Kapinatyöläinen #25 - 1999
Zapatistit ja suora demokratia
1. tammikuuta 1994 Emiliano Zapata Liberation Front (EZNL) -niminen kapinallisarmeija nousi Meksikon hallitusta vastaan Chiapasin osavaltiossa. Workers Solidarity-lehden avustaja Andrew Flood on tutkinut tavallisten ihmisten elämää zapatistien hallussaan pitämillä alueilla. Alla on joitakin hänen tutkimustensa tuloksia.
Suuri osa zapatistoista käydystä keskustelusta keskittyy heidän julistuksiinsa ja keskustelijat jakautuvat pääsääntöisesti kahteen leiriin. Toisten mielestä zapatistat tarjoavat uuden mallin vallankumousorganisaatiolle, toiset kritisoivat heitä heidän poliittiseen ohjelmaansa liittyvien ongelmien pohjalta. On kuitenkin kirjoitettu vain vähän ihmisten jokapäiväisestä elämästä kapinallisalueella. Niinpä kun sain kesällä 1996 mahdollisuuden matkustaa sinne, tartuin tilaisuuteen. Tein lisäksi syyskuussa 1997 lyhyen vierailun Diaz de Abrilin yhteisöön, jossa Irish Mexico Group pitää rauhanleiriä.
Diez de Abril sijaitsee Altamiranon ja Comitanin kaupunkien välissä. Se on vuonna 1995 vallatulla karjatilalla. Siellä elää satakunta perhettä. 80% ihmisistä Diezissa on tzeltaleja, loput 20% tojolobaleja. Monet heistä puhuvat vain jompaakumpaa näistä kielistä ja vain vähän tai ei ollenkaan espanjaa. Kuten muuallakin Chiapasissa, olosuhteet ovat kovat, johtuen köyhyydestä, joka aiheuttaa kouluttamattomuutta, paljon terveysongelmia ja korkean lapsikuolleisuuden. Yhteisössä ei ole minkäänlaisia wc-tiloja, lukuun ottamatta asukkaiden itse rakentamia käymälöitä. Myöskään puhdasta vettä ei ole.
Diez vallattiin 10.4.1995. Yhteisön edustaja
kertoo asiasta näin:
"Meidän täytyi muuttaa karjatilallisten maille, koska
vuorilla elimme kuin eläimet. Maa oli siellä hyvin huonoa ja
sadonkorjuu oli hankalaa. Yhteisön enemmistö äänesti "Diez
De Abrilin" puolesta, kun kylälle valittiin nimeä. He
valitsivat tämän nimen kunnianosoituksena Zapatalle, joka
tapettiin tuona päivänä. Hän oli toveri, joka taisteli
hallitusta vastaan".
"Meillä oli tapana kokoontua siellä missä on nyt kirkko. Siellä päätimme minne talot laitetaan sekä antaa yhden talon kansainvälisille tarkkailijoille. Suoritimme maanmittauksen ja jaoimme maan ihmisten kesken. Jokaisella perheellä on oma maapalansa ja niiden lisäksi on myös kollektiivit."
Kokoontuminen
Kirkko on Diezissa tärkein yhteisön kokoontumispaikka. Kaikki yhteisön jäsenet kokoontuvat siellä kerran viikossa - sunnuntaiaamuna messun jälkeen. Näissä kyläkokouksissa jokaisella on ääni- ja puheoikeus. Niissä päätetään kaikki yhteisöä koskevat asiaan rekan tai traktorin ostamisesta aitojen korjaamiseen tai sillan rakentamiseen.
Joskus tarvitaan useampia kuin yksi kokous viikossa, erityisesti levottomina aikoina. Lisäksi on useita alakokouksia ihmisille, jotka työskentelevät jonkin tietyn projektin parissa. Karjakollektiivi ja ompelukollektiivi ovat pari esimerkkiä tällaisista. Jokaisella kollektiivilla on koordinaattori, sihteeri ja rahastonhoitaja. Koordinaattori vaihdetaan vähintään kerran vuodessa.
