28. kesäkuuta 2004 Bart De Geeter, José Fernandez Delgado, Gabriel Pombo da Silva ja Begoña Pombo da Silva pidätettiin Aachenissa, Saksassa. Pidätystä edelsi pakoyritys rutiininomaisesta huumeratsiasta, yrityksen aikana vaihdettiin laukauksia poliisin kanssa ja otettiin panttivankeja.

Bart De Geeter on belgialainen 26-vuotias anarkisti, joka on ollut aktiivinen liikkeessä jo useamman vuoden ajan - erityisesti Gentin Anarkistisessa Mustassa Ristissä Belgiassa, ja solidaarisuusliikkeessä laittomien siirtolaisten puolesta. Gabriel Pombo da Silva on tunnettu espanjalainen 36-vuotias anarkisti. Hän on viettänyt vankilassa 20 vuotta, joista 14 vuotta pahamaineisessa FIES-järjestelmässä. Vuoden 2003 lokakuussa hän jätti palaamatta vankilalomalta, ja pakeni Espanjasta. Gabriel on yksi anarkisteista, jotka kamppailivat vuosien ajan brutaaleja olosuhteita, eristystä ja kidutusta vastaan espanjalaisissa vankiloissa. 44-vuotias José Fernandez Delgado on toinen espanjalainen anarkisti, joka karkasi hiljattain vankilasta 24:n vankilassa vietetyn vuoden jälkeen. Begoña on 34-vuotias ja Gabrielin sisar. Hän asuu Saksassa ja hänellä on 7-vuotias tytär. Hänen ainoa yhteytensä anarkistiliikkeeseen on sukulaisuus Gabrielin kanssa.

Saksan poliisi pysäytti heidät bensiiniasemalla matkalla Aacheniin, pian Saksan rajan jälkeen. Kyseessä oli rutiininomainen huumeratsia. Kun poliisi halusi tutkia auton, yksi neljästä veti aseen esiin ja ampui ilmaan. Seuraavaksi kolme heistä otti  sattumalta asemalla olleen pariskunnan panttivangeiksi ja pakeni autolla, Begoña puolestaan joutui poliisin pidättämäksi. Poliisi ajoi pakenevia takaa   molemminpuolisten laukauksien säestämänä. Kolmikon auto hajosi, he päästivät panttivangit menemään ja pakenivat toisella autolla. Lopulta karkulaiset piiloutuivat autotalliin, jolloin poliisi piiritti heidät, ja jonkin ajan päästä kolmikko antoi periksi.

Aachenin yleinen syyttäjä luki kolmikolle syytteet yhteensä yhdeksästä murhan yrityksestä, kahdesta panttivangin ottamisesta, aseellisesta ryöstöstä, ryöstön suunnittelusta ja vakavista liikennerikkomuksista. Begoñaa syytetään väkivaltaisesta vastarinnasta poliisia vastaan pidätyksen yhteydessä ja pankkiryöstössä avustamisesta. Väitteet nelikon sekaantumisesta kahteen pankkiryöstöön ovat erikoisen heikolla pohjalla.

Mediassa tapausta on käsitelty hyvänä kannentäytteenä, sensaationnälän tyydyttäjänä ja levittämään vähän lisää pelkoa kaikkia “vaarallisia rikollisia” vastaan. Toimittajilta, jotka eivät tiedä enempää kuin mitä hallitukset, poliisi ja oikeus heille kertovat, ei voi odottaa enempää.

Mutta me tiedämme,  että vangitut ovat meidän tovereitamme, jotka käyvät meidän laillamme taistelua sortoa ja vankilaa, köyhyyttä ja riistoa, poissulkemista ja vieraantumista vastaan. Emme epäile, etteivätkö he jatkaisi tätä taistelua vankilasta käsin, ja me olemme heidän puolellaan. Me kaikki olemme vankeja, koska emme halua emmekä hyväksy tätä kurjaa maailmaa, joka on täynnä epäoikeudenmukaisuuksia, valheita ja kärsimystä

Viime aikoina vankeja on kohdeltu erityisen tylysti, samoin oikeudenkäyntien vieraita on kontrolloitu tiukasti. Sisäministeriön virkamiehet ovat olleet läsnä oikeudenkäynnissä, vangittuja on kuljetettu käsiraudoissa ja ketjuissa tummat säkit päässä, riisuttu alastomaksi oikeuteen mennessä ja sieltä tullessa. Jokaisen oikeudenkäyntiin tulleen passien tiedot on tallennettu poliisien tietokoneille.


