Kapinatyöläinen #35 - 2004
Stop Töhryille kampanja alakynnessä sodassa liisteröintiä vastaan
Helsingissä on toiminut jo vuosikausia kaupungin rahoittama graffitien, bommauksen ja julisteiden sähkökaappeihin kiinnittämisen vastainen "Stop töhryille -projekti". Samaan aikaan kun Helsingin kaupunki on jättänyt kadut kunnostamatta, karsinut HKL:n linja-autoliikenteen vuoroja, käytännössä ajanut alas perinteisen vanhusten kotipalvelun, korvannut vammaisten taksikortit jopa tuntikausien odottelulla ympäri kaupunkia kiertelevässä yhteiskuljetuksessa, alkanut pyörittää päiväkoteja lähes vakituisesti vajaalla henkilökunnalla, lakkauttanut nuorisotaloja ja ruuhkauttanut terveyskeskuspäivystykset, on budjetista koko ajan riittänyt rahaa betoniseinien ja sähkökaappien pitämiseen luonnollisessa rumuudessaan. Mukaan lukien Stop töhtyille-kampanjaa johtavien Virkamäen veljesten tuhansien eurojen taksimatkat.
Hulluudellakin on kuitenkin rajansa jopa Helsingin kaupungin byrokratiassa. Siinä missä vielä pari vuotta sitten rakennusviraston työntekijät pantiin usein keskellä yötä poistamaan tuoreita julisteita sähkökaapeista, on sähkökaappien puhdistuksessa palattu ydinkeskustaa lukuunottamatta Stop töhryille -kampanjaa edeltävään aikaan. Eli pitkin ja epäsäännöllisin väliajoin tapahtuviin joukkopuhdistuksiin. Ydinkeskustassakin meininki on jo aivan toinen kuin kampanjan suuruuden päivinä. Kun julisteet parhaimmillaan poistettiin muutamassa tunnissa, saavat ne nyt olla kaapeissa joskus jopa viikkoja. Tämä on näkynyt ilahduttavasti erilaisten kulttuuritapahtumien mainosten voimakkaana lisääntymisenä katukuvassa.
Kampanjan ainoaksi kunnon toimintamuodoksi on siis jäänyt siviilipukuisten stevarien harjoittama kyttäys. Oikeat kytät eivät yleensä liisteröinnistä sanottavasti piittaa. Tavallisesti korkeintaan kehotetaan ohi ajavasta poliisiautosta ottamaan se juuri liimattu juliste pois; mikä lähes aina myös kohteliaasti tehdään. Stop töhryille -kampanjalle työskentelevien FPS:n vartijoiden saadessa jonkun rysän päältä kiinni (mitä tapahtuu varsin harvoin, jos välttää kaikkein vaarallisinta ydinkeskustaa), on poliisien tietenkin pakko tulla soitettaessa paikalle (kun kerkiävät), suorittaa kuulustelu heti tai myöhemmin sovittavana ajankohtana, ja antaa joko heti sakot tai laittaa asia eteenpäin syyttäjälle. Rikosnimike on "lievä vahingonteko", ja päiväsakkoja tulee tavallisesti 10 (määrä tosin nousee vähitellen, jos jää kiinni useita kertoja, mikä vaatii tavallisesti monivuotista säännöllistä liisteröintiä). Stevarit nykyään usein valokuvaavat tuoreita julisteita todistusaineistoksi.
Usein myös uhkaillaan kaupungin laskuttavan kaappien puhdistuksesta, mutta itse en ole ainakaan kuullut yhdestäkään tapauksesta, jossa kaupunki olisi ryhtynyt vaatimaan vahingonkorvauksia. Ei siis ole tiedossa miten oikeudessa kävisi, jos kaupunki yrittäisi laskuttaa tällaisista olemattomista kuluista (kuten edellä on todettu, ei julisteita käydä poistamassa jonkun kiinni jäännin jälkeen, vaan koko kaappi puhdistetaan kerralla kaikista julisteista, sitten kun sen aika tulee).
Julisteiden pysyvyyteen sähkökaapeissa ja muissa sopivissa paikoissa ei stevareiden toiminnalla ole mitään vaikutusta. He eivät ikinä poista yhtäkään havaitsemaansa julistetta. Sehän muistuttaisi aivan liikaa oikeaa työtä! Sen verran heidän toimintansa on vaikuttanut sähkökaappimainontaan, että nykyään suurin osa kulttuuritapahtumien mainostajista käyttää liisterin (ts. perunajauhosta ja kuumasta vedestä tehdyn kotitekoisen version) sijaan teippiä; teipatut julisteet on helppo repiä pois kiinni jäädessä. Poliittinen sähkökaappimainonta sen sijaan on pysynyt koko ajan tiukasti liisteröintinä. Tähän pakottaa jo se, että julisteen käsittelemästä asiasta voimakkaasti eri mieltä olevan olisi helppo repiä pois teipillä kiinnitetty juliste; vain hyvin harva sen sijaan jaksaa omistautua liisteröityjen julisteiden repimiselle tai tuhoamiselle. Sen voi tehdä vaivattomasti vain liisterin ollessa vielä märkää. Julisteita repiviä kusipäitä on niin harvassa, että vain hyvin harvoin joku heistä osuu paikalle ratkaisevien kuivumistuntien aikana. Todettakoon vielä, että poliittiset liisteröijät eivät juuri koskaan kiinni jäädessään poista omia märkiä julisteitaan. He ottavat mieluummin sakot kuin tekevät työnsä tyhjäksi.
Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että Stop töhryille -kampanjan vastustus säännöllisellä liisteröinnillä on täyttänyt tehtävänsä mainiosta. Poliittisessa liisteröinnissä on voitu jo aikoja sitten palata puhtaasti käytännön mainostustarpeista lähtevään liisteröintiin. Viikoittainen Stop töhryille -kampanjan vastainen liisteröinti piti Virkamäkien projektin aktiivisimmassakin vaiheessa sähkökaappimainonnan koko ajan hengissä, näyttämällä rohkaisevaa esimerkkiä epäkaupallisten kulttuuritapahtumien mainostajille. Kalliossa aktiivinen liisteröinti pakotti luopumaan julisteiden nopeasta poistamisesta jo kauan ennen kuin Stop töhryille -kampanja alkoi väsähtää muualla keskustassa.
Rocco Siciliano