Kapinatyöläinen #37 - 2005
Anarkismi Ranskan Toulousessa
Moniin viime aikoina pitkän vierailun Suomeen tehneisiin ulkomaisiin tovereihin kuuluu myös ranskalainen Julien. Tässä hänen haastatteluunsa perustuva tilannekatsaus anarkistitoiminnasta Toulousessa, ja Ranskassa vähän laajemminkin.
Anarkismilla on Ranskassa pitkät ja kunniakkaat perinteet. Osallistumishaluiselle on tarjolla lukematon määrä erilaisia ryhmiä ja projekteja. Maassa ilmestyy monia anarkistilehtiä, mm. joka toinen viikko ulos tuleva Alternative Libertaire, 1800-luvulta saakka anarkismia julistanut Le Libertaire ja anarkosyndikalistinen Le Combat Syndicaliste. Pariisissa toimii anarkistinen radioasemakin.
Monenlaisten paikallisten anarkistiryhmien ohella Ranskassa toimii valtakunnallisina järjestöinä mm. Confederacion Generale Anarchiste, No Pasaran! ja Alternative Libertaire sekä kaksikin anarkosyndikalistista ammattiliittoa, jotka molemmat käyttävät nimeä CNT. (Ranskan CNT hajosi kymmenisen vuotta sitten kahdeksi järjestöksi, syynä erimielisyydet siitä miten pitkälle pitäisi osallistua Ranskan vallitsevaan ay-systeemiin). Suuremmalla ja maltillisemmalla CNT-Vignollesilla on tätä nykyä yli 5 000 jäsentä ympäri Ranskaa. Myös pienempi CNT-AIT on kyennyt käytännön ay-taisteluihin. Anarkosyndikalistien vahvimpia aloja Ranskassa ovat posti ja rautatiet. Muistettavimpia anarkosyndikalistisia lakkotaisteluja viime vuosilta ovat mm. Pariisin Saint-Denis-Strasbourgin kaupunginosan McDonaldsin työntekijöiden menestyksekäs lakko vuodenvaihteessa 2001-2002, Frog Pub-ketjuun kuuluvan baarin tamilityöntekijöiden irtisanomiskorvauksiin johtanut lakko vuonna 2003 ja Pariisin metrosiivoojien menestyksekäs lakko 1990-luvun lopussa.
Vuoden 2003 Annemassen G8-vastahuippukokouksen aikana nousi paikalle kokonainen anarkistien telttakylä. Kokouksen aikana yleisdemojen lisäksi järjestetyt erityiset anarkistidemot keräsivät parhaimmillaan 7 000 ihmistä. Pariisissa on ”normaaliaikoinakin” usein kokoontunut tuhansia anarkisteja demottamaan.
Anarkohenkistä toimintaa Le Miraulin yliopistossa
Toulousen Le Miraulin yliopistossa opiskeleva Julien tuli mukaan anarkistiseen liikkeeseen syksyllä 2002, yliopistolla järjestetyn luentolakon innoittamana. Hän toimii yliopiston radikaalissa opiskelijaliitossa, AGET-FSE:ssä, jonka aktiiveista on hänen mukaansa noin puolet anarkisteja ja toinen puoli kommunisteja. Toisin kuin esim. Helsingin yliopistossa, ranskalaisissa yliopistoissa ei ole yhtä opiskelijaliittoa, jonka sisällä poliittiset tappelut käytäisiin, vaan useita kilpailevia liittoja, jotka usein edustavat eri poliittisia suuntauksia. Pariisin yliopistossa esimerkiksi toimii CNT:hen kuuluva opiskelijaliittokin. Yhteistyö AGET-FSE:n sisällä on suurista ideologisista eroista huolimatta sujunut käytännön tasolla Julienin kokemuksen mukaan erittäin hyvin.
Julienin anarkistitoimintaan vetänyt luentolakko järjestettiin vastalauseena yliopistojen kasvavalle sitoutumiselle suuryritysten talutusnuoraan. Lakkopäätös tehtiin koolle kutsutussa opiskelijoiden yleiskokouksessa, johon tuolloin ilmaantui paikalle noin 500 henkeä. Kokouksessa, jossa lakko julistettiin, äänestettiin kuitenkin kumoon ehdotus yliopiston täydellisestä blokkaamisesta lakon tueksi. Kun ”lakko” oli jatkunut kymmenen päivää näkymättömänä, ilman että useimmat talon 10 000 - 12 000 opiskelijasta edes tiesivät mistään lakosta, päätettiin uudessa yleiskokouksessa 15.11. yliopiston sisäänkäyntien tukkimisesta ketjuin, lukoin, huonekaluin ja lakkovartioin. Toimenpiteellä oli toivottu vaikutus. Kaikki opetustoiminta yliopistossa pysähtyi seuraavan parin viikon ajaksi. Lukemattomat nyt ensimmäistä kertaa lakosta kuulleet epäpoliittiset opiskelijat ryhtyivät tukemaan lakkoa, näyttävän blokkauksen innostamina. Lakkovartioihin osallistui 150-200 opiskelijaa, joista 40-100 asui ja nukkui yliopistolla melkein joka päivä blokkauksen ajan. Vaikka yliopistorakennuksessa on lukemattomia sisäänkäyntejä ja joka arkiaamu tuhansittain opiskelijoita ilmaantui katsomaan joko yliopisto olisi avattu uudelleen, blokkaus piti täydellisesti. Yliopiston johto ja paikallinen lehdistö suhtautuivat lakkoon sisäänkäyntien tukkimisesta lähtien erittäin vihamielisesti, mutta opiskelijat saivat onneksi jatkuvasti suoraa informaatiota lakon syistä. Blokkausta päätettiin jatkaa kahdessa seuraavassakin yleiskokouksessa.
