Kapinatyöläinen #34 - 2003
Flavio Costantini
Anarkismin taidemaalari
Italialainen taiteilija Flavio Costantini (s. 1926) ahmi pienenä poikana tutkimusmatkailijoiden muistelmia ja meriromaaneja. Niinpä hän lähtikin merille heti kun suinkin kykeni; ensin sotalaivastoon, myöhemmin kauppalaivastoon. Merta rakastava mies osoittautui kuitenkin huonoksi merimieheksi, palaten takaisin maihin vuonna 1955. Hän alkoi toteuttaa taiteellisia lahjojaan tekstiilisuunnittelijana, mutta unelmat olivat muualla. Iltaisin hän piirsi omaksi ilokseen kuvia Kafkan teoksiin. "En kyennyt kirjoittamaan kuin Kafka, joten aloin piirtää". Myöhemmin hän kuitenkin laajensi aihevalikoimaansa (mm. kolmiosainen härkätaistelusarja), ja sai teoksiaan myös näytteille. Kafkalainen tunnelma on säilynyt hänen tuotantonsa olennaisena elementtinä tähän päivään saakka.
Vuosina 1962-63 Costantini
piirsi teoksia työväenluokan ja talonpoikien historiasta. Hänen
maalauksensa Danten helvettiä muistuttavasta valimosta valittiin
vuonna 1962 mukaan italialaisen taiteen näyttelyyn Moskovaan.
Costantini oli tuohon aikaan kommunistisympatööri, mutta näyttelyyn
liittynyt kuukauden oleskelu Moskovassa sai hänet toisiin
ajatuksiin. Hän luki uudelleen Viktor Sergen 1900-luvun alun
Ranskan illegalistipiirejä kuvaavat muistelmat, joista hän ei
aikaisemmalla lukukerralla ollut pitänyt. Nyt ne kuitenkin
innostivat hänet koluamaan arkistoista kaiken mahdollisen tiedon
tuon ajan anarkisteista.
Costantini keskittyi taiteessaan pitkäksi aikaan kuvaamaan anarkismin historian väkivaltaisia tuokioita. Jotkut hänen anarkismisarjansa teoksista kuvaavat sotilaiden mieltään osoittaviin anonyymeihin työläisjoukkoihin kohdistamaa väkivaltaa (esim. "Chicago 3.5. 1886", "Gibellina 1.1.1894"), mutta useimmissa on keskeisellä sijalla anarkistiyksilö, joka valtion musertavan väkivaltakoneiston alla ryhtyy epätoivoissaan tu-hoon tuomittuun yksilölliseen väkivaltaan. Yhä uudelleen toistuva aihe on kapinaan nousseen yksilön väkivaltainen nujertaminen (mm. Ravacholin pidätys, kolmen Bonnotin jengin jäsenen teloitus, Garnierin ja Valetin kuolema poliisien ja sotilaiden piirittäminä) Suinkaan kaikissa maalauksissa ei valtion tuhoamana kapinallisena ole väkivaltainen hahmo. Joukossa on myös mm. espanjalaisen anarkistipedagogi Francisco Ferrerin teloitus Espanjassa vuonna 1913 ja saksalaisen anarkistirunoilija Erich Mühsamin kuolema natsien keskileirillä vuonna 1934.
Costantini on kuvannut myös runsaasti anarkistien toteuttamia attentaatteja. Kuolleina tai kuolevina kuninkaina nähdään mm. Ranskan Sadi Carnot ja Italian Umberto I. Useimmissa tällaisia tapahtuvia kuvaavissa maalauksissa on kuitenkin piilotettu hetken päästä tapahtuva väkivalta pahaenteisen rauhalliseen näkymään. (esim. Ravachol poistumassa syyttäjän asunnolta, Caserio seisomassa veitsiä myyvän liikkeen edessä, Emile Henry astumassa kahvilaan sisään).
Muita Costantinin anarkistisarjan teoksia ovat mm. kuva Nestor Mahnosta tovereineen taistelun pyörteessä, maalaus IWW-agitaattori Frank Littlesta puhumassa kadunkulmassa saippualaatikon päällä ja kaksi taulua Marius Jacobin liigasta, "Yötyöläisistä", tekemässä murtoa Toursin katedraaliin.
Vuonna 1979 Costantini ilmoitti saaneensa tarpeekseen väkivaltaisten hahmojen kuvaamisesta. Ikään kuin siirtymäkuvaksi pois aiheesta hän maalasi taulun bolsevikkien toteuttamasta tsaariperheen jäsenten tappamisesta. Kuvassa ei näy ihmisiä eikä verta, ainoastaan tyhjennetty huone, jossa vain luodinreiät tapetissa muistuttavat äskettäisestä verityöstä. Väkivallasta on riisuttu pois kaikki persoonallisuus, ja jätetty jäljelle pelkkä kuoleman hiljaisuus.
Kuoleman näkymätön läsnäolo oli aiheena myös Costantinin 80-luvun Titanic-sarjassa. Costantinin näkemystä vallitsevan yhteiskunnan tilasta symbolisoiva sarja esittelee "uppoamattoman" valtameriristeilijän täynnä pahaa aavistamattomia matkalaisia. Vain yhdessä tauluista näkyy aavistus tragediasta: jäävuori osana laivan kyntämää kaunista merimaisemaa.
Titanic-sarjan jälkeen Costantini maalasi persoonallisia muotokuvia ajatteluunsa vaikuttaneista ihmisistä. Joukkoon mahtuivat mm. Kafka, Robert Louis Stevenson, Emma Goldman, Niezche, Poe, Baudelaire, Emili Dickinson, Verne, Freud, Jung, Rimbaud ja Hannah-Arend. Muotokuvasarjan jälkeen Costantini laajensi tsaariperheen tappamista käsittelevän taulunsa Romanov-sarjaksi, josa käydään läpi perheen väkivaltaiseen kohtaloon kytkeytyviä paikkoja; ennen kaikkea ampumisen näyttämömä toiminut Ipatievtalo. Romanov-sarjan jälkeen Costantini on keskittynyt maalaamaan kuvia rakennuksista ja rakennusten osista, skaalan ulottuessa New Yorkin ja Istanbulin kaupunkimaisemista baareihin, hotellin portaikkoihin ja merimiesvärväystoimiston sisäänkäyntiin. Hän on myös kuvittanut monien klassikkoromaanien italiannosten uusintapainoksia, mm. Dostojevskin "Kirjoituksia kellarista" (1997)
Flavio Constantinin maalauksia löytyy netistä mm. hänen virallisilta kotisivuiltaan, http://www.afmltd.demon.co.uk/costantini Suurin osa hänen anarkismisarjastaan on koottu loppuunmyytyyn kirjaan "The Art of Anarchy", 1975.