Tukemisesta ja solidaarisuudesta

On aika hankalaa puhua aseellisesta kamppailusta ja yrittää löytää selitystä ja oikeutusta sille, joten en edes yritä. Lisäksi on hankalaa kirjoittaa siitä kielellä, jota ei osaa sujuvasti ja samalla yrittää puhua järkevästi aiheesta, joten yritän pysyä perusasioissa ilman yksinkertaistamista. Haluan yrittää välttää myöskin itsesääliä ja tyhjiä iskulauseita, joita me liian usein toistelemme anarkismista, luokkataistelusta tai yksilön vapautumisesta kontrollin läpäisemässä yhteiskunnassa. Tarkoitan yhteiskuntaa, missä Sosiaalidemokratia nähdään mallina siitä mitä länsimainen yhteiskunta voi saavuttaa, mutta vain väliaikaisesti - joten parasta palata takaisin kapitalismin perusteisiin, joita ovat uusliberalismi, uuskolonialismi tai globalisaatio. Enkä voi oikeastaan kieltää, etteikö tuo ideologia olisi ollut paljon nykyistä mallia sosiaalisempi. Tämä kehitys ei ole mitenkään uusi, sitä on toteutettu ympäri maailmaa jo hyvän aikaa, ja olemme kaikki saaneet tarpeeksemme siitä. Sitä varten ei tarvitse opiskella tai olla vallankumouksellinen, ei edes leikkivallankumouksellinen

Tiedän vähäisellä kokemuksellanikin, että suomalaisten, tai ainakin akateemisempien suomalaisten, jotka rakastavat löpistä vallankumouksesta mukavilla sohvilla ja nostaa opintotukea tai KELAn tai sosiaaliviraston tukia, on lähes mahdotonta hyväksyä väkivallan käytön mahdollisuus millään tavalla. 0 Mutta tiedän myös, ettei heidän ole tarvinnut itse kärsiä paljoakaan siitä sorrosta josta he lukevat. He eivät tiedä millaista on nähdä, tietää ja kokea ettei omaa oikeuksia ollenkaan, ei edes oikeutta puhua julkisesti, puhumattakaan asunnosta, ruuasta ja elollisen olennon arvosta. Tiedän myös monen olevan halukas tukemaan kapakasta käsin olutpullo kädessään mitä tahansa väkivaltaa, joka on olevinaan vallankumouksellista huolimatta siitä, että sen perustelut olisivatkin täynnä sokeita pisteitä, jättäen paljon kysymyksiä vaille vastausta, tai väittämässä kuinka “sota-aikana ei ole mahdollisuutta minimoida viattomien uhrien määrää”, tai muuta hauskaa.

En ehkä itsekään ole sataprosenttisen varma näistä ihmisistä, koska tiedän että he eivät ole poliittisesti niin korrekteja kuin heidän luultavasti pitäisi olla. Eikä kukaan ole, ja se joka luulee olevansa on valehtelija, uskomattoman naiivi tai luultavimmin pelkästään tyhmä. Mutta puhuen mahdollisuudesta tukea heitä, en epäröi kirjoittaa heille. Jo pelkästään siksi, että he ovat ehdottomasti vihaisia ja turhautuneita, ja tarpeeksi päättäväisiä muuttaakseen sanat teoiksi. He joutuivat umpikujaan olettaessaan, ettei tie olisi pelkästään raskas vaan myös mahdoton voittaa.

Voit sanoa mitä haluat: jääräpäisyyttä, tyhmyyttä, itseaiheutettua rankaisua, masokismia, yhteiskuntakelvottomuutta, rikollisia, murhaajia, muita kunnioittamattomia paskiaisia... mutta en vain voi uskoa näin. He ovat vihaisia. He ovat myös elävä todiste järjestelmän edelleen jatkuvasta kyvyttömyydestä tasapäistää kaikkia yhteiskunnan jäseniä, ja siitä, että kun jotkut “hankkeet” menevät pieleen ja ovat mahdottomia sisällyttää yhteiskuntaan uudelleen, heidät täytyy vain pitää vankiloissa ja nöyryyttää mahdollisimman paljon.

En yritä nyt sanoa että tämän pitäisi olla kaikkien tie, en edes tue heidän toimiansa (joista en tiedä mitään lukuun ottamatta niitä, jotka johtivat heidät nykyiseen tilanteeseensa), mutta en voi kritisoida heitä. Ja todella uskon että he saattavat olla niitä harvoja ihmisiä jotka vielä voivat katsoa itseään peilistä ja tunnistaa itsensä toisella puolen, ei pitäen itseään osana jotain vitun “skeneä”, ei luovuttaen kun kasvavat aikuisiksi, eikä juopuen omasta egostaan siksi ettei heillä ole mitään muuta mistä pitää kiinni.

Tapa kyttä sisältäsi!!

Diego Corrientes

Lisätietoa:
www.anarkismi.net/amr
www.escapeintorebellion.info