Kapinatyöläinen #31 - 2002
Ruotsi valitsi terrorin
Kansankoti on puinut Göteborgin
kesäkuun 2001 mielenosoituksia jo lähes vuoden ajan ja ainakin
kevään aikana langetetut vankilatuomiot antavat ruotsalaisille
keskustelun aihetta vielä pitkäksi ajaksi. Sveriges Radion
helmikuisen ohjelman mukaan Ruotsin
globalisaatiomielenosoittajille antamat tuomiot ovat kansainvälisesti
aivan omaa luokkaansa. Seattlen mielenosoitusten jälkeen
vankilaan ei tuomittu ketään, Prahan tapahtumien seurauksena 15
henkilöä sai ehdonalaisen tuomion. Nizzan mielenosoitusten jälkeen
kaksi henkilöä tuomittiin kuukauden vankeusrangaistukseen. Göteborgin
tapahtumien seurauksena 31 henkilöä on saanut väkivaltaisesta
mellakoinnista keskimäärin puolentoista vuoden vankeustuomiot -
10 kertaa Ruotsin tähänastista samasta nimikkeestä annettua
rangaistuskäytäntöä pidemmän.
Valikoivaa oikeutta
Pitkä tuomiolista ei kuitenkaan kerro Ruotsin poliisin rikostenratkaisukyvystä, vaan menestyksekkäästä projektista kriminalisoida maailmanlaajuista vastarintaa. Poliisia vastaan nostettujen kanteiden tutkinta on pääosin lopetettu, ainoastaan hyökkäystä Schillerstan kouluun, jonka yhteydessä “terroristeja” etsineet poliisit pitivät nuoria tuntikausia kiinniotettuina alusvaatteisillaan koulun pihalla tutkitaan yhä. Syyttäjä ei löytänyt syyttämisen arvoista Hvitfeldskan koulun piirityksestä vaikka mitään väitettyjä mellakka-aseita koulusta ei löytynyt, Vaasanpuistossa väkijoukkoon ampuneet verenhimoiset kytät päätettiin myös jättää syyttämättä. Näin vaikka tapon yrittäjä Stefan Johannesson on itse myöntänyt Göteborgsposten-lehdelle, että tulen avaaminen oli virhe, ja että yhden poliisin tyrmännyt kivi oli heitetty toiselta puolelta kuin missä luotisateeseen joutunut väkijoukko sijaitsi.
Syyttämättäjättämispäätöksessään syyttäjä Björn Ericson ei ottanut huomioon belgialaisen kuvaajan Daniel Demoustierin kuvaamaa filmiä joka näytettiin Ruotsin televisiossa, koska hänestä alkuperäismateriaalin tilaaminen Britannian toiseksi suurimmalta TV-yhtiöltä Independent Television Newsiltä tuntui liian vaikealta. Demoustierin filmi osoittaa että poliisi ei ampunut hätävarjelun vuoksi, koska katu jossa Hannes Westbergiä ammuttiin oli melkein tyhjä ja poliisirivistön toisella puolella mikään ei estänyt poliisin liikkumista.
Yksittäiset ihmiset ovat jättäneet poliiseja vastaan yli 182 kannetta, joista toistaiseksi vain yksi näyttää johtavan syytteisiin - tässä tapauksessa väkivallattoman mielenosoittajan raaka pieksentä neljän poliisin toimesta saatiin nauhalle ja näytettiin televisiossa. Tapauksesta, jossa poliisi valehteli oikeudessa Globalisering fron Underifrån-ryhmän 20-vuotiaan jäsenen ilmoitettaneen sotaisesti avoimessa puhetilaisuudessa ryhmän käyvän mielenosoituksissa “perkeleen kyttiä” vastaan, on myös nostettu syyte. Koko puhetilaisuus on videolla ja mitään vastaavaa syytetty ei siellä puhunut. Poliisin todistuslausunto oli keskeisessä osassa oikeudenkäynnissä, jossa syytetylle langetettiin kahden ja puolen vuoden vankeustuomio “mellakan johtamisesta”. 20-vuotiaan syytteet perustuvat pelkästään Hvitfeldtskan tapahtumiin, eikä varsinaiseen mellakkaan perjantai-aamulla.
