Kapinatyöläinen # 41 - Geenimuuntelu - vapaus valita, oikeus tietää <body bgcolor="#FFFFFF" text="#000000" link="#FF0000" vlink="#FF0000" alink="#FF0000"> <p align="center"><a href="http://www.anarkismi.net/kapis/index.htm" target="_top">www.anarkismi.net/kapis/</a><br> <img src="logopieni.gif" width="164" height="63"></p> <p align="center"><a href="kapis41.htm"><font size="3">Kapinatyöläinen #41</font></a> - 2008</p> <p align="center"> </p> <p align="center"><font size="5"><strong>Geenimuuntelu vapaus valita, oikeus tietää</strong></font></p> <p align="left"> </p> <b><i>Geenimuuntelun lobbaajat lupaavat kuluttajille suurempia satoja, terveellisempää ruokaa, puhtaampaa ympäristöä ja jopa ratkaisua maailman nälkäongelmaan. Geenimuuntelun ongelmia vähätellään, sen vakuutetaan olevan turvallista täsmäjalostusta ja epäileviä tutkijoita mustamaalataan.</i></b><br><br> Kaupallisessa viljelyssä on toistaiseksi vain kahden tyyppisiä lajikkeita: Roundup-rikkaruohomyrkylle vastustuskykyisiä kasveja ja bt-kasveja. Kuuluisin on Roundup ready- soija, joka kestää Monsanton Roundup-rikkaruohomyrkkyä, mutta muillakin yhtiöillä on gm-soijalajikkeita. Lähes kaikki Etelä-Amerikassa kasvatettu soija on geenimuunneltua. Vaikka siitä saadaankin keskimäärin 13 % pienempiä satoja kuin tavallisista lajikkeista, sitä viljellään työvoimantarpeen minimoimiseksi: työt on helppo tehdä traktorilla ja rikkaruohomyrkkyä voidaan levittää missä kasvuvaiheessa tahansa – esimerkiksi Argentiinassa viidesti kasvukauden aikana. Gm-soijan väitettiin vähentävän torjunta-aineiden tarvetta, mutta ylettömät ruiskutukset ovat saaneet rikkaruohot kehittämään Roundupille resistenttejä kantoja. Siksi järeämpiä myrkkyjä on otettu uudelleen käyttöön. Soijapeltojen laidoilla syntyy epämuodostuneita lapsia ja myrkkyruiskutusten alle jääneitä ihmisiä on myös kuollut. Roundup itsessäänkään ei ole ongelmaton aine, sillä se on vaarallista vesieliöille. <br><br> Bt-puuvilla ja -maissi tuottavat itse tuholaistorjunta-aineensa niihin siirretyn Basillus thuringiensis-maabakteerin avulla. Bt-puuvillaa viljellään mm. Intiassa ja gm-puuvillan viljelijöillä ja poimijoilla on havaittu allergisia iho- ja keuhko-oireita, joita ei tavallisten viljelmien työntekijöillä ole esiintynyt. Indianan yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan bt-maissin siitepölyn ja muiden kasvinosien joutuminen vesistöihin saattaa uhata kokonaisia vesiekosysteemejä, sillä bt-myrkky tappaa ravintoketjussa tärkeitä hyönteisiä. <br><br> <b>Vanhentunut teoria</b> <br><br> Ihminen on jalostanut kasveja ja eläimiä omiin tarkoituksiinsa sopiviksi tuhansia vuosia. Geenimuuntelu esitetään usein saman jalostuksen luonnollisena jatkumona. Eliöiden perinteinen risteyttäminen poikkeaa kuitenkin suuresti laboratorioissa harjoitetusta synteettisten geenien valmistamisesta. Gmo-lajikkeissa DNA:han pakotetaan geenejä lajirajoista riippumatta tai geenien ilmenemistä muokataan lajien sisällä. Geenimuuntelu esitetään myös tieteellisen eksaktina täsmäjalostuksena, josta se ei juuri voisi olla kauempana. <br><br> Geenimuuntelu perustuu teoriaan, jonka mukaan yksi geeni vaikuttaa eliössä yhteen ominaisuuteen eli koodaa yhtä sille ominaista proteiinia. Ihmisen elimistössä on arviolta yli 100 000 erilaista proteiinia ja geenejä oletettiin olevan sama määrä. Vuonna 2000 julkistetun ihmisen genomin kartoituksessa paljastui kuitenkin, ettei ihmisellä ole kuin noin 25 000 geeniä. Yksi geeni vaikuttaa siis moniin