Vanhan anarkowikin artikkelit

AnarkoPrimitivismi

2006-06-05 17:21:23

Anarkoprimitivismin esittelynä toimii vaikkapa alla oleva [[Kapis Kapiksessa]] #36 julkaistu kirjoitus "Anarkoprimitivismi - Sivilisaatiokriittistä ekoanarkiaa". Aiheeseen liittyen löytyy netistä suomeksi myös muun muassa seuraavanlaisia tekstejä:

(j)anne inkinen: Ajatus karkasi tässä kirjoituksessa tästä kirjoituksesta ([[Hihhuli Hihhuli]] #1, 2001) (http://www.geocities.com/aivokuume/txt/ajatus_karkasi_tassa_kirjoituksessa.htm)

John Zerzan: Koneiden iltahämärä (http://takku.rbgi.net/article.php/20050713150325969)

Fernest Rosty: Autojen onnettomuus (http://takku.rbgi.net/article.php/200509221412393)

Netin ulkopuolelta löytyy mm:
-[[Kapis Kapis]]-lehdessä numero 37 on John Zerzanin artikkeli "Patriarkaatti, sivilisaatio ja sukupuolen alkuperä"
-[[Vaarinajattelija Väärinajattelijan]] ekassa numerossa on John Mooren "Primitivismin perusteita"

Anarkoprimitivismiä sivuavaa tai sen näkökulmasta mielenkiintoista suomenkielistä materiaalia:
-Daniel Quinnin romaani "Ismael"
-Jared Diamondin kirjat "Tykit, taudit ja teräs - Ihmisen yhteiskuntien kohtalot" sekä "Romahdus - Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä"
-kaikki oppaat joissa sivutaan primitiivisiä taitoja, esim. Turkka Aaltosen ja Martti Arkon "Vanhat hyvät erätaidot" tai Turkka Aaltosen ja Nalle Coranderin "Luonnonvaraiset hyöty- ja myrkkykasvit"
-öljypiikkijutut, esimerkiksi artikkeli suomenkielisessä wikipediassa: http://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%96ljypiikki

Englanninkielisiä sivustoja:
http://blackandgreen.org
http://greenanarchy.info
http://primitivism.com
http://insurgentdesire.org.uk
http://greenanarchy.org
http://primalwar.org
http://inthewake.org
http://wildroots.org

-----

Anarkoprimitivismi - sivilisaatiokriittistä ekoanarkiaa

Orgasmiin, linnunradan fiilistelyyn tähtitaivaalla, sateenkaareen tai villeihin tansseihin ei tarvita sivilisaatiota. Sen sijaan ydinsodan, globaalin ekokatastrofin tai massamurhan aikaansaamiseksi se on välttämätön.

Anarkoprimitivistien mielestä alistamisen juuret ovat sivilisaatiossa. Jotta voisimme saavuttaa maksimaalisen vapauden, tulisi meidän kyseenalaistaa koko sivilisaatio, ja siirtyä kohti "uutta primitiiviä", elämäntapaa, joka ammentaa niin kivikautisesta elämästä kuin viimeisimmistä anarkistisista ajatussuuntauksistakin synnyttääkseen jotain uutta. Anarkoprimitivistit tuijottavat sivilisaation kuolemankatsetta suoraan silmiin, niin tuskallista kuin se onkin, ja päätyvät (inho-)realistisiin johtopäätöksiin koskien ihmiskunnan selviytymismahdollisuuksia. Toisaalta he uskovat että sivilisaation kesyttävästä otteesta vapautuminen avaa elämän aivan uudella tavalla, tavalla josta sivilisaation spektaakkelissa (kuolleena) elänyt ei osaa edes uneksia.

Missä alistamisen juuret sitten ovat ja miksi meidän tulisi kyseenalaistaa koko sivilisaatio? Meidän täytyy tarkastella sivilisaation historiaa ja varsinkin sen alkuvaiheita voidaksemme vastata näihin kysymyksiin. Meidän täytyy myös tutkia eri elämäntyylien, niin sivilisoituneiden, primitiivien kuin välimuotojenkin, vaikutuksia meihin itseemme ja muuhun luontoon jotta voisimme päätyä parhaisiin mahdollisiin ratkaisuihin.