On myös muistettava että poliisi on luokitellut myös osan luvallisista ja rauhallisista oheistapahtumista “mellakoiksi”, Ruotsin lainsäädännön mukaan “mellakan” alueella olleen on oikeudenkäynnissä todistettava että hän on aktiivisesti pyrkinyt pois mellakasta, mikä voi olla vaikeaa. Mellakkalainsäädäntö antaa kätevästi poliisille mahdollisuuden vaientaa kaikki jotka ovat olleet “mellakoiden” lähistöllä, ja jotka voisivat näin ollen todistaa poliisin provokaatioita ja väkivaltaa vastaan - kanteita nostaneet voidaan passittaa vankilaan syytettynä mellakoihin osallistumisesta.
Kaiken takana ovat kännykkäjohtajat
Oikeudenkäynnissä keskeisin perustelu koville tuomioille oli, että kaikki mellakat ja järjestyshäiriöt olivat huolellisesti suunnitellun, aktivistien johtaman salaliiton tulosta. Keskeisin todiste salaliittoteorian puolesta on ollut “yhteyskeskus”, jota ylläpitäneille kahdeksalle nuorelle jaettiin hovioikeudessa “mellakan auttamisesta” vankilatuomioita vuodesta ja neljästä kuukaudesta kahteen vuoteen ja neljään kuukauteen asti. Alkuperäiset käräjäoikeuden langettamat tuomiot olivat kolmesta vuodesta neljään vuoteen.
Mitä tämä pahamaineinen “yhteyskeskus”
sitten käytännössä teki? Kahdeksan teini-ikäistä,
varustettuna yhdellä tietokoneella, muutamalla kännykällä ja
pienellä poliisiradion kuunteluun tarkoitetulla skannerilla lähetti
huoneistosta tekstiviestijä 50-60 henkilölle, jotka olivat
ilmoittaneet haluavansa reaaliaikaisia uutisia kännyköihinsä
tapahtumien aikana. Poliisi-radion kuuntelu on Ruotsissa täysin
laillista, ja nuoret olivat levittäneet tietoa tietokeskuksen
olemassaolosta, antaen halukkaille mahdollisuuden tekstiviestien
tilaamiseen. Todisteet mellakan johtamisesta olivat viisi
Hvitfeldskan piirityksen aikana lähetettyä tekstiviestiä,
joista selkein kuului seuraavasti:
“Ihmiset valmistautuvat puolustamaan itseään Hvitfedskan
sisällä. Poliiseja on liian vähän. Menkää kaikki sinne
auttamaan tovereita! Levittäkää sanaa!”
Poliisi valtasi tiedotuskeskuksen ja pidätti sen ylläpitäjät jo torstai-iltana 14. kesäkuuta, joten väite että keskuksesta käsin olisi johdettu perjantai-aamun mellakkaa on käsittämätön.
Noin kuusikymmentä viestejä vastaanottanutta osoittivat käräjäoikeuden tuomioiden jälkeen kansalaisrohkeutta ilmoittautumalla poliisiasemalla, he tiedustelivat tulisiko heillekin antaa neljä vuotta vankeutta. Hovioikeuden tuomion päätöslauselma julistaa muun muassa”...ettei ole selvää olivatko viestien vastaanottajat yhteydessä toisiinsa, ja miten he toimivat viestien seurauksena”. Näin siis hovioikeus itse ilmoittaa, että mitään pohjaa syytteille ei ole.