ominaisuuksiin. <br><br> Geenejä siirrettäessä moni asia voi mennä pieleen. Siirtogeeni voi saattaa isäntäeliön DNA:n epäjärjestykseen, siirtogeenin kiinnittymiskohtaa ei pystytä kontrolloimaan, eliön geenit voivat ”mennä pois päältä” eli lakata tuottamasta proteiinia tai ne voivat tuottaa uusia, tuntemattomia yhdisteitä. Valinnan apuna geenisiirroissa on yleensä antibioottiresistenssimerkkigeeni, joka leviää luontoon ja ihmisen suolistobakteereihin. Tämä johtaa sellaisten tautikantojen kehittymiseen, joihin antibiootit eivät tehoa. Gm-kasvit ovat myös geneettisesti epävakaita. Esimerkiksi rinnakkain kasvavien bt-kasvien tuottama bt-myrkkymäärä vaihtelee valtavasti tai toivottua ominaisuutta ei esiinnykään sukupolvien päästä, vaikka ominaisuus onkin aiemmissa sukupolvissa toiminut. Muuntogeenit ovat keinotekoisen rakenteensa vuoksi alttiimpia hyppäämään lajilta toiselle kuin luontaiset, muokkaamattomat geenit. <br><br> <b>Turvallisuushutkimukset</b> <br><br> Markkinoilla olevien siirtogeenisten kasvien turvallisuustutkimukset ovat puutteellisia ja ne on tehty vanhentuneen yksi geeni, yksi vaikutus -teorian pohjalta. Eläimillä tehdyt ruokintakokeet ovat kestäneet muutamasta päivästä kolmeen kuukauteen, eikä ruokinnan vaikutusta ole seurattu monessa sukupolvessa. Valvottuja ihmiskokeita ei ole tehty. U.S.A:ssa tosin ihmiset ovat syöneet viimeisen kymmenen vuoden ajan jatkuvasti gm-tuotteita ja samaan aikaan tuntemattomien ruokaperäisten sairauksien määrä on kasvanut ja allergiat lisääntyneet. On esitetty epäilyjä, että kasvuhormonilla tuotetun maidon sekä gm-kasvien käytöllä on näihin yhteyttä. Ainakin jotkin naudoille annettavista kasvuhormonivalmisteista ovat geenimuunneltuja. <br><br> Gm-maissi ja -soija poikkeavat ravitsemuksellisesti monin tavoin tavanomaisista lajikkeista. Roundup ready-soijalla ruokittujen lehmien maidossa on enemmän rasvaa. Suomessa sopisi miettiä mikä vaikutus gm-soijarehulla on sikojen rasvapitoisuuten ja sitä kautta kansanterveyteen. <br><br> Yhden riskin muodostavat allergeenit. Geenimuunnellun kasvin tarkoitetusti tai tahattomasti tuottamat proteeinit voivat aiheuttaa allergiaa, kasvin alkuperäiset allergeenit voivat lisääntyä tai voimistua tai allergeeni voi tulla siirtogeenin mukana. Esimerkiksi kala-allergikot eivät voi syödä siirtogeenisiä mansikoita joihin on lisätty kampelan kylmänkestävyysgeeni. <br><br> EU:n lainsäädännön mukaan tuotteessa on oltava merkintä muuntogeenisyydestä, jos yhdenkin raaka-aineen gm-pitoisuus ylittää 0,9 % rajan. Tällä hetkellä gm-rehulla tuotettuja eläintuotteita ei tarvitse merkitä. On kyseenalaista, onko 0,9 prosentin rajakaan turvallinen. Eläinkokeissa on todettu horisontaalista geenisiirtymää eli DNA:n toimintakykyisten osien siirtymistä eliölajista toiseen – toisin sanoen syödystä kasvisruoasta eläinten elimiin. Myös alkavia maksa- ja munuaisvaurioita havaittiin rotilla jo kolmen kuukauden ruokintakokeen jälkeen. <br><br> <b>Geenimuuntelu ja itsemääräämisoikeus</b> <br><br> Geenimuuntelu on vakava uhka paitsi biodiversiteetille, myös viljelijöiden itsemääräämisoikeudelle. Kun viljelijä sai ennen keväällä kylvää omaa siemenviljaa tai perunaa, on muuntogeeniset siemenet ostettava joka vuosi uudelleen niiden patentin omistavalta yhtiöltä. Monsanto on joutunut painostuksen alla luopumaan terminator-tekniikasta, jossa kasvi muokataan geneettisesti itämättömäksi. Yhtiö ei kuitenkaan ole luopunut joukosta muita geeneihin perustuvia käytönrajoitustekniikoita, jotka