Kapinatyöläinen #33 - 2003
"Meidän länsimainen demokratiamme"
Länsimaista demokratiaa pidetään demokratian eli kansanvallan ja oikeusvaltion perikuvana. Tämä ei kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua; asiaan tutustuessa huomaa ettei oikeus viihdy valtiossa. Kaikkien valtioiden, myös parlamentaristisen demokratian valtion, malliin on sisäänrakennettu valtava hallintokoneisto ja hallitsija(ryhmä)n tarve. Kuitenkaan aidosti tasa-arvoinen ja kansanvallalla toimiva yhteiskunta ei kaipaa hallitsijoita. Parlamentaristinen eli edustajanhuoneen eli eduskunnan sekä muun virkahenkilöbyrokratian kautta epäsuorasti rakentuva "demokratia" ei ole todellista demokratiaa. Ihmisten ainoa vaikutuskeino on äänestää viime kädessä puolueiden valitsemista ehdokkaista jotakuta, ja suhteellinen vaalitapa, puoluekuri ja iso lauma kukkaronsa paksuutta ajavia, pahasti ylipalkattuja virkailijoita ("kansan"edustajia) takaavat sen, että yksittäisen edustajan "sooloiluyritykset" valuvat hiekkaan.
Kansalaisia näennäisesti edustavat poliitikot ajavat vain omaa etuaan eikä ihmisillä ole kykyä valvoa heidän tekemien päätösten oikeellisuutta valtamedioiden ollessa vallanpitäjien käsissä eikä myöskään estää heitä tekemästä huonoja päätöksiä. Lukuisista valituksista huolimatta esimerkiksi Vuosaaren satama rakennetaan ja tämä ei suinkaan ole ainoa tapaus kun ihmiset ja jotkut poliitikot ovat vastustaneet jotain epäekologista hanketta ja poliitikot ovat kuitenkin päättäneet runtata sen läpi. Näin ollen valitusoikeudella ei voi vaikuttaa mihinkään, vaan raha määrää. Vuosaaren satamajutussa hanketta kannattanut Kimmo Sasi laskeskeli paljonko rahaa on mentetty kun satamaa ei ole rakennettu viisi vuotta sitten. Poliitikot tekevät kuitenkin mitä rahaeliitti haluaa ja mistä heille tulee eniten suhteita yritysjohtajien kanssa. Myöskin kaikenlaiset palkintovirat (neuvokset, maaherrat, toimitusjohtajat jne) ja kesämökkitontit ovat poliittisia keinoja, "porkkanoita" edustajien manipuloimiseksi.
Mediat ovat päättäjien talutusnuorassa. Pääsanoma- ja aikakauslehdet ovat isojen konsernien omistuksessa, tv-kanavat kaupallisia tai valtion omistuksessa eikä radiokanavistakaan löydy sellaista joka kertoisi "toisia puolia" ja avoimesti kritisoisi yhteiskuntaamme. Valtiovallan käskyläisinä mediat tiedottavat hyvin yksipuolisesti asioista eivätkä kerro esimerkiksi poliittisten radikaalien pyrkimyksistä totuudenmukaisesti tai ollenkaan ja silti väittävät olevansa puolueettomia. Tällaisella toiminnalla on tarkoitus vain pitää ihmiset kuuliaisena yhteiskuntajärjestykselle ja evätä heiltä mahdollisuudet parempaan maailmaan. Joitakin vaihtoehtolehtiä on olemassa ja internetistä löytää kyllä tietoa joka lähtöön, mutta monet silti uskovat sokeasti esimerkiksi Helsingin sanomien neutraaliuteen. Ei mikään media voi olla objektiivinen, ne kertovat aina omia totuuksiaan!
