Kapinatyöläinen #33 - 2003
Globaali sodanvastainen toimintapäivä 15.2 Suomessa ja maailmalla
Euroopan sosiaalifoorumin aloitteesta järjestetty Irakin sodan vastainen toimintapäivä F15 oli yksi kaikkien aikojen suurimpia maailmanlaajuisia protesteja. Mielenosoituksia järjestettiin kyseisenä viikonloppuna kaikilla mantereilla, ainakin 60 eri valtion alueella ja 600:ssa kaupungissa. Maailmanlaajuisesti tapahtumien yhteenlasketun osallistujamäärän on arvioitu olleen 12-20 miljoonaa henkeä.
Jo pelkästään Roomassa marssi eri arvioiden mukaan 2-4 miljoonaa sodanvastustajaa ja Lontoossa ja Madridissa kummassakin 2 miljoonaa sekä Barcelonassa 1,3 miljoonaa. Sekä Pariisissa että Berliinissä demot keräsivät yli puoli miljoonaa ihmistä. Huomionarvoisaa on, että suurimmat mielenosoitukset järjestettiin maissa, joiden hallitukset tukevat USA:n hallinnon sotasuunnitelmia. Vaikka tapahtumat olivatkin globaalissa mittakaavassa keskittyneet pääosin Euroopan alueelle, niihin osallistui esimerkiksi USA:n liittolaismaassa Australiassa lähemmäs miljoona henkilöä. Yhdysvalloissa protesteja järjestettiin yli sadassa kaupungissa ja esimerkiksiNew Yorkissa kaduille kerääntyi yli puoli miljoonaa mielenosoittajaa. Suomessa tapahtumia järjestettiin viidellätoista paikkakunnalla. Helsingin suurmielenosoitus keräsi järjestäjien mukaan 15 000-20 000 osallistujaa tehden siitä suurimman sodanvastaisen protestin 1980-luvun suurten rauhanmarssien jälkeen. Turussa demo keräsi järjestäjien mukaan yli 7000, Tampereella 2000, ja Oulussa poliisin mukaan 1500 osallistujaa.
Suomessa tapahtumia oli organisoimassa erittäin laajapohjainen Ei iskua Irakiin -järjestökoalitio, johon kuuluu tällä hetkellä toimijoita esimerkiksi eri rauhanjärjestöistä, ystävyysseuroista ja poliittisista ryhmittymistä aina marxilaisleninisteistä demarinuoriin. Irakin sodan vastustus on myös murtautunut perinteisen järjestö- ja kansalaistoiminnan kentältä koskettamaan yksityisiä toimijoita tavalla, jota ainakaan nuorin sukupolvi ei ole aikaisemmin nähnyt. Kysymys on popularisoitu valtamediassa tehokkaasti. Jopa evankelisluterilainen kirkko on kehottanut jäseniään osallistumaan sodanvastaiseen toimintaan. YK:n turvallisuusneuvoston joidenkin pysyvien jäsenmaiden kielteinen kanta USA:n ja Iso-Britannian sotahankkeeseen on viimeistäänkin tehnyt asiasta propaganda-aseen globaalille kapitalismille. EU:ssa se on käytetty tehokkaasti “eurooppalaisen kansallistunteen” nostattamiseen, jota markkinoidaan Yhdysvaltojen yliröyhkeän hypervaltapolitiikan vastapainona. Todellisuudessahan se nimenomaan palvelee tätä politiikkaa asettaessaan alueellisia kokonaisuuksia näennäiseen kilpailuasetelmaan kapitalistisen hegemonian sisällä ja luoden näin edellytyksiä esimerkiksi samanlaisten käytäntöjen röyhkeämmälle ja yleisestihyväksytymmälle julkituonnille myös vanhalla mantereella. Samalla muokataan uudestaan myös kansallisvaltioihin perustuvia yhteistyöelimiä. YK:n, NATO:n ja muiden fossiilien tulevaisuus ei selvästikään ole niiden nykyisessä toiminta-muodossa.