tekevät mahdolliseksi kytkeä tiettyjä geenejä päälle ja pois kemiallisella aktivaattorilla. Viljelijän on tietysti ostettava kemikaali joka vuosi. Itsenäiset, omavaraiset viljelijät joutuvat yhtiöistä riippuvaisiksi torppareiksi, kun heidät huijataan tai pakotetaan viljelemään gm-kasveja. <br><br> Vaikka Monsanto, Syngenta ja muut väittävät haluavansa ratkaista maailman nälkäongelman, ei geenimuuntelu lisää ruokaturvaa. Gm-kasvit vaativat kalliita viljelypanoksia: lannoitteita, torjunta-aineita ja aktivaattoreita, joihin pienviljelijöillä ei ole varaa. Sama ongelma oli jo ns. vihreässä vallankumouksessa. Maattomiakaan gm-kasvit eivät auta, sillä tuhannet maatyöläiset ovat päinvastoin menettäneet työpaikkansa, kun gm-soijaviljelmillä tarvitaan kemikaalikäsittelyjen helppouden vuoksi entistä vähemmän työvoimaa. Argentiinassa maissin, linssien, maidon, riisin ja perunoiden tuotanto on romahtanut soijanviljelyn saatua jalansijaa. Soijapavut viedään ulkomaille, lähinnä lihottamaan eurooppalaista karjaa. Argentiinan on pakko tuoda peruselintarvikkeita, joihin köyhimmillä ei ole varaa. <br><br> Kuluttajienkaan itsemääräämisoikeudessa ei ole hurraamista. Pakkausmerkinnöistä ei ole vielä päästy sopuun EU:ssa ja vanhaa 0,9 % rajaa voi pitää löyhänä. Se ei takaa tuotteen puhtautta. Suomenkin lihanjalostusteollisuus väittää kuuntelevansa kuluttajaa herkällä korvalla, mutta ottaa kuitenkin geenimuunnellun rehun käyttöön. Vaikka mielipidemittauksissa yli 80 % vastustaa geenimuuntelua, se ei näytä ylittävän ”herkkien korvien” kuulokynnystä. Muutama sentti lopputuotteen hinnassa ratkaisee, vaikka moni olisi valmis maksamaan turvallisesta ruoasta hieman enemmänkin. Viimeistään nyt mantra puhtaasta suomalaisesta ruoasta osoittautuu sanahelinäksi. <br><br> <b>Rinnakkaiselon mahdottomuus</b> <br><br> Suomen eduskuntaan tulee pian käsittelyyn EU:n ehdottama laki gm-viljelyn ja tavanomaisen viljelyn rinnakkaiselosta. Lain hyväksyminen merkitsisi geenisaastunnan sallimista. Ei olisi enää tavanomaista eikä luomuviljelyä, sillä muunnellut geenit leviävät kaikkialle siitepölyn, työkoneiden, lannan, ihmisten ja eläinten välityksellä. <br><br> Geenimuuntelu on luomuviljelyssä kiellettyä, eikä Kanadassa enää voida harjoittaa rapsin luomuviljelyä, sillä siirtogeenit ovat levinneet maan joka kolkkaan. Tuuli levittää siitepölyä jopa 24 kilometrin etäisyydelle viljelmästä ja vesistöön joutuessaan siemenet leviävät vielä kauemmas. Rinnakkaiselolaissa ehdotetut turvavyöhykkeet vaihtelevat muutamasta metristä muutamaan kymmeneen metriin. <br><br> Gm-kasvit uhkaavat tuhota myös luonnonkasvien ja maatiaislajikkeiden moninaisuuden. Jo nyt esimerkiksi Meksikon maatiaismaissit ovat saastuneet gm-maissista. Maailman lajikekirjo on meidän kaikkien yhteistä omaisuutta ja sen tuhoaminen on järjetöntä. Maatiaislajikkeet eivät ole yleensä satoisimpia, mutta ne voivat olla esimerkiksi kylmän- tai kuivuudenkestäviä ja ne ovat sopeutuneet paikallisiin kasvuolosuhteisiin. Kuka tietää mitä ominaisuuksia viljelykasveilta muuttuvassa maailmassa vaaditaan? Andeilla yksi viljelijä voi kasvattaa jopa 50 erilaista perunalajiketta. Eikä biodiversitettiä tarvitse kaukaa hakea: toijalalaisella luomuomenatilalla kasvaa yli 160 erilaista omenapuuta. Se on jo hyvä saavutus verrattuna tehoviljelmien pariinkymmeneen lajikkeeseen. <br><br> <b>Vastarinta ja vaihtoehdot</b> <br><br> Vaikka Suomi olisikin sokeasti syöksymässä entisen maanviljelijäpuolueen johdolla geenimuuntelun