Kapinatyöläinen #42 - 2009
Kreikan kapina
Jos Suomessa löytää metsäpolulta yhden palan esihistoriallista keramiikkaa on todennäköisesti paikallistanut muinaisen asuinpaikan. Kreikassa sen sijaan maaseutu on niin täynnä antiikin ajan keramiikan palasia, että niiden perusteella voi paikallistaa arkeologisen kohteen vain jos saviastianpalojen määrä selkeästi ylittää ”normaalitason”. Sama pätee poliittiseen vastarintaan. Tuhansien ihmisten hyökkäys poliisiasemalle olisi Suomessa luultavasti merkki vallankumouksesta. Kreikassa taas tietty määrä poliisiasemahyökkäyksiä on normaali asiantila. Asian taustalla ei suinkaan ole ainoastaan Kreikan vahva ja erittäin militantti anarkistinen liike. Koko poliittinen kulttuuri on Kreikassa hyvin erilainen kuin Suomessa. Kun ollaan tyytymättömiä johonkin asiaan, lähdetään kadulle, ja kun mellakkapoliisit tulevat, heitä kohdellaan kuin miehitysarmeijaa. Kreikkalaisen poliittisen kulttuurin omaleimaisuudesta tietoinen uutisten seuraaja ei siksi heti osannut pitää Alexandros Grigoropoulosin ampumista seuranneita protesteja merkkinä kapinasta. Kyseessä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta kun sotilasjuntan kaatumisen jälkeisen Kreikan kytät tappavat mielenosoittajia. Tällaisia tapauksia ovat aina seuranneet laajat mellakat, joissa on hajotettu runsain mitoin suuryritysten liikkeitä, valtion virastojen toimitiloja ja erilaisia virka-autoja. Muutaman päivän kestänyt mellakointi ympäri Kreikkaa ja etenkin Ateenan Teknillisen korkeakoulun liepeillä olisi ollut normaali reaktio. Tällä kertaa sirpaleiden määrä on kuitenkin ylittänyt normaalitason. Ampumistapaus on laukaissut yleisen tyytymättömyyden avoimeksi kapinaksi.
Erilaisia protesteja on järjestetty kymmenillä, ellei sadoilla eri paikkakunnilla ympäri Kreikkaa, niin mantereella kuin saaristossakin. Opiskelijat ja erityisesti anarkistiset opiskelijat toimivat kapinan liikkeelle sysäävänä tekijänä, mutta ei kapina ole heidän omaisuuttaan, eivätkä he ole koskaan halunneetkaan sen olevan. Kapinointi on levinnyt monimuotoisena kaikkialle yhteiskuntaan. Hallituksen ja poliisin vastaisia mellakoita, ulosmarsseja, valtauksia ja mielenosoituksia on ollut Grigoropoulosin ampumisen jälkeen Ateenan ja Thessalonikin ohella mm. Patrasissa, Heraklionissa, Khaniassa, Larissassa, Rhodoksessa, Nafpliossa, Khiosissa, Egiossa, Veriassa, Gythiossa, Kavalassa, Agriniossa, Aliverissa, Flamiassa, Kozanissa, Florinassa, Edessassa, Ithacissa, Syrosissa, Alexandroupolissa, Giannitzassa, Halkidikissa, Ierapetrassa, Kastoriassa, Korinttissa, Kyparissiassa, Korfussa, Xanthissa, Kilkisissa, Trikalassa, Serresissa, Tripolissa, Mytilinissa, Kalamatassa, Moudrosissa, Ioanninassa, Volosissa, Ksanthissa, Lerosissa, Livadiassa, Artassa, Lixourissa, Komotinissa, Xanthissa, Santorinissa, Dramassa, Ptolemaidassa, Kozanissa, Pireuksessa, Samosissa, Halkidassa, Ikariassa, Spartassa ja monilla muilla paikkakunnilla. Tärkeintä ei kuitenkaan ole protestoinnin määrä sinänsä, vaan sen laatu. Kreikan kommunistinen puolue KKE on säälittävästi yrittänyt saada ihmisiä lopettamaan mellakoinnin ja äänestämään itseään mahdollisissa ennenaikaisissa vaaleissa. Mutta eivät kreikkalaiset vaadi uutta hallitusta. He eivät luota vasemmisto-oppositioon yhtään sen enempää kuin konservatiivihallitukseenkaan. He haluavat kaataa koko korruptoituneen poliittisen järjestelmän.