Kansalaisten valvontaa on lisätty viime aikoina Suomessa kovasti. Poliisit ovat yhteiskunnassa muka lain ja ihmisten puolella, mutta todellisuudessa he ovat valtion puolella kaikkia nykyistä yhteiskuntaa arvostelevia vastaan. He käyttävät omia, paljon liikkumavaraa sisältävää oikeuksiansa mielivaltaisesti, henkilökohtaisten (lähes poikkeuksetta hyvin konservatiivisten) arvojensa mukaan, vaikka heidän väitetään olevan oikeuden puolustajia. Lisäksi he katsovat olevansa kaiken moraalin yläpuolella koska he tekevät "vain työtään". Poliisit eivät mieti ovatko heidän puolustamansa asiat oikein vai väärin, koska heidän on käsketty toimia niiden puolesta. He katsovat kaiken sillä hetkellä siinä paikassa laillisena olevan olevan oikein, vaikka historiassa eri aikoina on pidetty eri asioita laillisena, esimerkiksi orjia, joka nykypäivän yhteiskunnassa on kauhistus. Toinen valvojaryhmä on erilaisten vartiointiliikkeiden vartijat. Monesti nämä vartijat ovat vielä pahempia ylilyöjiä, jotka eivät ole kuumapäisyyttään päässeet poliiseiksi. Heidän väkivaltaisuuttaan ja muita oikeuksien ylittämisiä tapahtuu harva se päivä, vaikkakin kaikki vartijat eivät toimi niin. Vartijat ovat niin uusi ilmiö, ettei heidän valtuutensa (pelkät siviilioikeudet) ole ihmisten tiedossa ja he käyttävät tätä hyväkseen pelotellakseen ihmisiä. Vartijoidenkin olemassaolon suuri ongelma on, kuka vartioi heitä? Kuka valvoo valvojaa?
Länsimainen yhteiskunta on menossa jatkuvasti kaupallisempaan suuntaan. Ainoina arvoina jatkuvasti pönkitetään rahaa, menestystä ja valtaa muiden yli, muut arvot kuten ulkonäkö ja seksikkyys ja koulutus ovat pinnalla vain näiden kolmen edistämiseksi. Valtakulttuurin taide niin elokuvan, musiikin kuin perinteisemmänkin kuva-, sana- ja äänitaiteen alalla on muuttunut jo ahneiden paskiaisten keinoksi tyydyttää omaa rahanhimoaan. Yliopistot ja monet muut akateemiset ja ammatilliset oppilaitokset valmentavat ihmisiä työskentelemään tietyille yrityksille. Lasten urheilu- ja taidekilpailut ovat "tuotenimi-kilpailuja" puhumattakaan aikuisten urheilusta ja onpa jo tv-ohjelmiakin pelkästään mainostarkoituksiin. Melkein koko kulttuuri on muuttunut pikaisesti tehdyksi halvaksi muovikrääsäksi, lukuun ottamatta vain pinnan alla muhivaa harrastelija- ja vaihtoehtokulttuurintekijöitä.
Vallanpitäjät ovat niin erilaisessa asemassa verrattuna tavallisiin ihmisiin, etteivät nämä osaa mieltää heitä edustajikseen - pelkkä järkkymätön usko "demokratiaan" ja "oikeusvaltioon" saavat monet olemaan kapinoimatta. Vaihtoehtoina he näkevät vain erilaisia totalitaristisia järjestelmiä, mutta on olemassa myös muuta. Anarkistit uskovat että ihmisillä on mahdollisuus elää oikeasti hyvässä yhteisössä jossa kaikki eläimiä ja luontoa myöten voivat hyvin. Anarkistisen teorian mukaan valta jaetaan ihmisten kesken jottei kukaan ole ylitse muiden. Asioita toimitetaan yhdessä erillisissä ryhmissä, kuten asuinalueen tai työpaikan kokouksissa ja asiat hoidetaan hyvin pitkälle suoralla demokratialla. Eri ryhmät voivat neuvotella edustajiensa välityksellä ja silloin edustajat todella ovat ryhmän jäseniä ja ryhmät yhden asia-alueen käsittelijöitä eikä koko yhteiskunnan ohjaksia käsissään pitäviä, kuten nyt. Poliiseja tai vartijoita ei tarvita vaan ihmiset ovat vastuussa teoistaan itselleen ja kaikille muille ja kaikki näkevät toistensa teot. Ihmiset tekevät töitä kykyjensä mukaan ja työn hedelmät tulevat kaikkien ulottuville. Kaikki ovat vapaita ja solidaarisia eli yhteistä hyvää edistäviä, sillä yhteinen hyvä on kaikkien hyvä.