1.12. järjestettyyn yleiskokoukseen ilmaantui noin 2 500 opiskelijaa. Kolmen tunnin keskustelun jälkeen äänestettiin jälleen lakon jatkumisesta. Tässä vaiheessa paikalla oli vajaat 2 000 opiskelijaa. Vaikka lakon vastustajat olivat tässä vaiheessa jo organisoituneet laajasti, oikeistolaisten opiskelijajärjestöjen johdolla, sai lakon jatkaminen jälleen selvän enemmistön taakseen (noin 1 200 ääntä). Paradoksaalisesti kuitenkin monet blokkauksen lakkomielialaan innostamat opiskelijat ajattelivat tyyliin ”kyllä lakolle, ei yliopiston täydelliselle blokkaukselle”. Äänestys asiasta johti tunnin kestäneeseen kaaokseen, lukuisine eri tuloksia antavine laskentoineen, kunnes blokkauksen kannattajat päättivät hyväksyä laskennan, jonka mukaan noin 800 henkeä äänesti blokkauksen jatkamisen puolesta ja noin 830 vastaan.
Lakko jatkui blokkauksen lopettamisen jälkeen vielä jouluun saakka, minkä jälkeen se hiipui pois. Yliopiston johto ei tehnyt lakon aikana mitään myönnytyksiä, mutta konkreettisten vaatimusten läpisaanti ei varsinaisesti ollut tämän lakon tavoitteenakaan. Tarkoitus oli pikemminkin tehdä opiskelijat tietoisiksi omasta voimastaan ja vaikutusmahdollisuuksistaan. Tässä suhteessa lakkoa voi pitää erittäin onnistuneena.
Anarkotoimintaa muualla kaupungissa
Suunnilleen Helsingin kokoinen Toulouse on perinteisesti ollut varsin vasemmistomielinen kaupunki, ja on sitä edelleen. Julienin mukaan kaupungissa on hyvin vähän natsiskinejä, mutta yli kymmenen kertaa enemmän rasismia vastustavia SHARP-skinejä. Natsien katuväkivaltaa ei luonnollisestikaan kaupungissa esiinny… Vallattuja taloja löytyy Julienin mukaan tällä hetkellä kolme; kaikki ”taiteellisesti suuntautuneita” paikkoja. Niissä järjestetään mm. poliittisia näyttelyitä, dokumenttiesityksiä ja konsertteja sekä kulutuksen vastaisia tapahtumia.. Kaupungissa järjestetään monien suomalaisten kaupunkien tapaan myös kadunvaltaus kerran kesässä. Kaupungin radikaaleihin kesätapahtumiin kuuluu myös alun perin kadunvaltausten pohjalta syntynyt, mutta sittemmin itsenäistynyt, ”liikkuva baari”. Ideana on sananmukaisesti pitkin kaupungin katuja, keskellä ihmisjoukkoa, liikkuva alkoholijuomia myyvä baari, joka pysähtyy aina joksikin aikaa jonnekin, ennen kuin jatkaa taas muualle, muodostaen näin liikkuvan katujuhlan. ”Liikkuva baari” on järjestetty kesäkuukausina 2-3 viikon välein.
Pari vuotta sitten erään Toulousen lähellä sijaitsevan kirjaston seitsemän työntekijää (kaikki naisia) ryhtyi kahden anarkistityöntekijän aloitteesta lakkoon, suunniteltua osa-aikaistamista tai kaukana sijaitseviin kirjastoihin siirtämistä vastaan. Lakko oli voitokas; kaikki työntekijät saivat pitää paikkansa, yhtä eläkkeelle vetäytynyttä lukuun ottamatta.
Anarkistinen järjestötoiminta on Toulousessa monipuolista. Kaupungissa on toimivat osastot niin molemmilla CNT:illä, CGA:lla, No Pasaranilla! kuin Alternative Libertairellakin. Julien arvioi niiden yhteenlasketuksi aktiivimääräksi n. 140. Hänen oma pääasiallinen toimintakenttänsä on kuitenkin AGET-FSE. Kaupungissa on myös paljon muita radikaaleja projekteja, joihin anarkistit ottavat hyvin aktiivisesti osaa, kuten Toulousen Indymedia, radioasema Canal Sud ja opiskelijalehti ”la detresse du Mirail”. Anarkistien ”demovahvuus” on Toulousessa tyypillisesti 150-400 henkeä.
Mika Sakki