Tärkein kysymys ei siis ole se miten pitkään Kreikassa jaksetaan olla kaduilla, vaan se mihin kaduilta päästään. Onko kapinointi johtamassa mihinkään konkreettiseen? Joitakin selkeitä pyrkimyksiä tähän suuntaan on ollut. Noin 160 yliopistoa, opistoa ja koulua on ollut vallattuina ympäri maata, tärkeimpinä Ateenan Teknillinen korkeakoulu, Oikeustieteelinen yliopisto ja Taloustieteellinen yliopisto sekä Thessalonikin Aristoteles-yliopisto. Valtausten kohtalosta on päätetty yleisissä kokouksissa. 24.12.2008 kaikissa edellä mainituissa Ateenan yliopistossa tehtiin päätös valtauksen lopettamisesta joulun ajaksi. Vastarintatoiminnan uudelleenaloittamispäiväksi sovittiin 9.1. Ateenan esikaupunki Aghios Dimitriosin kaupungintalo vallattiin 11.12. asukkaiden ja kaupungin työntekijöiden toimesta ja paikka on pysynyt vallattuna ainakin jouluun saakka. Aghios Dimitriosin kaupungintalossa on pidetty suuria asukkaiden yleiskokouksia. Paikallisen kaupungintalon valtaus on suoritettu myös ainakin Handrisissa ja Sikeonissa. Asukkaiden yleiskokouksia on pidetty eri kaupunginosissa paitsi Ateenassa myös Thessalonikissa. Radioasemia ja tv-asemia on kapinan aikana vallattu eri puolilla Kreikkaa vaihteleviksi ajoiksi ja lähetetty niiden kautta katujen viestiä hallitsevan eliitin viestien sijaan. 17.12. vallattiin myös Kreikan ammattiliittojen keskusjärjestön, GSEE:n päämaja. Julistuksessaan itseään ”ei niin nuoriksi työläisiksi” nimittäneet valtaajat arvostelivat GEE:tä kovin sanoin kapinan vastaisesta propagandasta, byrokraattivallasta ja työläisten oman äänen tukahduttamisesta. 22.12. valtaajat kuitenkin päättivät yleiskokouksessa luovuttaa rakennuksen takaisin GSEE:lle. Tämä ei toki tarkoita sitä että joulu olisi sujunut poliittisen eliitin ja kansan välisen hyvän tahdon merkeissä. Jouluaattona tuhannet ihmiset marssivat Ateenan keskustassa pidätettyjen vapauttamisen puolesta, laulaen sanoiltaan hallituksenvastaisiksi muutettuja joululauluja ja huutaen kulutusjuhlan vastaisia iskulauseita, vahvojen mellakkapoliisirivistöjen suojatessa Sintagma-aukion poltetun joulukuusen tilalle tuotua kuusta. Volosissa vallattiin paikallinen radioasema ja paikallisen sanomalehden toimitus ja Ateenan Alimossa joululauluja soittavat äänentoistolaitteet hallituksenvastaisia viestejä varten. Ptolemaidassa ja Iaonninassa koristeltiin keskusaukion joulukuusi kuvilla Alexisista ja protesteista.
Kreikan tapahtumat ovat poikineet suuren määrän solidaarisuusaktioita ympäri maailmaa. Mielenosoituksia ja muita aktioita on järjestetty lähes sadassa eri kaupungissa, Brasilian São Paulosta Grönlannin Nuukin. Helsingissä on järjestetty tukimielenosoitukset Kreikan kapinalle 12.12. ja 19.12. Molemmilla kerroilla mielenosoitus kokoontui Kreikan suurlähetystöllä ja marssi sieltä iskulauseita huutaen improvisoitua reittiä läpi Helsingin keskustan. Toisella kerralla poliisi meinasi jostain syystä kiinniottaa Senaatintorin nurkalla erään osanottajan, mutta päästi hänet pian vapaaksi mielenosoittajien ympäröityä maijat ja tukittua Unioninkadun ja Aleksanterinkadun risteyksen. Hetken riemuitseminen jälkeen 40-50 hengen mielenosoittajajoukko marssi läpi joulukadun ja jatkoi Mannerheimintien kautta Rautatieasemalle, missä vartijat sulkivat erään aseman ovista (mikä ilmeisesti synnytti sen mediahölynpölyn että mielenosoittajat olisivat tukkineet Rautatieaseman sisäänkäynnin).
Kreikan tilanne on tätä kirjoitettaessa vielä varsin avoin, mutta yksi asia on varma: joulukuussa alkanut kapina ei tule jäämään ilman seurauksia. Kreikan poliittinen järjestelmä tuskin tulee pikaisesti kaatumaan, mutta sen loppu saattaa olla alussa. Kreikan kapinaa voi perustellusti kutsua kumouksellisimmaksi tilanteeksi EU:n alueella 40 vuoteen. Ihmiset ovat kaikkialla Kreikassa nähneet käytännössä että valta on mahdollista ottaa omiin käsiin. Ja mikä tärkeintä: he ovat oppineet olemaan luottamatta mihinkään johtajiin. Kreikan tapahtumilla on hyvin selvä viesti myös muiden maiden anarkistisille ja antiautoritaarisille muutosliikkeille: vallitsevan järjestelmän haastaminen voi ylittää ”normaalit” rajansa ja levitä koko yhteiskuntaan. Kreikkalainen poliittinen kulttuuri ei ole vientitavaraa, mutta tyytymättömyys on globaalia.
Mika Sakki