En väitä että minulla olisi jotain lopullista vastausta näihin kysymyksiin. Pikemminkin ne ovat elämän mysteerejä joita meidän on tarkasteltava avoimesti ja oltava valmiit kyseenalaistamaan ja uudelleenarvioimaan analyysimme ja toimintamme. Rehellisyys, omien virheiden myöntäminen ja rakentava kritiikki ovat näillä taipaleilla orgasminarvoisia. Ajatukset ovat omiani enkä pyri esittämään yleistä Anarkoprimitivististä Totuutta - Anarkoprimitivistinä olen luutuneiden ideologioiden vastustaja.

Sivilisaation synty ja määrittely

Sivilisaation syntyperästä tuntuu olevan yhtä monta teoriaa kuin on sivilisaation kriitikkoakin. Toisaalta teoriat eivät välttämättä ole toisiaan poissulkevia tai ristiriitaisia vaan tarjoavat eri näkökulmia asiaan. Jo sivilisaation määrittely, niinkuin minkä tahansa abstraktion määrittely, on oikeastaan mahdotonta - jokaisella on asiasta oma näkemyksensä.
   
Arkeologi Theresa Kintzin mielestä sivilisaatio johtuu civis-sanasta ja tarkoittaa kaupunkikulttuuria. Jenkkiläisen Green Anarchy-kollektiivin mielestä sivilisaatio tarkoittaa kesyttämisen, kontrollin ja riiston logiikkaa, instituutioita ja fyysisiä ilmentymiä. 
   
Kaupunkikulttuurimääritelmästä voidaan jatkaa syvemmälle tarkastellen mitä kaikkea tarvitaan jotta se olisi mahdollista. Kaupunkikulttuurille ominaista on ihmisjoukko, joka ei itse hanki ruokaansa. Tarvitaan siis työnjakoa. Jotta ruuan tuotannon kontrolli olisi tehokkaampaa, täytyy tuotanto sitoa tilallisesti, tarvitaan eläinten (mukaan lukien ihmiset), kasvien ja maan kesyttämistä, toisin sanoen maanviljelystä, karjan"hoitoa" ja kaivostoimintaa.  Tarvitaan organisoitua väkivaltaa, jotta kaupunkien eliitti voisi kerätä resursseja ympäröiviltä alueilta ja suojella omaisuuttaan. Tarvitaan orjia (työläisiä) suorittamaan mitä erilaisimpia tehtäviä. Tarvitaan myös byrokratiaa, ideologiaa, uskontoa ja erilaisia sirkushuveja taiteen muodoin jotta eliitti voisi hallita hallittujaan. Eliitin itsensä osalta tarvitaan tietysti syvää vieraantumista empatiasta jotta tämä kaikki olisi mahdollista.
   
Voidaan kurkistaa vielä syvemmälle, mistä on syttynyt se kipinä, joka on johtanut kaupunkikulttuurin katastrofiin? Monien mielestä kyseessä on ollut luontosuhteen muutos, tarkoittaen sekä suhdetta oman itsen luontoon että luontoon jonka kanssa on vuorovaikutuksessa. Tämä suhde on muuttunut yhteiselosta (symbioosi) hallintaan. Jotta ihminen voisi hallita luontoa täytyy hänen kieltää oma luonnollisuutensa jotta ihminen-luonto-erottelu olisi mahdollinen. Tämä luonnollisuuden kieltäminen on näkynyt muun muassa seksuaalikäyttäytymisen ja sukupuoliroolien muutoksina. Sivilisaation kriitikot näkevätkin usein patriarkaatin ja sivilisaation rinnakkaisina ilmiöinä. Kesyttäminen mahdollistaa myös yksityisomaisuuden käsitteen ja käytännön (kun ihminen on osa luontoa on kaikki yhteistä).
   
