www.anarkismi.net/kapis/

Kapinatyöläinen #26 - 1999

ANARKISMI KIELLETTY AATE OSA VI -

ANARKISMI TAITEESSA

Godwin kirjoitti ensi kirjan anarkismista ja sitten aatetta julistaakseen ensimmäisen länsimaisen salapoliisiromaanin. Romaanin kaava oli yksinkertainen. Yhteiskunta on mätä. Poliisit ovat täysin turmeltuneita. Kuka hyvänsä voi olla murhaaja koska yhteiskunnallisen mädännäisyyden tuloksena ihmisen kannattaa murhata saadakseen hyötyä. "Caleb Williamin" kaavalla kapitalistinen yhteiskunta pistelee rahoiksi!

Frankensteinin innoittamana naistenlehdissäkin on puitu sitä kun runoilija Shelley (1792-1822) innostui aatteesta niin, että pölli Godwinin tyttären ja kirjoitti uskomattoman tukun runoja joissa anarkismi kukkii sanan varsinaisessa merkityksessä. Suomeksikin on käännetty kokoelma josta tietysti puuttuvat sellaiset runot kuin:

FRAGMENTTI:
ENGLANNIN KANSALLE

kansa Englannin te jotka raataa
ja myös nyyhkää
korjaa sadot jotk ei ole teidän
omianne
Jotka kudotte ne vaatteet joita
sortajanne käyttää
Ja teille otta ankara ilma
Jotka lämpimiä taloja rakentaa ..
Ja ovat niinkuin jumalat jotk'
antaa heille kaiken
Ja heit' hellii kehdost hautaan ..

Tälläiset "fragmentit" kertovat siitä, että Shelley oli sekoboltsi.

Ennen Marxin ja muiden haljujen jeppejen mukaantuloa "työväenliike" muokkasi kulttuuria romanttiseksi ja värikkääksi. Eniten pahennusta herätti Wagnerin saama kuolemantuomio "käsikranaattien valmistuksesta". Wagner oli omaelämänkertansa mukaan rauhassa johtanut Beethovenin yhdeksännen sinfonian kun kättelemään ilmestyy lihava ja viinalle tuoksuva mies joka ensimmäiseksi toteaa että "kun koko maailma palaa liekkeinä niin tämä kappale pitää tulesta pelastaa".

Mies oli marxilaisten herjaten "anarkismin perustajahahmoksi" väittämä Bakunin, joka sai tietää Wagnerin aikovan säveltää oopperan jossa "Jeesus on yhteiskunnallinen vallankumouksellinen". Wagnerin elämänkerran mukaan Bakunin rääkäisi silmänräpäyksessä innoissaan. "Kun Jeesus ristiinnaulitaan niin tenorien täytyy laulaa tappakaa se, batitonien hirttäkää se ja basso continuon pitää huutaa "tulta, tulta".

Hemmot menivät kämpille, jossa Wagner innoissaan ilmoitti lihavalle turjakkeelle soittavansa pianolla ja laulavansa uuden biisinsä nimeltä "Lentävä Hollantilainen". Wagnerin ja Bakuninin kohtaamista karakterisoivat ns. "levottomat puheet" ja ei oltu välttämättä täysin selvin päin.

Pian puhkesi Dresdenissä vallankumous ja pakomatkalla kuolemanhelvetistä Wagner ja Bakunin nukkuivat yötä samassa sohvassa. Heti aamulla eron jälkeen Bakunin vangittiin. Wagner pääsi livahtamaan ja sai poissaolevana kuolemantuomion käsikranaattien valmistuksesta. Bakunin sai myös kiinniolevana kuolemantuomion joka lievennettiin elinikäiseksi vankeusrangaistukseksi siksi, että oli korkea-arvoinen aatelismies. Hyväntahtoinen itävaltalainen vankilanjohtaja antoi heti Bakuninille "kaksinkertaiset ruoka-annokset" ja savukkeita Bakunin poltti kuukaudessa 1600 savuketta. Päivässä 53 ja kolmasosa.

