisilta.
Transseksuaali on usein lainsuojaton ja täysin vailla itsestään selvinä pidettyjä ihmisoikeuksia. Transseksuaalit joutuvat nöyryytyksen alaisiksi viranomaisissa ja asiat mutkistuvat ja pidentyvät aivan ilman mitään syytä Suomessakin. On tullut tietoon transseksuaaliprostituoitujen murhia El Salvadorissa, Guatemalassa ja Brasiliassa, missä äärioikeistolaiset Death Squadit toimivat hallitusten antaessa käytännössä siunauksensa tälle toiminnalle. Usein naisvanki pakotetaan miesvankilaan, jossa hän altistuu raiskauksille, kidutuksille ja vanginvartijoiden brutaalille mielivallalle, kuten Kanadassa ja Australiassa tai häneltä kielletään hormonituotteet (Kanada ja Florida). Kirja "Prisoner of Gender" on hyvä, mutta erittäin raaka kuvaus kanadalaisen naisvangin kohtelusta. Yhdysvalloissa poliisi on hakannut transseksuaaleja Los Angelesissa ja onnettomuuteen joutunut transseksuaali jätettiin kerran pelastamatta, joka aiheutti hänen kuolemansa. Turkin hallitus on ottanut myös tavakseen viedä transseksuaaleja kuulusteluihin vankiloihin hakattaviksi ilman mitään syytettä. Istanbulin transyhteisö on ollut erityisen poliisiterrorin kohteena.
Transseksuaali yleensä menettää puolisonsa (Suomessa naimisissa olevan transseksuaalin on pakko erota), yhteydet perheeseensä ja sukulaisiinsa, lapsensa, työpaikkansa (Yhdysvalloissa useimmissa kunnissa transseksuaalisuus on täysin laillinen erottamisperuste) ja ystävänsä. Transseksuaaleihin kohdistettu väkivalta on tavanomaista, esimerkiksi venäläistä Svetaa heitellään pulloilla ja pikkuesineillä hänen kulkiessaan kadulla ja hänelle huudellaan törkeyksiä. Törkeyksien kuuntelu on aivan triviaalia, joskus tulee tappouhkauksia tai mies rupeaa kähmimään. Jos miehen lähennellessä vastentahtoista transseksuaalia käy transseksuaalisuus ilmi, transseksuaali joutuu usein miehen hakkaamaksi. Väkivaltatapauksen jälkeen ei voi ottaa yhteyttä poliisiin tai lääkäriin, koska molemmilta tulee tylyä kohtelua ja pahimmassa tapauksessa syytetään transseksuaalia.
Hoitoon liittyy laaja psykologinen kartoitus, jos ensinnäkin sattuu saamaan lähetteen oikeaan paikkaan. Transseksuaalisuutta ei voida psykologisin testein mitata, mutta jos henkilö ei ole varsinaisesti mielenvikainen (vielä), hänelle annetaan vuodesta eteenpäin "kakkua" eli hän joutuu käymään psykoammatinharjoittajan luona monet kerrat periaatteessa vain näyttämässä naamaansa. Minulle on henkilökohtaisesti sanottu, että rikoksiin tai huumeisiin ei saa sekaantua ja olisi hirveän hyvä jos saisin työpaikan, eli ei se ole mikään todellinen ehdonalainen ellei minun oletettaisi käyttäytyvän "kunnon kansalaisen tavoin"!! (Tosin ei vaadita "porvarillisia asenteita", ainakin arvon psykiatri tuntee minut!). Päinvastoin kuin normaalissa ehdonalaisessa, tuomion pituus ei ole selvillä etukäteen, vaan se voi olla useita vuosia. Arvon psykologeilta ei vaadita mitään ennakkoon perehtymistä tai koulutusta koko laajaan sukupuoliproblematiikkaan. Kun nyt uhria on aikansa myllätty, han voi yrittää onneaan terveydenhuollon oikeusturva "oikeusmurha" keskuksessa kastraatiolautakuntaa vastaan.
Kastraatiolautakunta soveltaa transseksuaaliin vanhaa seksuaalirikollisille tarkoitettua lainsäädantöä. Hyvällä onnella transseksuaali pääsee leikkaukseen ja joissakin tapauksissa leikkaus sattuu vielä onnistumaan. Miesten hoidossa käytettävät peniskonstruktiomenetelmät ovat hyvin alkeellisia ja miehillä ei siksi saadakaan tyydyttäviä tuloksia.
Näin on tehty poliittisesti korrekti uusionainen ja mies, mitaleinaan urheudesta ja kestävyydestä heteroseksistisen maailmankuvamme palvomat sukupuolielimet, loppuun ajettu, sukupuolistereotypioilla sekoitettu, yhteiskunnan oravanpyörässä kulkenut uusiokansalainen, ei mikään transseksuaalinen untermenschen, vaan (hetero)seksistisiä latteuksia lateleva sukupuolirotupuhdas "yli-ihminen".
Joissain maissa korostetaan tällaista putkituotosta enemmän kuin joissain toisissa ja tietysti se on helppo valinta, sillä yhteiskunta ei kerta kaikkiaan voi hyväksyä transseksuaaleja. Useat transseksuaalit aktivoituvat poliittisesti, koko scene on vasemmalle kallellaan ja monet löytävät anarkismista ja feminismistä haluamiaan vastauksia, toiset taas ei-patriarkaalisista uskonnoista, etenkin transseksuaalikorosteisesta Kybelen kultista. Anarkofeministiset ajatukset kuten "Me emme anna patriarkaalisen yhteiskunnan sanella, miltä naisen tulisi näyttää" ovat nannaa ja itsetunnon kohotusta läkähtyneelle transseksuaalille. Transseksuaali joutuu kaiken tämän lisäksi kohtaamaan tyypillistä sortoa, mitä kaikki muut naisetkin kokevat. Tämä avaa useiden silmät feminismille, mutta toistaiseksi transseksuaalit ovat olleet hyvin eriseuraisia ja epäluuloisia johtuen tympeästä kohtelusta ja pettymyksistä suunnilleen kaikkialla. Suomessa transseksuaaleja on muutama sata ja muutama loppuun palamisen partaalla oleva aktivisti yrittää vaikuttaa tilanteeseen kotimaassa ja seurata tapahtumia ulkomailla.
Itse kuulun transseksuaalisen ryysyläisköyhälistön keskiluokkaan, eli olen jo saanut käteni likaisiksi, on ollut jatkuvaa, jurnuttavaa pikkukiusaa, mutta välttynyt massiivisemmilta hankaluuksilta. Transseksuaalisuus on minulle, kuten muillekin transseksuaaleille, itsemurhan vaihtoehto, se huonompi vaihtoehto, sanoisin leikilläni. Järkyttävää on se, että uusiosuvaitsemattomat ihmiset ovat valmiita toistamaan saman kohtelun ja vihan, minkä juutalaiset saivat Natsi-Saksassa. Ei olla opittu taaskaan mitään.