Vaikka jättimielenosoitusten konkreettinen poliittinen arvo on usein lähellä nollaa, on massoista toki myös hyötyä käytännön tilanteessa. New Yorkissa kytät olivat voimattomia kielloista huolimatta järjestetyn demon ottaessa kadut haltuunsa. Myös esimerkiksi Budapestissa alunperin kielletty tapahtuma järjestettiin yli 50 000:n ihmisen voimin. Erilaisia autonomisia irtiottoja päätapahtumista nähtiin kaikkialla maailmassa. Helsingissäkin marssi lähti käyntiin hyvällä fiiliksellä, kun spontaanisti lupia kumartamattoman reittinsä jo Rautatientorilla valinnut anarkistien blokki sai seuraajakseen valtavan ihmisvyöryn. Aidatulle suurlähetystöjen alueelle ei kuitenkaan tunkeuduttu, vaan anarkistit tyytyivät vittuilemaan sitä vartioiville kytille ja ammuskelemaan näitä kissanpieruilla.
Poliisin sortotoimia nähtiin luonnollisesti ympäri maailmaa, esimerkiksi Tallinnassa, jossa Viron suojelupoliisi onnistui estämään lähes koko päätapahtuman. USA:n ja Iso-Britannian arabiliittolaisen Egyptin viranomaiset vangitsivat ja kiduttivat useita Kairon kaduille uskaltautuneista muutamasta sadasta marssijasta. Sfaxissa, Tunisiassa mellakkapoliisi hyökkäsi kolmetuhatpäisen rauhallisen mielenosoituksen kimppuun. Ateenassa ja Thessalonikissa kytät terrorisoivat ihmisiä kyynelkaasulla saaden jälkimmäisessä vastaansa yli tuhatpäisen mustan blokin. Kaasua ei säästelty luonnollisesti myöskään Yhdysvalloissa, jossa ainakin New Yorkin, San Franciscon ja Colorado Springsin protestit saivat ylleen kyynelkaasupilven. Kokonaisvaltaisesti F15-mielenosoitukset kuitenkin osoittivat jälleen kerran viranomaisten voimattomuuden spontaanisti järjestäytyneiden massojen edessä.
Sodan virallisesti sytyttyä ovat protestit kasvaneet kaikin puolin entisestään. Liittouman joukkojen aloitettua Bagdadin massiivisen pommituksen torstaina 20.3. kerääntyi samana iltana Helsinkiin yli 7000, Turkuun 2500 ja Ouluun yli tuhat marssijaa. Lauantaina 22.3. Helsingissä järjestetty valtakunnallinen mielenosoitus keräsi 40 000 henkeä vetävän Senaatintorin äärimmilleen samalla, kun Turussa marssi 10 000 sodanvastustajaa. Protestit ovat levinneet ja laajenneet ennennäkemättömällä tavalla ympäri maailmaa. Globaalin toimintapäivän jälkeen sodanvastainen liike on keskittynyt yhä kasvavassa määrin myös suoraan toimintaan. Esimerkiksi erilaisia Irakin tilan-teeseen liittyviä lakkoja, boikotteja, blokkauksia ja sabotaaseja järjestetään jatkuvasti kaikkialla maailmassa.
Konkreettisen toiminnan yhdistäminen massoja mobilisoivaan symboliseen vastarintaan onkin välttämätöntä minkäänlaisten poliittisten uudistusten aikaansaamiseksi. Tämä on erityisen tärkeää muistaa myös Suomessa, jossa monet kokevat maailman ongelmat hyvinkin etäisiksi ja omat vaikutusmahdollisuutensa olemattomiksi. Todellisuudessahan kapitalistisen eduntavoittelun ajama sota palvelee sijaintiin katsomatta rahanvaltaa. Myös Kapitalistista Suomea.