suohon, löytyy maailmalta vielä vastarintaa. Euroopassa gmo-lajeista vapaiksi vyöhykkeiksi ovat julistautuneet Itävalta, Sveitsi, Puola, Kreikka ja Norja, Ranskassa on otettu aikalisä. Myös Japani ja Uusi-Seelanti ovat kieltäneet gm-viljelyn. Syksyllä Briteissä tuhotun gm-koeviljelmän myötä saarivaltiossa siirryttiin väliaikaisesti gm-vapauteen viljelyn suhteen. <br><br> Suomessakin on tuhottu gm-kenttäkokeita, Jokioisilla perunakoe ja Punkaharjulla koivuviljelmä. Tärkkelyspitoisempaa perunaa kehitetään paperiteollisuuden tarpeisiin (laskemaan tuotantokuluja!) ja se saatetaan ottaa kaupalliseen viljelyyn jo muutaman vuoden sisällä. Kuitenkin erityisesti koivukoe ihmetyttää, sillä kaikki metsäsertifikaatit ovat irtisanoutuneet gm-puista. Jos kokeesta siitepölyttämyydestä huolimatta karkaa jotakin, ovat vaarassa niin Euroopan puumarkkinat (maineen menetys) kuin koko ravintoketju. Koivu on erittäin olennainen osa pohjoista luontoa, joten on tuhoisaa, jos se alkaisi tuottaa tavallista enemmän kasvinsyöjille haitallisia yhdisteitä. Allergikkojakaan siitepölytön koivu ei auta, sillä vaikka kaupunkeihin istutettaisiin vain tätä koivua, toisi tuuli kuitenkin koivun siitepölyä muualta. <br><br> Gm-viljely on äärimmilleen vietyä teollista viljelyä, josta hyötyvät vain siemenet patentoineet ja agrokemikaaleja valmistavat yhtiöt. Maailman nälkä on niille vain veruke, jonka avulla voidaan patentoida alkuperäiskansojen vuosituhansien aikana kehittämät lajikkeet ja ottaa haltuun koko maailman siementuotanto, kuten on kirjattu Monsanton strategiapapereihin. Päästäkseen päämääriinsä yhtiöt ovat tehneet meistä kaikista koe-eläimiä globaaliin laboratorioonsa. <br><br> Nälkäongelman ratkaisu löytyy aivan toiselta suunnalta: luomuviljelystä ja maan oikeudenmukaisesta jakamisesta. Michiganin yliopiston tutkijoiden hurjan väitteen mukaan luomuviljelyyn siirtyminen maailmanlaajuisesti lisäisi satoja kehitysmaissa noin 80 % ja vähentäisi teollisuusmaiden satoja 8 %. Mitään geenimuuntelua ei siis tarvita ruokkimaan nälkäisiä. Itse asiassa maailmassa tuotetaan jo tarpeeksi ruokaa, sitä vain tuhlataan eläinten rehuksi eikä köyhillä ole varaa ostaa sitä. Maata myös käytetään väärin: sillä viljellään tupakkaa, biodieseliä tai puuvillaa länsimaiden tarpeisiin. Gm-viljely on osa teollisen maatalouden suurta ongelmakimppua, jonka ratkaisemiseksi meidän on tehtävä kaikkemme. <br><br> <b> Lisätietoa<br> <a href="http://gmovapaa.fi">GMO-vapaa Suomi</a><br> <a href="http://bioturva.org"> Kansalaisten Bioturvayhdistys</a><br> <a href="http://www.i-sis.org.uk">The Institute of Science in society</a><br> <a href="http://gmfoorumi.fi">GM-foorumi </a><br> <a href="http://www.bioteknologia.info">www.bioteknologia.info</a>(Tekesin gm-myönteiset sivut)<br> <a href="http://www.gmwatch.eu/">GM Watch</a><br> Michael Pollan: Halun kasvioppi, 2002<br> Geffrey M. Smith: <br> Petoksen siemenet – voiko kuluttaja luottaa geeniruokaan?, 2005<br> <br> Mitä sinä voit tehdä?<br> - Hanki ruokasi suoraan luomutiloilta ja gm-vapailta pienviljelijöiltä ja auta heitä kasvien geneettisen monimuotoisuuden säilyttämisessä<br> - Kerää ruokaa suoraan luonnosta<br> - Vältä gm-ruokaa: tarkista boikottilista gmovapaa.fi/fi/tuotteet<br> - Anna palautetta ruokakauppoihin ja elintarviketeollisuudelle<br> - Kirjoita lehtiin ja poliitikoille <br> (kaikki keinot käyttöön :)<br> - Esitä asuinkunnastasi gmo-vapaata aluetta<br> - Osallistu järjestöjen kampanjoihin<br> </body> </html>