Kapinatyöläinen #32 - 2002
NATO-huippukokous
Prahassa
Eliitin juhlat
aavekaupungissa
NATO-Kokous Prahassa oli Tshekin
historian suurin valtionpäämiesten keskittymä. 45 valtion päämiestä
saapui Prahaan keskustelemaan ennen kaikkea NATO:n
laajentumisesta ja Irakin vastaisesta sodasta. Kokoukseen
ilmaantuneiden joukossa olivat mm. Ranskan presidentti Chirac ja
USA:n presidentti Bush.
Tshekin anarkistijärjestöt epäröivät mitä tehdä. Oli käyty aktiivista keskustelua aiheesta huippu-kokouksissa juokseminen vs. paikallinen toiminta. Tshekkoslovakian anarkistiliitto (CSAF) päätti ensin olla lähettämättä kansainvälistä mobilisaatiovetoomusta ja keskittyä sen sijaan “valtakunnalliseen” ja pääasiassa tiedon jakoon perustuvaan NATO:n vastaiseen kampanjaan. Tämä päätös hyväksyttiin CSAF:n viralliseksi kannaksi yleiskokouksessa syksyllä 2001.
Myöhemmin tilanne muuttui muiden anarkistijärjestöjen mielipiteen vuoksi, ennen kaikkea “Vallankumouksellisten anarkistien järjestö Solidaarisuuden” (ORAS) sekä joidenkin yksittäisten aktiivien. Ratkaistakseen ongelman tshekkiläiset anarkistit päättivät kutsua koolle ensimmäisen kansainvälisen antiNATOtapaamisen, keskustellakseen asiasta muiden maiden toverien kanssa.
Tässä tapaamisessa päätettiin lähettää kansainvälinen mobilisaatiovetoomus. Tshekissä puoles-taan perustettiin “NATO:n vastainen yhteenliittymä”. NATO:n vastainen yhteenliittymä oli sateenkaarijärjestö, johon kuuluivat CSAF, ORAS, Maaliskuun 8. päivän feministiallianssi ja joitakin yksittäisiä aktivisteja. Intensiivinen mobilisaatio toteutettiin Puolassa, Saksassa ja Sloveniassa. Järjestöjä näistä maista otti osaa kolmeen Prahassa pidettyyn kansainväliseen kokoukseen; Puolan anarkistiliitto, AFA Slovenia, Abolishing Borders from Below -lehtikollektiivi, AFA Kroatia jne.
CSAF-aktiivit pitivät NATO-aiheesta nelisenkymmentä luentoa eri puolilla Tshekkiä ja Slovakiaa ja järjestivät saksalaisen antimilitaristin, Tobias Pflugerin, minikiertueen. Pfluger piti neljä luentoa kahdessa yliopistossa ja kahdessa muussa paikassa sekä monissa katutapahtumissa (kadunvaltauksissa ym.) eri puolilla Tshekkiä ja Slovakiaa. Meitä vaivasi täydellinen rahanpuute, joten emme olisi mitenkään voinut toteuttaa NATO-kokouksen vastaitapahtumien järjestelyjä ilman ulkomaisten toverien apua. Kiitos teille toverit, jotka autoitte!
Valtion tukahdutustoimet
Vastahuippukokouksen järjestelyjen edetessä valtion vastatoimet etenivät kymmenkertaista tahtia. “Ennaltaehkäisevien” tukahdutustoimien mittakaava oli todella suuri. Julistettiin että kaduilla olisi 12 000 poliisia, joista 3 000 mellakkavarusteissa, ja 4 500 sotilasta sotilasajoneuvoissa. Eikä siinä vielä mitään. Sisäministeriö sai yli 650 miljoonaa Tshekin kruunua (21.5 miljoonaa euroa) huippukokouksen turvatoimiin.
