Kapinatyöläinen #37 - 2005
Sukupuolisuus / sukupuolettomuus
Yhteiskunnan vallitseva hierarkia perustuu vahvasti sukupuolisuuteen ja seksuaalisuuteen. Sukupuolessa normina on vastakohtapari mies/nainen. Seksuaalisuudessa yhteiskunta pitäytyy heteronormatiivisena, vaikka negatiiviset asenteet seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan ovatkin viime vuosina vähentyneet seksuaalista tasa-arvoa aktiivisesti ajavien järjestöjen tiedotus- ja valistustyön ansiosta.
Käsitteistä
Suurimmalle osalle väestöstä sukupuoli on itsestään selvä biologinen määrittäjä, eikä sukupuolen sosiaalisia rooleja välttämättä edes tunnusteta. Normien ulkopuolella tasapainoilee silti joukko ihmisiä, jotka eivät suostu valmiiseen muottiin vaan muokkaavat siitä omansa. Selventääkseen erot normeihin myös ”vähemmistöt vähemmistöissä” ovat luoneet nimikkeitä kuvaamaan omaa lokeroaan yhteiskunnassa, joka ei heitä tunnusta
Transgenderillä tarkoitetaan ihmistä, joka kokee sosiaaliseksi sukupuolekseen biologista sukupuoltaan vastakkaisen sukupuolen. Hän on omaksunut käyttäytymismallit ja sosiaaliset roolit vastakkaisen sukupuolen normeista, muttei halua käydä läpi sukupuolenvaihdosprosessia erotuksena transseksuaaliin
Post-gender käsitteenä viittaa sukupuolen yleiseen turhuuteen. Biologiset eroavaisuudet eivät saa määrittää sosiaalisia käyttäytymismalleja. Sukupuolia ei voi olla vain kahta (verraten esim. hermafrodiitteihin ja pseudohermafrodiitteihin, jotka jo biologisesti tippuvat sukupuolen kaksijakoisuuden ulkopuolelle) , sukupuoliroolit ovat häilyviä ja useiden eri valintojen myötä jatkuvasti muuttuvia tuloksia. Useat sukupuolen itselleen vaikeaksi kokevat käyttävät myös termiä androgyyni. Post-gender hylkää termin, sillä androgyyni on muodostettu sanoista aner (mies) ja gyne (nainen) ja siten sisältää itsessään sukupuolioletuksen
Pan-/omniseksuaalisuus ei ole vielä käsitteenä täysin vakiintunut. Molempia muotoja käytetään ja myös käsitteiden merkityksillä on eri ryhmissä ollut eroja. Jotkut ovat kuvanneet panseksuaalisuus-termillä kaikkia seksuaalisuuden muotoja niistä yleisesti puhuttaessa. Tosin itse en ymmärrä, miksi tällöin ei voisi käyttää vain yksinkertaisesti sanaa seksuaalisuus. Vallitsevin merkitys panseksuaalisuudelle on silti seksuaalinen suuntautuneisuus, joka ei erittele sukupuolia mitenkään. Panseksuaali ihminen ei pysty kohdistamaan rakkauttaan rajatusti vain tiettyä sukupuolta kohtaan, koska keinotekoinen sukupuolijärjestelmä on riittämätön määrittelemään ihmisiä
Hieman tutumpina käsitteinä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä toimivat vaikkapa transseksuaali (minuudeltaan väärään sukupuoleen syntynyt) ja intersukupuolinen (tai interseksuaali), eli henkilö jonka biologista sukupuolta ei voida määrittää mieheksi tai naiseksi
Sukupuolisuuden käyttö sorron mekanismina
Harvassa ovat Suomessakin ne, joita ei jossain vaiheessa olisi sorrettu sukupuolensa vuoksi. Miesten pakollinen asepalvelus ja naisten huonommat palkat esiintyvät yleisimpänä esimerkkinä aiheesta. Silti piilossa pysyvä sorto on mittakaavaltaan huomattavasti laajempaa. Sosiaalinen sukupuoli määrittää roolimme kehdosta hautaan yhteiskunnan kasvattaessa eri sukupuolielimelliset erilaisiin tehtäviin. Täten mm. kaikissa kehittyneissä länsimaissa mies kuolee naista nuorempana. Eliniän ero on itse asiassa suurin Suomessa: naiset elävät keskimäärin kahdeksan vuotta miehiä pidempään. Sukupuolijaon tutkija Markku T. Hyypän mukaan miesten ”ylikuolleisuus” häviäisi, jos sukupuolten käyttäytymisessä vaikuttavat väestöryhmien kulttuurierot ja sosiaaliset tekijät otettaisiin mukaan terveyden tavoitteluun ja sairastumisen riskien estämiseen.