Miksi korkea-arvoinen aatelismies ajautui kumouspuuhiin? Murrosiässä venäläisellä suurtilalla nuori Bakunin kertoi isille ja äiteelle jotta aikoo mennä naimisiin siskonsa kanssa joka kuulemma ei ollut mikään hassumman näköinen pimu. Vanhempien kauhistus johti hämmentyneen nuoren siniverisen ensin opiskelemaan filosofiaa Berliiniin josta "lasisen laulukirjan" innoittamina alkoivat Donquihotemaiset kumoustouhut.

Wagnerin oopperassa "Valkyyriat" käy niin, että Siegmund kuksii siskoaan. Onko Bakunin kännipäin kertonut Wagnerille mieliteoistaan? Marxilaiset ovat hekumoineet Bakuninin kännipäin tekemistä töttäilyistä. Harvat tietävät nolon tapauksen jossa 1848 Marx ja Engels julkaisivat vaihtoehtolehdessään "George Sandin haastattelun" jossa kinkku ilmoittaa pitävänsä Bakunina "Venäjän agenttina". Raivoissaan George Sand kirjoitti vastineen jossa ilmoittaa haastattelun olevan väärennös ja "Bakuninin olevan kaikkein rakastettavin ja ihailtavin ihminen jonka olen tavannut".

Marx ja Engels julkistivat anteeksipyynnön jonka mukaa olivat olleet lomalla pienlehdestään ja "latojapoika" oli pöydälle parapsykologisella lailla ilmaantuneen jutun jotenkin vain pistänyt lehteen ja latonut. Videovuokraamoissa on melko hyvä feministielokuva jossa George Sand väkisin iskee Chopinin. Ehkä elokuva saa jatkoa jossa George huomaa kuinka lihava ja raittiusaatetta vastustava Bakunin pääsee kehiin.

Bernard Shaw väitti Wagnerin Siegfriedin olevan selvästi Bakunin jolloin Hagenin on ilmeisesti pakko olla Marx. Siegfried juoksentelee etsimässä seikkailuja "oppiakseen mitä pelko on". Pian laskelmoiva Hagen puukottaa Siegfiedia selkään. Lopussa kuitenkin merenneidot vetävät Hagenin meren syvyyksiin. Wagneria pidettiin vielä 1890-luvulla anarkistina.

Ylimalkaan 1800-luvun kuohunnassa moni kuuluisuus osoitti sympatiaa työväenliikkeelle. Kaksikymppinen Liszt kirjoitti pianokappaleenkin nimeltä "Lyon" jonka piti kuvata Lyonin työläiskapinaa. Vaikka mainitusta kapinasta maalattu taulu saattaa olla ensimmäinen kerta maailmanhistoriassa kun nähdään kapinallisten käyttävän mustaa lippua niin dokumentit osoittavat mustan lipun olleen niin sodassa kuin merirosvouksessa käytössä jo aikaisemmin ja vallankumoustouhuissa mukana jo Ranskan Suuressa Vallankumouksessa.

Liszt enempiä miettimättä halusi olla vallankumouksellinen kuin idolinsa Beethoven. Beethovenhan aikoinaan kannatti Ranskan Suuren Vallankumouksen aatteita niin innokkaasti että kirjoitti aatelisnaisille rakkauskirjeitä joissa "oli jakobiinifraaseja". Yläluokan kinkut eivät tietenkään kaikki langenneet moiseen vokotteluun koska "Beethovenilla on kummallisen näköinen koska hänellä on kihara tukka, leveä nenä, paksut huulet, korkeat poskipäät ja hänen ihonvärinsä on ruskea" . Jo noina aikoina esitettiin teoria siitä, että Beethovenin on täytynyt olla neekeri. Ainakin hemmolla oli rytmi veressä.

Pukeutuminen oli niin rähjäistä että Beethoven kerran pistettiin putkaan "kulkurina" vaikka yritti inttää olevansa huomattava muusikko. Miehen viimeiset sanat kuolinvuoteella olivat "Liian myöhään, liian myöhään". Kuulostaako kummalliselta? Viimeistä edellinen repliikki todistettavasti kuului "missä se viini oikein viipyy". Ruumiin-avauspöytäkirjan mukaan "haimakäytävä oli laajentunut lanhensulan mentäväksi" . Beethoven luuli voivansa tehdä vallankumouksen luonnonmenetelmällä.