Valtio vastaan liike
Huolestuttavin kehityssuunta Göteborgin tuomioissa on kuitenkin niiden kollektiivinen luonne, syyttäjä ja poliisi eivät ole edes yrittäneet näyttää yksilöiden itsensä tekemiä “rikoksia”, sen sijaan oikeudenkäynneissä on näytetty vuorotellen koostevideota mellakoista ilman syytettyjä ja kuvia, joissa syytetyt eivät tee rikoksia mutta ovat paikan päällä. Tarkoituksena on ollut leimata syytetyt kollektiivisesti yhteiskunnan vihollisiksi, jotka on parasta toimittaa telkien taakse pitkäksi aikaa. Tuomiokäytäntö on herättänyt jossain määrin oikeustieteilijöiden protesteja, esimerkiksi rikosoikeuden professori Hans-Gunnar Asberger kuvaili tuomoita “armottomiksi” ja Tukholman yliopiston rikosoikeuden professori Suzanne Wenberg on varma etteivät esimerkiksi “yhteyskeskuksen” tuomiot kestä Eurooppa-oikeuden syyniä.
Valtamedian mustamaalaus- ja
vihanlietsonta-kampanja on itsestään selvä tapahtumien
seuraus, tavalliseen tapaan syytettyjen kuvia ja henkilötietoja
on julkaistu laajasti ennen kuin mitään tuomioita on vielä
annettu. Ökyrikas Bonniers-suku omistaa yksin 30% Ruotsin
tiedotusvälineistä, ja loputkin mediat ovat keskittyneitä
harvoihin käsiin.
Johtopäätöksiä
Joillekin on voinut olla järkytys, että ensimmäinen länsimaa jossa globalisaatiokriittinen liike yritetään tosissaan murskata ei olekaan sotahullujen USA tai mediamogulin ja fasistien johtama Italia, vaan Pohjoismaisen sosialismin vetojuhta Ruotsi, hyvinvointivaltio jonka mallia monet Suomessakin pitävät erheellisesti uusliberalismikehityksen tärkeimpänä vastavoimana. Tosiasiassa hyvinvointivaltiomallia on hyvää vauhtia tuhottu kaikkialla jo 15 vuoden ajan, siirtyminen suoraan fyysiseen väkivaltaan on vain yhden loogisen askeleen otto vallanpitäjiltä, jotka ovat tähän asti tyytyneet pääosin köyhien ja Etelän taloudelliseen kurjistamiseen. Väkivalta tuskin tulee jäämään tähän - merkittävä osa Göteborgissa syytetyistä ei ole aktivisteja vaan syrjäytyneitä lähiönuoria, jotka eivät ennen mellakoita ole osallistuneet mihinkään poliittiseen toimintaan. Myös yli kolmekymppisiä aikaisemmin yhteiskunnallisesti passiivisia työttömiä miehiä on syytettyjen listalla.
Hyvinvointivaltiosta on jäänyt käteen lähinnä vaatimus yhteiskunnalliseen konsensukseen, jossa puolueet väristä riippumatta vetävät suurista linjoista yhtä köyttä ja toisinajattelijoita lyödään joka puolelta. Ruotsissakin laimeata kritiikkiä “oikeuden”-käyttöä kohtaan on esittänyt lähinnä liberaali oikeistolehdistö, siinä missä demarilehdistö on ollut täysin lynkkauslinjalla. Korporativismi, malli jossa työnantajat yhdessä puolueen kontroloimien ammattiyhdistysten kanssa pitävät kansan kurissa “sopimusvaltion” keinoin oli Mussolinin vallan ydin. Vaikuttaa siltä, että Pohjoismainen korporativismi kääntyy Italialaiseksi kätevämmin kuin Keski-Eurooppalainen kristillissosialismi tai angloamerikkalainen liberalismi. Ruotsi on ottanut yhden askeleen tähän suuntaan aloittamalla terrorisodan ruohonjuuritason aktivisteja vastaan, saa nähdä koska Suomi seuraa perässä.
Antti Rautiainen