Ja he tiesivät erinomaisen hyvin mitä tehdä tällä taloudellisella piristysruiskeella. Jo kuukausia ennen huippukokousta sisäministeriö aloitti valtavan mediakampanjan anarkisteja vastaan. Kampanja vain voimistui ja voimistui. Poliisin “ääriainesten” vastainen erikoisryhmä maksoi eräälle pitkäaikaiselle kovien huumeiden käyttäjälle siitä että tämä sanoi erinäisille toimittajille olevansa anarkisti, joka oli osallistunut salaiseen anarkistien harjoitusleiriin. Hänen mukaansa tällä leirillä opeteltiin käyttämään pommeja ja harjoiteltiin poliisien ampumista oikeilla aseilla. Suuria artikkeleita näistä olemattomista leireistä luonnollisestikin ilmestyi lehtien etusivuilla. Ilmestyi myös toisia artikkeleja, joissa kerrottiin kuinka “järjestö, jonka ainoa toimintatapa on raaka väkivalta - Musta blokki - on tulossa Prahaan!”
Eikä tässä vielä kaikki. Sisäministeri julisti saaneensa luotettavaa tietoa, jonka mukaan ainakin 12 000 ihmistä oli tulossa Prahaan ja että 20% heistä olisi vaarallisia militantteja. Muutamaa viikkoa ennen kokousta sisäministeriö julkaisi Kymmenen ohjetta prahalaisille. Näihin kuuluivat mm. “älä koskaan puhu kenellekään mielenosoittajalle” ja “jos vain voit, lähde Prahasta”. Poliisipäällikkö julisti henkilökohtaisesti että hän oli saanut vahvistetun tiedon, jonka mukaan “eräs kaikkein militanteimmista anarkistijärjestöistä”, Ya Basta, oli tulossa Prahaan.
Poliisi järjesti muutaman “mielenosoitusten vastatoimien” harjoituksen eri sotilastukikohdissa; TV:n ollessa totta kai paikalla. Lyhyesti sanottuna poliisi ja sisäministeriö valmistivat itseään ja lähes kaikkia tshekin kansalaisia katusotaan. Ja sokerina pohjalla parlamentti laati viikkoa ennen huippukokousta “hätätilan alaisuudessa” erikoislain, jonka mukaan amerikkalaiset hävittäjät saattoivat partioida ilmatilassa ja 150 Yhdysvaltain armeijan sotilasta kaduilla ilman minkäänlaista juridista vastuuta Tshekin lain edessä (muistakaa italialainen köysiradan vaunu, jonka amerikkalaiset sotilaspilotit tuhosivat muutama vuosi sitten pitäessään hieman hauskaa).
Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä: poliisi ilmoitti aikovansa sulkea rajat niin etteivät ulkomailta tulevat mielenosoittajat pääsisi maahan. Huippukokouksen jälkeen poliisi ilmoitti myös olleensa yhteydessä vieraiden valtojen tiedustelupalveluihin, estääkseen “ulkomaalaisten radikaalien” pääsyn maahan”. “Nämä ennaltaehkäisevät toimet olivat suuri menestys”, ilmoitti poliisin “ääriainesten” vastaisten erikoisjoukkojen komentaja.
Aavekaupunki
Virallisten tietojen mukaan 200 000 prahalaista noudatti viranomaisten kehotusta ja poistui kaupungista huippukokouksen ajaksi. Todellisen lukumäärän on täytynyt olla suurempi. Prahan raitiovaunut ovat yleensä niin täynnä että vasta toiseen tai kolmanteen pääsee sisään. Huippukokouksen aikana ei kuitenkaan ollut vaikeuksia edes istumapaikan saamisessa.
Sisäministeri myönsi huippukokouksen jälkeen kaupungin tyhjentämisen olleen tarpeen huippukokouksen toteuttamiseksi. Hän ei tietenkään sanonut lietsoneensa tarkoituksella paniikkia, mutta ilmoitti etteivät valtionpäämiesten arvolle olisi sopinut odotella liikenneruuhkissa, ja että kaupungin tyhjyys sai asiat rullaamaan hyvin.
Sisäministerin lietsoman paniikin vuoksi suuri osa Prahan kaupoista päällysti ikkunansa ja ovensa vanerilevyillä tai ainakin pahveilla. Kongressikeskuksen alapuolella sijaitsevassa laaksossa neljä kauppaa viidestä suojattiin edellä kuvatulla tavalla, mukaan lukien pikkukaupat, kuten leipoma, rautakauppa, paperikauppa ja hautaustoimisto (!).