Mutta vasta 1800-luvun lopulla sai anarkismi suurimman kannatuksen taiteilijapiireissä Ranskassa. Moniko lukijoista on kaljapullon kokoisena piirtänyt "Caran D'Acheilla"? Tämän nimen omistajakin kuvitti ilmaiseksi anarkistilehtiä. Nimenomaan maalarien parissa anarkismilla oli valtaisa kannatus. Kun esimerkiksi Van Gogh vain kävi anarkistikokouksissa oli Toulousen kreiviksi syntynyt Toulouse-Lautrec niin boheemi, että nykyajan mittapuiden mukaan viirasi päästä. Kreivi yhtenä aikana asui bordellissa tehden työkseen pornografista taidetta jolla rahoitettiin ramman kääpiökreivin ryyppääminen. Omassa asunnossa asuessaan kreivi lähetti kerran ryyppyreissulla talonsa talonmiehettärelle sähkeen "päästä Suurruhtinas häkistä ja ruoki se".

Talonmiehetar kiikutti sähkeen poliisikomentajalle, joka kauhuissaan luuli hullun anarkistikreivin ottaneen jonkun suurruhtinaan vangiksi. Anarkistithan heittävät pommejakin. Lisäksi poliisi oli ainakin kerran jouduttu hälyttämään, kun alkoholisoituneella anarkistikreivillä oli kännipäin ruvennut viiraamaan päästä niin, että oli ruvennut ammuskelemaan yöaikaan revolverilla paskahuussissa.

Toulouse-Lautrecin asunnossa oli useita mahdollisia juomalaatuja numeroituna. Rampa pornokreivi käski usein sanoa umpimähkään numeroita ja kaateli pulloista ranskalaisittain ottaen gastronomisen "drinkin". Vettäkin oli tarjolla lantringiksi, mutta liiallista vedenjuontia vastustava anarkistikääpiö piti vesimaljassa kultakaloja joten "raittiushenki" vaati "urheiluhenkeä" ja "sisua".

Ranskan kulttuurielämän kruunaamaton kuningas Felix Feneon oli alunperin ollut korkea-arvoinen virkamies, joka oli joutunut syytteeseen pommien valmistuksesta koska kämpästä löytyi elohopeaa. Oikeudenkäynnin aikana kaverin vastaukset herättivät oikeussalissa hekumallisia naurunpyrskähdyksiä ja rikas juutalainen liberaali Samuel Nathanson palkkasi silmänräpäyksessä Felix Feneonin "Le Revue Blanchen" päätoimittajaksi.

Oscar Wilde meni käytännöllisesti katsoen vapaaehtoisesti hinttailusta linnaan. Syykin oli selvä. "Ennen olin tyrannien kannattaja, vaan nyt anarkisti". Le Revue Blanchen toimituksessa päätettiin lähettää Toulouse-Lautrec piirtämään hinttarista kuva, jotta maailmanvallankumous vastaavasti vauhdittuisi.

Aikakauden värikkäin anarkisti ei ollut mikään pomminheittäjä, vaan portugalinjuutalainen eversti Lisbonne. Pariisin kommuunissa rykmenttiä johtanut Lisbonne oli ollut Uudessa Kaledoniassa keskitysleirissä kapteenitar Louise Michelin kanssa ja armahduksen saatuaan "eversti" perusti Montmartrelle useita pahennusta herättäviä ravintoloita joissa oli poliittinen kabaree. Anarkistieversti esim. keksi strip teasen, jolla nykyisin tehdään rajusti nappulaa. Alkumuodon nimi oli "poliittinen satiiri" nimeltä "Yvetten Iltapuuhat". Everstin ravintolan ohjelmaan kuului pahimpaan pomminheittoaikaan myös "Dynamiittipolkka". Anarkistieversti johti orkesteria ja kulisseista kuului nallipyssyn paukutusta ja karseaa huutoa "kuolema porvareille".