Sukupuolisuuden historia
Sukupuolen mukaan tapahtuva luokittelu ja sorto kumpuaa kaukaa historiasta. Androsentrisyys eli mieskeskeisyys määrittää länsimaisen yhteiskunnan menneisyyttä vahvasti alkaen aina Aristoteleesta. Edelleen filosofien keskuudessa arvostettu Aristoteles perusti seksuaalifilosofiansa erilaisuus- ja vajavaisuusperiaatteille muun muassa todeten: ”…ja nainen on eräällä tavalla kyvytön mies, sillä nainen on nainen tietyn kyvyttömyytensä tähden.”. Aristoteleen mukaan miehen tulee hallita naista, sillä nainen ei kykene hallitsemaan sielunsa haluavaa puolta. Siten huonosti hallitseva nainen myös luonnollisesti hoitaa perhettä, kotia ja ihmissuhteita.
Aristoteles kuvaa eläinmaailman naaraiden ja koiraiden eroja ja tämän perusteella kertoo myös ihmisestä. Koska ihmisen luonto on täydellinen, ovat eläinnaaraissa ja -koiraissa esiintyvät piirteet erityisen selviä ihmisessä. Nainen onkin mm. kateellisempi, innottomampi, vetäytyvämpi ja ruikuttavampi kuin mies, joka on auttavainen ja rohkea. Naisen luonnollinen vajavuus on havaittavissa parhaiten fyysisenä heikkoutena ja mielen ailahtelevaisuutena, sekä lyhytikäisyytenä. Lyhytikäisyys-väite piti paikkansa Antiikin ajassa, tosin tätä Aristoteles ei vaivautunut vertailemaan eläimiin tietäessään useiden lajien naaraiden pidemmän elinajan koiraisiin verrattuna. Seksistiset stereotypioihin perustuvat näkemykset ovatkin vaikuttaneet kautta historiamme empiirisen tutkimuksen sijasta. Keskiajan skolastikot, kuten Tuomas Akvinolainen, myötäilivät myös aristoteelista sukupuolijakoa.
Yhtenä merkittävänä vaikuttajana sukupuolijaon kannalta pidetään Rene Descartesta, joka eritteli mielen ja ruumiin toisistaan. Mieli sukupuolijaossa tarkoittaa miehistä järkeä ja rationaalisuutta, biologinen sukupuolisuus on hallitsematonta ja peräisin Luonnosta, siis ruumiista. Nainen on ruumiillinen ja hallitsematon olento sekä tunteiden ja viettien vietävissä, kun taas miehellä järki hallitsee tunteita. Mielen erotessa ruumiista erottuu myös tieteellinen järkeily miehiseksi kyvyksi, joka on ainoa oikea menetelmä järkeillä maailman olemusta. Vaikka Descartes tosin pitäytyi naista alistavassa sukupuolijaossaan, hän ei lukeutunut varsinaisiin naisvihaajiin. Muiden hänen aikalaistensa kirjoittaessa ainoastaan latinaksi, kirjoitti Descartes myös kansan kielellä ranskaksi sulattaakseen ”järkeilyn sukupuolijaon”. Käsitepari naiseus-luonto ja mieheys-järki silti pysyi hänen ajattelussaan.
Valta ja sukupuolisuus
Menneissä anarkistitapaamisissakin käsitelty vallan sukupuolittuneisuus on tuonut esille usein samat näkökulmat: mies pyrkii olemaan vallassa niin politiikassa, juridiikassa, kuin järjestyksen ylläpidossakin. Keskusteluissa miehet puhuvat naisia enemmän, naisten päälle tai naisten puheen keskeyttäen. Jos valtaa ei kielellisesti ilmaista, ruumiinkielellä se otetaan kosketellen, kourien ja muutoin naisen henkilökohtaiselle alueelle tunkeutuen. Miesten hallitsevuus ja naisten alistuvuus ei kuitenkaan johdu niinkään biologiasta kuin sosiaalisista suhteista. Markku T. Hyyppä kertoo valtasuhteista eri kulttuureissa: ”Pohjois-Amerikan intiaaniheimoista irokeesit, hopit ja navajot tunnetaan yhteisöistään, joissa naisilla on huomattava valta. Intiaanien liittovaltiojulistuksessa 1500-luvun puolivälissä maat ja metsät annettiin naisten valvontaan. Myös arapeshit ja mbutit jakoivat vallan naisten ja miesten kesken.”