Jopa Tshekin presidentti Vaclac Havel valitti viimeisessä huippukokouksen aikaisessa lehdistötiedotteessaan joidenkin valtionpäämiesten voivotelleen etteivät he olleet nähneet Prahasta muuta kuin sotilasajoneuvoja. Ehkä sisäministerin olisi pitänyt järjestää paraati NATO:n kunniaksi….
NATO:n vastaisen yhteenliittymän poliittinen profiili
NATO:n vastainen yhteenliittymä profiloitui anarkistiryhmäksi. Se ilmoitti kampanjansa päätavoitteeksi vaihtoehtoisen informaation levittämisen NATO:sta ja suuren yleisön tekemisen tietoiseksi siitä. NATO:n vastainen yhteenliittymä julisti myös ettei yrittäisi häiritä huippukokousta eikä marssia kongressikeskukseen.
Kaikesta tästä oli sovittu Prahassa pidetyssä kansainvälisessä kokouksessa. NATO:n vastaisella yhteenliittymällä oli yhteyshenkilö, joka esiintyi julkisuudessa ainoastaan Tshekin suurimman oikeistopuolueen johtajaa ja Tshekin NATO:on viejää, Vaclac Clausia, esittävä kuminaamari päässä. Hänen nimenään oli George W. Bush tshekiksi käännettynä. Tarkoituksena oli estää liikkeen henkilöiminen, suojella yhteyshenkilöä sekä antaa valtamedialle show jollaista se kaipasi - mutta meidän ehdoillamme.
NATO:n vastainen yhteenliittymä korosti myös olevansa valmis puolustamaan itseään poliisin hyökkäyksiä vastaan. Ja ettei se ottanut vastuuta minkään muiden ryhmien toiminnasta vaan antaisi kaikille oikeuden osoittaa mieltään siten kuin haluaisivat. Kysyttäessä arveliko hän mielenosoitusten kääntyvän väkivaltaisiksi, hän vastasi aina että todellista väkivaltaa harjoitti NATO.
NATO:n vastainen yhteenliittymä kaduilla
Ensimmäinen mielenosoitus järjestettiin 17.11., Tshekin bolsevikkihallituksen vuonna 1989 tapahtuneen kaatumisen vuosipäivänä. Tapahtuman päämotto oli “13 kapitalismin vuoden jälkeen tarvitsemme uuden vallankumouksen”. Demoon osallistui 300 - 400 ihmistä. Ajankohtana oli sunnuntai, jotta ihmiset muistakin osista Tshekkiä saisivat mahdollisuuden näyttää vastarintansa NATO-kokoukselle.
Toinen mielenosoitus toteutettiin 20.11., Se oli äänekäs demo huippukokousvieraiden luksuspäivällisen tarjoilupaikan edustalla. Tähän luovaan aktioon osallistui 500-600 ihmistä. He rummuttivat, vihelsivät pilleihin ja huusivat iskulauseita muutaman tunnin ajan. Ketään ei pidätetty.
Mielenkiintoinen seikka tässä mielenosoituksessa (samoin kuin ensimmäisessä) oli “Anarkistinen Argentiina-solidaarisuusblokki”, joka muodostui sambabändistä, “Solidaarisuutta argentiinalaisille” -banderollista ja noin 40 ihmisestä hakkaamassa kattiloita ja pannuja solidaarisuudesta Argentiinan hengeltään antikapitalistista kansannousua kohtaan.
Tärkein tapahtumapäivä oli 21.11. Kello 12.30 sadan tshekkiläisen anarkistin ryhmä lähti marssimaan Namesti Miru-aukiolta kongressikeskuksen suuntaan. Eivät siksi että olisivat todella yrittäneet päästä kongressikeskukseen, vaan osoittaakseen ettei laki ollut kaikille sama. NATO:n vastainen yhteenliittymä oli ilmoittanut mielenosoituksen kongressikeskukseen johtavan Nuselskyn sillan yli jo kuukausia aiemmin, joten marssi oli täysin laillinen. Poliisi kuitenkin tukki odotetusti sadan rauhallisen mielenosoittajan tien kahdella armeijan panssariautolla ja useilla mellakkapoliisirivistöillä. Anarkistit siis kääntyivät takaisin Namesti Mirulle.