Pornoileva anarkistieversti myös vihki ravintoloissaan prostituoituja anarkistiseen omantunnonavioliittoon "varakkaiden herrasmiesten kanssa". Avioliiton instituution filosofista perustaa mainostavia plakaatteja olikin sitten ympäri Pariisia.

Historiankirjoituksen mukaan Marx pisti tyttärensä "opiskelemaan painonsoittoa jotta avioliittomahdollisuudet paranisivat". Marx yritti kieltää tytärtään menemästä naimisiin Pariisin Kommuuniin sankarin kanssa jotta sijoitukset eivät olisi menneet hukkaan.

Marx koki varmasti suurta tyydytystä saatuaan tietää että vävy on poliittisesti mieleinen. Vävyn mielestä Lisbonne oli "ammattimainen kinkku".

Kun homot tapaavat valheellisesti julistaa jotkut tunnetut suurmiehet homoiksi niin ei kannata langeta samaan vaan myöntää että "Kuningas Ubun" kirjoittaja Alfred Jarry ei ilmeisesti ollut anarkisti vaan anarkistisympatööri.

Merkillisin vuosisadanvaihteen anarkisteista oli Marius Jacob. Hemmo ei tehnyt montaakaan rosvoretkeä mutta oikeussalissa miehen jalon kristusmainen esiintyminen herätti tulisella lailla myös vastapuolen sympatiat. Erityisen romanttista oli se, että rosvojoukon kerättyä kamat kokoon loistohuvilasta Marius Jacob huomasi huvilan kuuluvan tunnetulle kirjailijalle. Silmänräpäyksessä käsky kuului: "kamat takasin, tää jätkä tianaa rahansa rehellisellä tyällä".

Arsene Lupin on selvästi rakennettu Marius Jacobin hahmolle. Sen sijaan Leslie Charterisin Pyhimys hahmo on saanut vaikutteita myös muista lähteistä. Pyhimys esim. surmaa kirjassa anarkisti goltierin koska tämä aikoo juuri heittää pommin "Arkkiherttua Rudolfin" päälle. Toisaalta varhaisissa pyhimyskirjoissa "Nykyajan Robin Hood" Pyhimys "on taistellut Meksikon Vallankumouksessa" ja kirjassa "Pyhimys leikkii tulella" hemmo estää englantilaisen aseteollisuuden tukeman ranskalaisten fasistien vallankaappauksen koska Lenin, Mussolini ja Hitler ovat "neurootikkoja". Toisen maailmansodan aikana Pyhimys toki turmeltui USA'n tiedustelupalvelun agentiksi. Pyhimyshahmo ja pyhimyselokuvat ovat antaneet voimakkaita vaikutteita nimenomaan James Bond-elokuville. Renny Harlin on ilmaissut halunsa tehdä elokuva alkuperäisestä Pyhimyksestä.

Yleisesti ottaen 1800-luvun lopun taidemaailmassa kukoisti nimenomaan anarkismista lainattu aatemaailma. Yhteiskunta oli mätä mutta boheemi taiteilija oli jostain kumman syystä yhteiskuntaa ylempänä.

Ajatuksella tehtiin myöhemmin nappulaa niin että kun kumousvuonna 1968 fyffet otettiin himaan kun porvarikotiin syntynyt kauppakorkeakoulussa opiskellut miljonääri Mick Jagger lauloi kappaleessa "Street Fighting Man" että mitä "köyhä poika" voisi tehdä kumousten keskellä "paitsi laulaa rock and roll bändissa". Kummallisella lailla sekä rock musiikissa että "korkeakulttuurissa" rikkaiden ja menestyvien taiteilijoiden pitää näyttää rähjäisiltä ja sivistymättömiltä.

Taiteilijat luonteeltaan selkärangattomina alkoivat kääntyä pois anarkismista heti kun Neuvostoliiton kommunismi alkoi levittää propagandaa siitä että on "maailman ensimmäinen sosialistinen valtio". Perustuslain perusteella ensimmäinen oli Meksiko. Toinen oli Ukraina jonka Neuvostoliitto valloitti (tämän takia Lenin suostui Suomen itsenäisyyteen).