Aggressiivinen valta koetaan miehiseksi persoonallisuuden piirteeksi, mitä on myös pyritty tukemaan teorioilla poikavauvojen myöhemmin aggressiivisuuteen johtavasta aktiivisuudesta tyttövauvojen ollessa passiivisia. Tutkimuksin teoriaa ei olla silti pystytty kiistattomasti todentamaan. Sen sijaan tuloksia on tutkimuksista, joiden mukaan käyttäytymisen sukupuolierot syntyvät opituista ennakkoluuloista. Jos äidille annetaan kapaloitu lapsi, jonka sukupuolta hän ei ennalta tiedä, käsittelee hän lasta kovakouraisemmin sanottaessa lapsen olevan poika.
Sukupuoliroolien mukainen käyttäytyminen tulee esille vasta esikouluiässä lapsien alkaessa toteuttaa vanhempiensa stereotyyppisiä odotuksia. Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä enemmän hän pyrkii myös omaksumaan ympäristöstään sukupuoleen kohdistuvia rooli- ja käyttäytymismalleja toteuttaen näitä myös aikuisena. Eikä näiden sukupuoleen perustuvien odotusten täyttäminen ole yhtään sen helpompaa heteromiehille kuin transseksuaaleillekaan.
Ihanneyhteiskunta ei erottele ihmisiä seksuaalisuuden tai sukupuolisuuden mukaan millään tavoin. Tämä tosin tarkoittaa aitoa muutosta: termien näennäisellä häivyttämisellä ei saavuteta mitään asenteiden pysyessä samoina. Keinotekoinen sukupuolettomuus on esillä erityisesti erilaisissa lakiteksteissä, mikä on toki ainoastaan suotuisaa valtiolle vallanpidon perustuessa sorrolle ja eri ryhmien järjestelmälliselle alistamiselle. Suomen nykyistä steriloimislakia analysoinut Heli Niskanen toteaa: ”Lakitekstiä tarkastellessa havaitsee pian sen sukupuolittuneisuuden. Subjektiin viitataan tekstin alussa pinnaltaan neutraalilla käsitteellä henkilö, jota ei määritellä tämän tarkemmin. Alettaessa puhua siitä, kenet voidaan steriloida, lakiteksti tuo esiin tämän henkilön ominaisuuksia ja paljastaa samalla sen, kenestä todella puhutaan ja keneen viitataan. Tässä vaiheessa henkilö määrittyy sukupuolen osalta; analysoitavat kohdat kohdistuvat selvästi naisiin.” Henkilö voidaan steriloida, mikäli raskaus vaarantaisi hänen terveytensä, tai mikäli henkilö on synnyttänyt kolme lasta (eli täyttänyt yhteiskunnallisen velvollisuutensa jälkikasvun tuottajana!). Itse lakitekstissä on myös kohtia, joita voitaisiin soveltaa miehiin. Silti lakiin liittynyt hallituksen esitys puhuu suoraan henkilön sijasta steriloitavaa naista koskevista lääketieteellisistä perusteista.
Mutta miksi Kapinatyöläisessä pitäisi käydä mitään keskustelua Suomen tai minkään muunkaan maan lakiteksteistä valtioiden itsessään ollessa jo laittomia? Valtio ei ole ainoa, joka jakaa ja normittaa ihmiset tiukasti rooleihinsa seksuaalisuuden ja sukupuolen perusteella, vaikka se hyötyykin rajojen luomisesta luultavasti eniten. Anarkistit näkevät harvemmin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen taistelua itselleen tärkeänä. Monet eivät ole koskaan edes kyseenalaistaneet omaa sosiaalista sukupuoltaan, puhumattakaan seksuaalisuuden uudelleenmietinnästä. Valtiolle sukupuolen ja seksuaalisuuden rajoittaminen tiettyihin käyttäytymismalleihin on tärkeää, sillä sukupuolijako ja heteroseksuaalisuuden pakko tarjoavat myös valmiin työnjaon suvunjatkamiseen. Jos ihmiset pyrkisivät muodostamaan suhteita ihmisten kanssa sen kummemmin sukupuolta ajattelematta, huomattavasti pienempi osa suhteista johtaisi jälkikasvun tuottamiseen.
Jo solidaarisuudesta tulisikin anarkistisen liikkeen osallistua aktiivisesti kamppailuun sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen aseman parantamiseksi. Liian moni transseksuaali ja transgender tekee itsemurhan päästäkseen yhteiskunnan häneen kohdistamasta jatkuvasta sorrosta, jota myös osa anarkisteista harjoittaa.
Lähteet:
Butler, Judith: Gender
Trouble. Feminism and the Subversion of Identity.
Hyyppä, Markku T.: Sukupuolten kirjo
Niskanen, Heli: Steriloimislaki
ja sukupuolitettu henkilö
Lisätietoa:
SETAn transtukipiste