Pääkokous voi myös nimetä delegaatteja koordinoimaan joitakin tiettyjä tehtäviä. Nämä delegaatit muodostavat yhdessä koordinaattorien kanssa neuvoston, joka tapaa kokousten välillä ja organisoi työn. Kaikki nämä delegaatit ovat vaihdettavissa, mikäli kollektiivi on tyytymätön heihin.
Sen perusteella mitä meille on kerrottu myös muissa zapatistiyhteisöissä noudatetaan samanlaista päätöksentekomallia, ja lisäksi yhteisöt lähettävät delegaatteja alueellisiin kokouksiin. Zapatistojen hallitsema alue sisältää noin 32 kapinakuntaa, jotka kieltäytyvät tunnustamasta Meksikon liittohallituksen tai osavaltion hallituksen valtaa. Kunnat puolestaan lähettävät delegaatteja kapinaa organisoivaan neuvostoon, "Maanalaiseen vallankumoukselliseen intiaanikomiteaan" (CCRI). Joidenkin sen jäsenten kanssa tekemieni haastattelujen mukaan myös nämä delegaatit ovat vaihdettavissa, "jos jotkut CCRI:n jäsenet eivät tee työtään, jos he eivät kunnioita kansaa". Tämä on se elin, jolla zapatistoja johdetaan, eikä niinkään kapinallisarmeija tai sen komentaja, Subcomandante Marcos.
Zapatistat ovat mukana Rauhanprosessissa. Mutta tässä prosessissa ei edes CCRI voi tehdä päätöksiä. Jokainen keskustelujen synnyttämä asiakirja tai mikä tahansa ehdotettu taktiikanmuutos täytyy ensin hyväksyä kaikissa yhteisöissä. Kesäkuussa 1994 zapatistojen julistuksessa kerrottiin, että päätös osallistua rauhanneuvotteluihin oli tehty jokaisessa yhteisössä sen jälkeen kun "demokraattisissa joukkokokouksissa oli perehdytty rauhantarjoukseen, analysoitu sitä ja keskusteltu siitä. Äänestys oli suora, vapaa ja demokraattinen".
Tämä artikkeli on vain lyhyt tiivistelmä zapatistojen päätöksentekomenetelmistä, eikä siinä siksi käsitellä niitä ongelmia, joita he päätöksenteossa kohtaavat. Juuri nyt kymmenet tuhannet ihmiset tekevät päätöksiä tällä tavalla, ja ovat tehneet niin viimeiset neljä vuotta mitä vaikeimmissa olosuhteissa. Tämä osoittaa, että tällaiset demokraattisen päätöksenteon menetelmät, joita anarkistit ajavat kaikkialla, eivät ole ainoastaan käytännön sanelema asia, vaan ne tarjoavat vaihtoehtoisen järjestäytymistavan ikuiselle yritykselle saada muutama hyvä mies parlamenttiin.
Solidaarisuusvetoomus
Pelkästään tänä vuonna on Meksikon armeija tehnyt kaksi hyökkäystä (ja yhden lähes harhaiskun) zapatistojen alueelle. Taloja on ryöstetty, työkaluja ja karjaa varastettu osana Meksikon armeijan väkivaltakampanjaa kapinallisia kyliä vastaan.
Diaz de Abrilin Rauhanleiri tarvitsee kansainvälisiä tarkkailijoita. Irlannin Meksiko-ryhmä on työskennellyt tämän yhteisön parissa viimeiset kaksi vuotta.
Perustehtäviin kuuluu ihmisoikeusrikkomusten tarkkailu ja peltotöissä auttaminen.
Andrew Flood
Tämä artikkeli on alunperin julkaistu Workers Solidarity -lehden numerossa 55, lokakuussa 1998.