Anarkismista marxilaisuuteen innokas käännynnäinen oli Picasso joka oli kääntynyt anarkistiksi nuorena kiertelemällä ympäri maata nuoren espanjalaispojan kanssa jonka kanssa nukuttiin heinäladossa. Erään väittämän mukaan suhde ei ollut täysin platoninen. Vanhempana Picasso oli samppanjaa loistoravintolassa latkiva pelle jolta assistentti joutui kysymään "pitäisi saada rahaa niin voisiko Mestari signeerata tämän kankaan alareunan jotta minä teen siitä taulun". Picassolle näytettiin kerran maalausta ja kysyttiin onko väärennys vai aito Picasso. Vastakysymys kuului: "Millä hinnalla se viimeksi myytiin?" Kun hinta olikin miljoona dollaria tuumi upporikas "kommunisti" pari minuuttia synkkänä ennen kuin murahti "jos se myytiin miljoonalla dollarilla, niin silloin sen täytyy olla aito".

Taiteilijat kääntyivät kommunisteiksi samasta syystä josta myös jotkut SAL'n jäsenet ovat murrosiässä olleet oman ilmoituksensa mukaan "natseja". Innoitus tuli siitä että pienoismalleissa natsien tankit olivat kaikkein isoimpia ja komeimpia. Neuvostoliitolla oli tankkeja ja muuta rekvisiittaa. Meksikolla ei. Suomen Talvisodan aikana Steinbeck julkisti suuttumuksensa siitä että Suomessa fasistit ovat kaapanneet vallan ja vastustavat Kuusisen "laillista hallitusta".

Kuitenkin taiteilijoiden kaltaisesta selkärangattomasta porukasta löytyi myös vakaumuksellisia anarkisteja myös Neuvostoliiton kukoistusaikana. Traven oli ilmeisesti ollut Munch-nin "neuvostotasavallan" aikana 1919 ollut jonkinlainen kulttuuriministeri tai kulttuuriasioiden vastaava. Kuolemantuomiosta hemmo pelastui niin, että asevelvollinen auttoi pakoon. Meksikossa elellen hemmo kirjoitti kirjoja ja "Sierra Madren Kullan" filmatisointi Humphrey Bogart pääosassa on tosi komeaa katseltavaa.

Suomessa usko Neuvostoliiton paratiisimaisuuteen hiipui mutta asia katosi kun taiteilijat apurahojen toivossa ilmoittautuivat kommunisteiksi. Monien mielestä hauskin tapaus on apurahalla elätettävä "kirjailija" Saaritsa jonka jokainen yleisessä kirjastossa kävijä voi todeta kirjoittavan päivässä noin yhden sanan. "Kommunisti" vakaumuksellisesti vastustaa "riistämistä".

Telkkaria katsellessa alkaa tuntua siltä, että taiteilijat alkavat taas kääntyä anarkistisympatööreiksi. Sekä Al Capone että Elliot Ness julistavat tulisella ihastuksella anarkosyndikalistin olevan todella hieno hemmo. Espanjalaisissa tekeleissä anarkistit ovat vakavamielisiä ja synkän juhlallisia jeppejä joiden pään päällä tuntuu leijuvan pyhimyksen sädekehä. Oliver Stonekin aikoi tehdä filmin Espanjan Yhteiskunnallisesta Vallankumouksesta mutta ilmeisesti rahamies pisti rahahanan kiinni.

Hienoa on olevinaan se, että kun seksuaalisia perversioitakin koko ajan toitotetaan on anarkismi kai viimeinen "kielletty aate". Mika Waltarin historiallisessa romaanissa bordellissa miehet saadessaan tietää musulmaanihuorien uskonnossa kaikkein kielletyintä olevan naisen kasvojen näkemisen niin ostavat mieluummin kasvojen näkemisen kuin nussimisen huntu kasvojen edessä. Anarkismikin tulee muuttumaan tavalliseksi ja sittenhän koko planeetalla ei enää ole mitään kiellettyä asiaa.

Ari Vakkilainen