Kapinatyöläinen #28 - 2001
S11
Maailman tuhatta suurinta yhtiötä edustava World Economic Forum kokoontui 11.9. Australian Melbournessa. Ja kuten maailmanlaajuisen yhtiövallan edustajien kokoukset kaikkialla maailmassa nykyään, sai myös WEF vastaansa päättäväisen mielenosoittajien joukon. Alla on australialaisen toverin selostus päivän tapahtumista.
Ensimmäinen mielenosoituspäivä oli mahtava menestys. Yli 10 000 ihmistä blokkasi Crown Casinon, mikä oli varsin vaikuttavaa määrä, kun ottaa huomioon että virallinen ay-liike boikotoi koko mielenosoitusta.
Me emme onnistuneet estämään World Economic Forumia, mutta onnistuimme häiritsemään sitä pahasti. Kokous alkoi myöhässä, koska delegaatit eivät päässeet sisään, ja kokouksen viimein alkaessa puuttui kaikkiaan noin tuhannesta kokousedustajasta 300-400. He eivät päässeet sisään koko päivänä.
Meidän puoleltamme loukkaantui noin 100 henkeä ja useat heistä tarvitsivat sairaalahoitoa. Hämmästyttävää kyllä, pidätetyiksi joutui vain kaksi. Neljä poliisia sai sairaalahoitoa ”ruhjevammojen” vuoksi ja yhdeltä Crown Casinon turvallisuusmieheltä murtui leuka. Kuinka surullista.
Päivä alkoi osaltamme synkästi. Saapuessamme paikalle klo 6.30 satoi rankasti ja lämpötila oli vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen kylmä. Sää ei kuitenkaan saanut ketään luopumaan. Synkkä taivas ja kaatosade vain lisäsivät draaman tuntua. Tuhansittain väkeä oli koolla jo kello 7.00 mennessä. Pesunkestäviä vanhoja aktivisteja, kirkasotsaisia opiskelijanuoria, kypäräpäisiä ympäristönsuojelijoita, naamioituneita anarkisteja, atomipommeiksi pukeutuneita ihmisiä(!) ja palavasilmäisiä vallankumouksellisia seisoi vieri vieressä.
Koko Crown Casinon lähiympäristö oli ympäröity kaksi ja puoli metriä korkealla betonimuurilla ja teräsaidalla. Muurin maalattu graffiti kertoi kaiken olennaisen: ”Tervetuloa Melbournen eläintarhaan, älkää ruokkiko eläimiä”.
Sisäänkäynnit olivat muurin ainoat aukot. Niitä vartioivat sadat poliisit (WEF;n puolustamisen etulinjaan oli mobilisoitu kaikkiaan 2 000 poliisia ja lisää oli reservinä) pamput lyöntivalmiina. Muuri itse asiassa auttoi meitä keskittämällä voimamme. Mahdollisia sisäänkäyntejä oli vain kuusi, ja me blokkasimme ne kaikki.
Eräs päivän vakavimpiin kuuluva tilanne syntyi kun kytät yrittivät raivata auki sisäänkäynnin, jota vartioi vain 60 mielenosoittajaa. Mielenosoittajat huusivat epätoivoisesti apuvoimia. Meitä alkoi heti rynnätä apuun. Noin 45 sekunnissa paikalle ilmestyi 500 ihmistä kuin tyhjästä. Kytät mursivat blokin, mutta se vain yksinkertaisesti järjestäytyi uudelleen heidän ympärilleen kuin valtava mustekala. Kytät mursivat blokin jälleen, mutta taas samoin tuloksin. Ratsupoliisit tuotiin paikalle. Rintamalinja piti. Kun uhka hellitti siirryimme toiselle sisäänkäynnille.
Matkan varrella huomasimme ajoneuvon, joka näytti jonkinlaiselta nosturin ja siirrettävän lastauslaiturin risteytykseltä. Muutama meistä kiipesi työkoneen sisään, ja kuin ihmeen kautta onnistui saamaan sen käyntiin. Päästyään selville ohjausjärjestelmästä, kuljettajan paikalle istunut teki 180 asteen käännöksen ja ajoi vehkeen hitaasti takaisin vihreän blokin sululle. Ohjaamossa lähes kolme metriä väkijoukon yläpuolella istuva toveri sai takaisin palaavan vapauttajan vastaanoton. Emme vieläkään tiedä miksi niitä koneita kutsutaan, mutta sen voimme sanoa että hän oli synnynnäinen sellaisen ohjaaja.
