www.anarkismi.net/kapis/

Kapinatyöläinen #47 - 2016

 

VÄHEMMÄN PUHETTA - ENEMMÄN TIETOTURVAA

 



Virkavalta, äärioikeisto ja muut vihollisemme saavat meistä tietoa, kun sitä niille tarjoamme. Tässä tekstissä käsitellään tapoja minimoida tieto, jota toiminnan takana olevista ihmisistä ja rakenteista annamme.

Ruotsalaisaktivisti Martin Fredriksson paljastui helmikuussa paikallisen suojelupoliisin, Säpon, agentiksi. Fredriksson oli toiminut vuosien ajan Ruotsin antifasistisessa toimintaryhmässä AFA:ssa ja journalistisessa tutkimusryhmä Researchgruppenissa. Fredriksson oli luotettavana pidetty hahmo, jonka oli tästä syystä mahdollista saada ja luovuttaa tietoa antifasisteista poliisille.

Fredriksson on vain yksi, mutta tuorein esimerkki ilmiantajiksi paljastuneista toimijoista erilaisissa poliittisissa liikkeissä. Muun muassa Saksassa ja Britanniassa on viime vuosina paljastunut useita undercover-tehtävissä olleita poliiseja, joiden on onnistunut paitsi kerätä ja luovuttaa poliiseille tietoa toimijoista myös traumatisoida aktivisteja. Ennen paljastumistaan viholliseksi he ovat päässeet lähelle myös henkilökohtaisten suhteiden tasolla.

Koska poliisit eivät ole tervetulleita antiautoritääriseen toimintaan, mielenosoituksiin  tai muihin tilaisuuksiimme, pyrimme pitämään poliisit meistä ja ystävistämme loitolla. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista.

Poliiseja liikkuu mielenosoituksissa ja niiden läheisyydessä paitsi sinivalkoisissa, keltaisissa liiveissä eli ns. dialogi-asuihin sonnustautuneina, mutta myös mielenosoittajiksi naamioituneina. Siviiliasuiset poliisit pääsevät helpommin ihmisten ja toiminnan lähelle ja pyrkivät – ja joskus pystyvät – antamaan tapahtumien ulkopuolella oleville kollegoilleen tietoa ihmisten kiinniottamiseksi.

Ihmisiä niinsanotusti merkataan, eli ilmoitetaan kohteen sijainti ja tuntomerkit, jotta kollegat, yleensä virkapukuiset, voisivat tehdä kiinniottoja joko tilanteessa tai myöhemmin. Siviiliasuisia poliiseja kannattaa siis etsiä ja tarkkailla sekä varoittaa mielenosoitukseen osallistuvia ihmisiä havaituista siviilipoliiseista. Valppaus ja naamioituminen, vaatteiden vaihtaminen ja naamion poistaminen laittomien tekojen jälkeen vähentävät kiinnijäämisriskiä. Vaihda vaatteet ja poista maski niin, etteivät ulkopuoliset näe.

Ohessa olevia ohjeita on koottu tähän, jotta vainoharhailu ja panikointi mahdollisista soluttautujista ei tukahduttaisi toimintaa. Mikäli otamme ohjeet huomioon ja noudatamme niitä, ei meillä pitäisi olla syytä huoleen siitäkään huolimatta, että keskuudessamme liikkuisi poliiseja – tai joutuessamme poliisin kanssa tekemisiin silloinkin, kun sitä vähiten odotamme. Mikäli joudut kuulusteluihin, muista, että MITÄ VÄHEMMÄN SANOT, SITÄ PAREMPI!

Mitään ei kannata eikä tarvitse kertoa omista, eikä varsinkaan muiden mahdollisista tekemisistä. Poliisilla on todistamisvastuu, eikä kenenkään tarvitse todistella syyttömyyttään tai todistaa itseään vastaan. Vastaukset viattomilta vaikuttaviin kysymyksiin voivat aiheuttaa sinulle tai muille suuriakin hankaluuksia.

Poliisi saattaa sanoa, että jos osallistut tietynlaiseen toimintaan, joudut ongelmiin työpaikalla tai kotona. Pelottelemalla yritetään kalastella tietoja. ”Jos kerrot, pääset helpommalla” ja ”jos et kerro, joudut vaikeuksiin” ovat ikivanhoja ansoja, joihin ei kannata astua.

Mikäli poliisi tunkeutuu kotiisi tehdäkseen kotietsinnän, vaadi saada olla paikalla todistamassa, ettei poliisi riko tavaroitasi, jätä asuntoosi mitään mikä ei ole sinun, tai ettei poliisi takavarikoi tavaroita, joita se ei kirjaa takavarikkolistaan. Sinulla tai valitsemallasi henkilöllä on oikeus olla paikalla, mikäli todistajan läsnäolo ei viivytä kotietsintää. Poliisi ei kuitenkaan suinkaan aina noudata omia lakejaan tässäkään.

Poliisi saa tietoa toiminnasta, kavereista ja kontakteista helposti esimerkiksi sosiaalisen median ja muun viestinnän avulla. Poliisin tiedonkeruuta voi vaikeuttaa pitämällä huolta tietyistä seikoista itsemme ja muiden suojelemiseksi.