Aukiolle oli sillä välin kokoontunut 2 000 ihmistä päämielenosoitusta varten. Ryhmä bolsevikkeja lippuineen yritti liittyä joukkoon, mutta heidät potkittiin pois paikalta. Jotkut bolsevikeistä hyökkäsivät erään heitä poistumaan vaatineen anarkistinaisen kimppuun. Yksi heistä puri tätä, mutta joukko poistui pian.
Marssi lähti klo 15 Musta blokki etunenässä. Siihen liittyi pian toisesta paikasta lähtenyt satojen itä-eurooppalaisten anarkistien marssi. Marssijoiden määrä kasvoi 2 500 - 3 000:een. Kulkue marssi työväenluokkaisen Nuslen asuinalueen läpi kongressikeskuken alapuolella olevaan laaksoon ja sieltä takaisin Namesti Miruun. Marssi kesti kolme ja puoli tuntia, mutta tunnelma oli erittäin hyvä.
Ihmiset tiesivät erinomaisen hyvin että poliisi kärkkyi pienintäkin veruketta hyökätä marssin kimppuun. Mutta sellaista ei sille annettu. Kuten etukäteen oli julistettu, mielenosoitus ei yrittänyt päästä kongressikeskukseen, vaan pysyi ilmoitetulla reitillä. Poliisi yritti siis saada itse aikaan muutaman provokaation. Ihmiset eivät kuitenkaan reagoineet niihin.
Ensin yksinäinen poliisiauto kuljettajineen jätettiin mystisesti mielenosoituksen tielle. Musta blokki, yhteiskunnan vihollinen numero yksi, saartoi auton ja odotti kunnes se ajoi pois (täysin vahingoittumattomana), estääkseen poliisiprovokaattoreiden toiminnan. Myöhemmin huippukokousvieraita kuljettava bussi jätettiin marssin tielle, mutta ihmiset marssivat sen ympäri kenenkään hyökkäämättä sen kimppuun. Mitään yhteenottoja ei tapahtunut.
Johtopäätökset
Päämielenosoitus NATO:a vastaan oli suuri menestys vastahuippukokouksen järjestäneille anarkisteille. Eräs tärkeä, seikka oli se, että anarkistinen itseorganisoitumisen periaate osoitti jälleen kerran toimivuutensa. Mielenosoitukseen tulevat ihmiset tiesivät mitä tehdä ja pitivät huolta että tapahtuma näytti siltä miltä he halusivat sen näyttävän eikä siltä miltä poliisi halusi sen näyttävän. Poliisi halusi tapella, se oli valmistautunut siihen yli puoli vuotta. Anarkistit halusivat näyttää vastarinnan voiman ja informoida ihmisiä meidän tarjoamistamme vaihtoehdoista - ja tässä onnistuttiin.
Toinen tärkeä seikka oli se miten hyvin mielenosoitus keräsi väkeä. Sisäministeriön luomassa sotailmapiirissä vaati suurta henkilökohtaista rohkeutta lähteä kadulle - kuten tuhannet tshekit tekivät. Vaikka paikalla olikin muutama sata ihmistä ulkomailta (enimmäkseen Sloveniasta ja Puolasta), suurin osa mielenosoittajista oli tshekkejä. Rehellisesti sanottuna emme olleet odottaneet niin monen tshekin tulevan.
Tärkeää oli myös kansainvälinen solidaarisuus, erityisesti Itä-Euroopan piirissä. Tämä ei ilmennyt ainoastaan yhteismarssilla ja itä-eurooppalaisten anarkistien blokissa, vaan myös Saksan, Puolan, Itävallan, Puolan ja Slovakian rajoille pysäytettyjen aktivistien keskuudessa. Näiden ihmisten organisoimat “rajapisteet” tiedottivat tilanteesta rajalla, ohjasivat ihmisiä nukkumapaikkoihin ja järjestivät solidaarisuusaktioita rajalla.
Joidenkin mielestä mielenosoitus olisi varmaan voinut olla militantimpi, mutta me uskomme tehneemme menestyksekkään strategisen siirron huippukokousyhteenotoista paikalliseen aktivis-miin.
PH, Tshekkolaslovakian anarkistiliiton kansainvälisten asiain sihteeri ja A-kontra -lehden päätoimittaja.
Suomennettu hieman lyhentäen.