Kapinatyöläinen #41 - 2008
Pääkirjoitus
Edellisen numeron ilmestymisestä on taas ehtinyt vierähtää tovi. Toivottavasti odotus on kannattanut. Uutisaineisto ja juttujen aihepiiri on vahvasti maailmalle suuntautunut, kuten niin usein ennenkin Tämä ei johdu siitä ettei Suomessa tapahtuisi mitään mainitsemisen arvoista anarkistista tai itsehallinnollista toimintaa tai ettei nimenomaan täkäläinen kehitys ansaitsisi kommentoimista. Viime lehden ilmestymisen jälkeen on tapahtunut esimerkiksi Anarkistisen toiminnan järjestämä Katu on punk! –kadunvaltaus, Mustien tonttujen päivät marsseineen, pitkäjänteisen talonvaltauskampanjan eteneminen monella uudella valtauksella, eläinoikeusaktivistien tiloilla kuvaaman materiaalin julkistaminen, Smash Asem –oikeudenkäynti, tehtaan lakkautuksen vastainen kampanja Kemijärvellä ja monia muita asioita. Kaikista edellä mainituista asioista on suomea osaavan kuitenkin ollut varsin helppo saada tietoa, olkoonkin että valtamedian tuottama ”informaatio” sisältää aina omat perättömät tietonsa ja käsityksensä. Valtamedian uutisoinnin rinnalle on nykyään onneksi helppo etsiä tietoa Takun kaltaisilta nettisivustoilta Suomesta ja muualla. Myös painettujen anarkistijulkaisujen määrä on Suomessa lisääntynyt kiitettävästi Väärinajattelijan ja Takku-zinen vakiintumisen sekä Työväen tuotantokomitean harjoittaman kirjansidontatoiminnan myötä (ks. Tasajaon nettisivut).
Maailmalla tapahtuu loputon määrä anarkistisesta näkökulmasta kiinnostavia asioita. Kapinatyöläinen kykenee tarjoamaan vain pienen välähdyksen edes siitä aineistosta mikä leviää englannin kielellä (etenkin espanjan, ranskan, italian ja portugalin taidolle olisi aina akuuttia tarvetta). Lehti on aina pyrkinyt keskittymään uutisoinnissa ennen kaikkea ihmisten omaehtoisen toiminnan ja vastarinnan kuvaamiseen, ei niinkään luettelemaan mitä kaikkea valtiot, suuryhtiöt ja muut valtakeskittymät ovat viime aikoina keksineet. Voivottelua ja surkuttelua löytyy muualtakin, jos sellaista etsii.
On myös syytä muistaa ettei helposti uutisoitava toiminta ole suinkaan ainoaa tai edes tärkeintä toimintaa. Suomessa ja muualla tapahtuu jatkuvasti paljon ”näkymätöntä”, mutta sitäkin tärkeämpää järjestäytymistä ja käytännön itsehallintoa. Anarkistinen tiedonvälityskin osa tällaista arkista puurtamista.