Kapinatyöläinen #37 - 2004
Pääkirjoitus
Tämänkertaisen Kapiksen teemana on sukupuolisuus ja seksuaalisuus. Sukupuolten välinen tasa-arvo on alusta lähtien kuulunut olennaisena osana anarkistisen liikkeen ajamiin asioihin. Kirkon suuruuden päivinä tasa-arvokysymykseen liittyi kiinteästi taistelu "vapaan rakkauden" puolesta, ja sitä kautta kysymys ihmisen seksuaalisista oikeuksista. Aikuisten ihmisten oikeus tehdä yhteisymmärryksessä keskenään mitä haluavat kuuluu anarkistiseen ideologiaan oikeastaan jo lähtökohtaisesti. Esimerkiksi homoseksuaalisuudesta onkin liikkeen piirissä puhuttu avoimesti jo silloin kun autoritaarinen vasemmisto vielä mieluummin vaikeni koko asiasta. Anarkismin piirissäkin on tosin aikoinaan esiintynyt jonkin verran myös puritanistisia asenteita, joissa avoin seksuaalisuus ja etenkin "poikkeavaksi" koettu seksuaalisuus on liitetty "yläluokan rappeutuneisuuteen". Yleisesti ottaen voidaan kuitenkin sanoa, että anarkistiseen ideologiaan on aina liittynyt läheisesti ihmisten seksuaalinen vapaus. Niinpä esim. katolisen kirkon saappaan alla eläneet espanjalaiset tehdastyöläisetkin löysivät jo 1800-luvulta lähtien aikaa syndikalistisen järjestäytymisen ohella myös vapaan rakkauden julistamiselle. Heille "vapaa rakkaus" tarkoitti tavallisesti yksinkertaisesti sitä, että kahdella ihmisellä pitäisi olla oikeus ryhtyä yhteisellä sopimuksella elämään yhdessä tasavertaisessa kumppanuudessa, ilman mitään seremonioita, ja vastaavasti erota, kun eivät enää haluaisi elää yhdessä. Niinpä Espanjan sisällissodan aikaisissa anarkistikollektiiveissa julistettiinkin kaikki kirkon vihkimät avioliitot mitättömiksi ja tehtiin avioliitosta pelkkä yksilöiden välinen vapaa sopimus, jonka saattoi purkaa koska tahansa.
1900-luvun alun espanjalaisten anarkistien unelma "vapaasta rakkaudesta" on jo pitkään ollut tosiasia Suomessa. Suomen kaltaisissa maissa auktoriteetit alkavatkin seksuaaliasioissa olla enemmän ihmisten päänsisäisiä kuin ulkoisia. Tässä numerossa käsitelläänkin mm. sukupuolisuuden sosiaalista muotoutumista. Mukaan mahtuu toki myös hauska katsaus siihen, kuinka pitkälle valtio kaikesta huolimatta pyrkii edelleenkin määräämään ihmisten yhdessäelämisen ehdoista. Mukaan on otettu myös yksi primitivismiä edustava John Zerzan-käännös. Anarkosyndikalistisesta suuntautuneisuudestaan huolimatta Kapinatyöläinen on aina pyrkinyt olemaan monipuolisesti erilaisia anarkistisia näkökulmia esittelevä lehti, joten sivuiltamme löytää varmasti jatkossakin keskenään ristiriitaisiakin näkemyksiä eri kirjoittajilta. Kapis ei myöskään ole unohtanut itsekritiikkiä anarkistisen liikkeen historiaa käsitellessään. Niinpä numerossa tuodaan paitsi anarkistisen liikkeen saavutuksia taistelussa sukupuolten tasa-arvon puolesta, myös liikkeen laiminlyöntejä tällä saralla.
Kuten lehden sivuilta voi huomata, on kirjoittajakaartimme jatkanut kasvuaan. Kapinatyöläisen toimituskollektiivi alkaa olla jo varsin laaja joukko keskenään yhteyttä pitäviä ihmisiä, jotka eivät ehkä kirjoita joka numeroon, mutta tuottavat erinomaisia artikkeleita aiheista, joihin ovat perehtyneet. Tämä toimituskunnan laajeneminen tulee todennäköisesti jatkumaan tulevaisuudessakin.