Näiden ohjeiden tarkoitus on suojata sinua ja ystäviäsi virkavallalta ja muilta vihollisilta. Pelkkä turvallisuuskulttuurista lukeminen ei riitä, vaan turvallisuuden lisäämiseksi ja ylläpitämiseksi pitää jokaisen tehdä töitä.

Vaikka ohjeet tuntuisivat alkuun hankalilta pitää mielessä, on ne helpompi omaksua, kun toimimme niin, että niistä tulee osa jokapäiväistä toimintakulttuuriamme. Mitä pikemmin näistä tulee yhteisiä käytäntöjä, sitä paremmin olemme turvassa repressiolta.

Oli kyse virkapukuisista tai siviiliasuisista poliiseista, tulee heiltä suojautua muun muassa seuraavin tavoin:

– Laittomuuksia kannattaa tehdä luotettujen ihmisten kanssa, jotka osaavat pitää salaisuuksia.
– Tee potentiaalisille toimintakumppaneillesi selväksi, minkälaiset turvallisuuskriteerisi ovat. Mikäli joku ei niitä pysty kunnioittamaan, ei tämän kanssa kannata tehdä asioita, joista voi joutua ongelmiin.
– Johtajaksi leimaantuminen tai jatkuvasti puhehenkilönä toimiminen saattavat johtaa epämukavaan asemaan, kuten kanssatoimijoiden, median sekä virkavallan silmätikuksi joutumiseen.
– Anonyymius kunniaan. Lausuntojen antaminen ryhminä ja kollektiiveina toimii, sillä sanoma tulee selväksi anonyyminäkin, mutta myös suojelee esimerkiksi nettitrolleilta ja poliisilta.
– Suojautuminen kasvokuvilta, joista voi koitua harmia vielä pitkään tapahtumien jälkeenkin, onnistuu naamioitumalla. Naamioituminen kannattaa niin poliisin kuin äärioikeistonkin takia. Suomessa esimerkiksi natsit ovat ottaneet kuvia antirasisteista ja yrittäneet tunnistaa heitä nettisivuillaan.
– Toimittajat eivät ole yläpuolellamme. Vaikka kuvaajat usein vetoavat siihen, että kellä tahansa on lupa kuvata julkisella paikalla, ei sinun tarvitse suostua kuvattavaksi. Kuvaajia voi käskeä tai työntää kauemmas, ja kameran voi peittää tai ottaa pois, mikäli kuvaaja altistaa sinut tai ystäväsi vaaraan kuvaamalla teitä ja tekemisiänne kielloista huolimatta.
– Ihmisiä tunnistetaan tekojen jälkeen paitsi kasvojen, myös aurinkolasien, vaatteiden, reppujen tai niissä näkyvien maalitahrojen tai muiden yksilöllisten piirteiden perusteella. Vaatteet ja asusteet, joita on käytetty mellakassa, laittomuuksissa tai muussa, josta et halua tulla tunnistetuksi, kannattaa heittää pois ja mahdollisesti tuhota.

− Älä lähettele tekstiviestejä, sähköpostia, whatsapp- tai chat-viestejä, joissa kerrot suunnitelmistasi tai teoistasi mielenosoituksissa, sabotaasissa tai muussa suorassa toiminnassa. Saatat tällöin vaaraan paitsi itsesi, myös viestin vastaanottajan.
− Puhu mahdollisista suunnitelmista ja kokemuksista luotettujen ihmisten kanssa kasvotusten turvallisissa tiloissa, ilman puhelimia ja auki olevaa nettiyhteyttä. Tila ei ole turvallinen, mikäli on mahdollista että siellä on kuuntelulaitteita. Tätä on syytä epäillä paikoissa, joissa poliisi on oletettavasti tai todistettavasti käynyt.
− Älä puhu teoistasi tai suunnitelmistasi kovaan ääneen bussissa tai baarissa.
− Älä mainitse muiden nimiä yhteyksissä, joissa heitä voidaan alkaa epäillä tai tarkkailla puheidesi perusteella. Älä kutsu ihmisiä heidän nimillään esimerkiksi mielenosoituksissa, niissä monet haluavat olla ja toimia anonyymisti.
− Jätä puhelin kotiin tai poista siitä akku tullessasi varsinkin kokouksiin ja tilaisuuksiin, joissa saatetaan keskustella toiminnasta.
– Arkinen ajanvietto ja kuulumisten vaihto kavereiden kanssa onnistuu myös ilman puhelimia.
− Suojaa (kryptaa) tietokoneesi ja puhelimesi mahdollisimman hyvin, suosi epäkaupallisia sähköpostipalvelimia, jotka ovat erikoistuneet käyttäjien yksityisyyteen, ja käytä suojattua yhteyttä (esim. Tor-selain).
– Käytä varsinkin välttämättömään toiminnasta kommunikoimiseen prepaid-liittymiä, jotka on vaikeampi yhdistää sinuun, kuin jos sinulla on liittymä omissa tai läheisesi nimissä. Anonyymia prepaid-liittymää voi hyvin käyttää myös henkilökohtaiseen viestintään. Vaihda liittymän vaihdon yhteydessä puhelimesi.

Turvatytöt