Seuraavalla blokilla kytät osoittivat neuvottomuutensa oikein toden teolla. Ratsupoliisit olivat likistäneet mielenosoittajat itsensä ja toisen ohuen poliisirivistön väliin. Ratsupoliisit alkoivat työntää väkijoukkoa eteenpäin. Vastaanpanemisen sijaan väkijoukko yksinkertaisesti meni takaapäin tulevan paineen mukana ja mursi edessä olevan poliisirivistön, nielaisten sisäänsä täynnä kokouspaikalle pyrkiviä delegaatteja olevan bussin.
Tässä tilanteessa näin yhden päivän sankarillisimmista teoista: naamioitunut anarkisti teki kamikaze-syöksyn bussia kohti, hyppäsi ehkä 180 senttiä maanpinnan yläpuolelle ja päätyi bussin tuulilasille, roikkuen antennissa kiinni. Hän näytti ihmiskärpäseltä. Roikuskelua kesti siinä kolme tai neljä sekuntia ennen kuin kytät pyydystivät hänet. Onneksi kymmeniä aktivisteja ryntäsi pelastamaan hänet, jyräten moottoripyöräpoliisin alleen siinä sivussa.
Noin kello 10.00 saapui ensimmäinen noin 400 hengen erä lukiolaisia, kokoontuen Flender’s Streetille. Heidän saapumisensa oli sydäntä lämmittävä näky. He kaikki juoksivat muodostelmassa Yarra-joen etelärantaan pitkin, jotkut heiluttaen Workers Powerin kylttejä.
Myöhemmin päivällä sattui ikimuistoinen tapaus, jossa Western Australian osavaltion konservatiivipääministeri jäi tunniksi autoonsa mielenosoittajien saartamaksi. Väkijoukko ympäröi auton, puhkoi kaikki neljä rengasta ja sotki sen vihreällä maalilla. Eräs aboriginaalimielenosoittaja hyppäsi konepellille ja alkoi tuulilasin läpi pitää Courtille historian luentoa aboriginaalien maiden varastamisesta. Sama mielenosoittaja kapusi sitten auton katolle ja aloitti heimotanssin.
Noin tunnin kuluttua poliisin erikoisjoukot ryntäsivät paikalle kuin mielipuolet, huitoen pampuillaan erottelematta ympärilleen. Tällöin sattui eräs päivän pahimmista loukkaantumisista, kun eräs mielenosoittaja mursi nenänsä ja menetti suurimman osan etuhampaistaan. Muitakin vietiin sairaalaan. Välikohtauksen jälkeen Court ilmoitti henkeäsalpaavaa analysointikykyä ja puhetaitoa osoittaen että hänen autonsa saartaminen oli ollut ”epäautralialaista”. Melbournen pormestarin, Peter Costiganin, mukaan teko oli ollut ”halveksittava”, pienen vähemmistön harjoittamaa suuren enemmistön terrorisointia. Pääministeri John Howardin mukaan teko oli ”häpeällinen”. Melbournen poliisipäällikön mukaan se oli ”inhottava”. Minun mielestäni se oli mahtava.
Iltapäivällä tilanne alkoi rauhoittua hieman. Sekä mielenosoittajat että poliisi pitivät entiset asemansa. Silloin tällöin tuli sana, että kytät kokosivat voimiaan jollakin sisäänkäynnillä. Satoja ihmisiä juoksi aina vahvistamaan kyseessä olevaa blokkia. Sujuva kommunikaatio ja jous-tavuus olivatkin eräs päivän parhaista asioista. Kännyköiden aikakausi on parantanut mielenosoitusten tehokkuutta valtavasti. Aina näytti löytyvän ihmisiä valmiina vahvistamaan mitä tahansa heikkoja kohtia.
Iltapäivän kuluessa sää parani ja koko mielenosoitus sai enemmän karnevaalitunnelmaa. Reggae- ja rap-bändejä soitti ja nuoret tanssivat kaduilla, iloiten siitä että julkinen tila oli kerrankin heidän hallussaan. Tässä vaiheessa aloimme kiinnittää enemmän huomiota myyntipöytämme pitämiseen ja REVO:n sekä uuden Workers Powerin numeron myymiseen. Emme ole vielä laskeneet myytyjen kappaleiden määrää, mutta oman myyntimenestykseni perusteella se oli hyvin suuri. Jaoimme myös paljon lentolehtisiä ja kutsuimme ihmisiä seuraavaan kokoukseemme lauantaina.
Viimeinen toiminnallinen jakso tapahtui myöhään iltapäivällä, kun jotkut kokousedustajat lähtivät. Toiminta rajoitettiin lähinnä meluisiin voitonjulistuksiin lannistuneiden kyttien ja delegaattien edessä.
S11 oli päivän pääuutinen kaikilla TV-kanavilla. Uutisointi tietenkin keskittyi mielenosoituksen väitettyyn väkivaltaisuuteen, mutta missään ei voitu kiistää etteikö WEF:n kokous olisi häiriintynyt pahasti.
Päivän saldo: 100% fantastinen.