Sivilisaation juuria voidaan tutkia myös vaistonvaraisesta hetkessä elämisestä vieraantumisen näkökulmasta. Erityisesti John Zerzan on tutkinut symbolisen kulttuurin syntyä ja sen vaikutusta sivilisaation syntyyn. Lineaarinen aikakäsitys, abstrakti kieli (ja matematiikka!) ovat Zerzanin mukaan pikku hiljaa johtaneet vieraantumiseen kokonaisaistillisesta kokemuksesta ja vahvasta vaistonvaraisesta hetkessä elämisestä. Abstraktioiden avulla voidaan alkaa puhua menneestä ja tulevasta, kaukaisesta tai kuvitellusta - näin vieraannutaan siitä mitä on tässä ja nyt. Hetkessä eläjä aistii kyllä luonon rytmit, kuten vuorokauden ja vuodenaikojen vaihtelut, mutta lineaariset aikakäsitykset kuten sekunti tai viikko ovat täysin keinotekoisia, itse asiassa monet nykyfyysikot ja filosofit eivät pysty vastaamaan kysymykseen mitä lineaarinen aika on. Olipa se mitä hyvänsä on sitä aina käytetty kontrollin välineenä - ja kuinka olemmekaan nykyään kellon ja kalenterin orjuuttamia. Myös laskeminen on keinotekoista - maailmassa ei ole kahta samanlaista oliota. Laskeminen vieraannuttaa yksilöiden ainutlaatuisuudesta - juuri tällaista etäännyttämistä tarvitaan jotta voidaan tunteettomasti hallita muita. Tämän hallinnan ja vieraannuttamisen huipentumia nykyajassa ovat modernit fyysikot kaiken teorian, siis totaalisen kontrollin, pyrkimyksineen, tai teknoutopistit kuten Esko Valtaoja visioineen kyborgeista, tietoisuuksien lataamisesta disketeille tai pakenemisesta avaruuteen kun tämä planeetta on tuhottu - "katsokaa, tässä menee valloittajamies kesyttämään viimeisiä erämaita!"

Hetkessä elämisestä vieraantumisen synnyttämään pahoinvointiin pyrki etsimään vastausta ensimmäinen erikoistuja, shamaani. Shamaani ajautui kuitenkin ojasta allikkoon vieraannuttaessaan itsensä vielä pahemmin ja luodessaan itselleen valta-aseman. Zerzanin mukaan ensimmäiset shamaanit synnyttivät uskonnon ja taiteen, jotka olisivat siis tarpeettomia ilman vieraantumista. Vieraantumaton hetkessä eläjä voi nauttia koko ajan maailmassa olemisesta ja suorat kokonaisaistilliset kokemukset päihittävät kalpeat taiteelliset jäljitelmät. 
   
Sivilisaation syntyperää on pyritty selittämään myös erilaisin katastrofiteorioin. Muun muassa John Moore on viitannut teorioihin jääkauden aiheuttamista muuttoliikkeistä, jotka johtivat lisääntyneeseen väentiheyteen josta taas seurasi kasvisravinnon riittämättömyys (Mooren mielestä lihansyönti on verrattain myöhäinen ilmiö). Ihmiset olivat pakotettuja metsästämään ja jopa tappamaan toisiaan selviytyäkseen. Tämä "hätätilamoodi" jäi päälle ja johti hierarkioiden syntyyn.
   
Tähän teoriaan tarjoavat mielenkiintoisen lisäjuonteen erään Tony Wrightin teoriat. Myös hän kannattaa katastrofiteoriaa, olipa se sitten jääkauden tai meteoriitin aiheuttama. Hän on tutkinut lihansyönnin ja kuumennetun ruuan vaikutusta hormonitoimintaan ja aivokemiaan. Hänen mielestään edellämainittu ruokavalio on aiheuttanut testosteronitason lisääntymisen kautta aivokemiallisia muutoksia jotka ovat vaikuttaneet tietoisuuteemme niin että vasen aivolohko dominoi ja oikea toimii puoliteholla. Hänen mukaansa olemme tyhmempiä ja aggressiivisempia kuin aikana jolloin aivolohkomme olivat tasapainossa ja toimivat täydellä teholla.

Sivilisaation katastrofi

Olipa sivilisaation alkuperä mikä hyvänsä, ovat seuraukset olleet katastrofaalisia. Luonnosta vieraantuminen on mahdollistanut kestämättömän väestönkasvun. Ekohistorioitsija Clive Pontingin mukaan kaikki tähän mennessä kaatuneet sivilisaatiot ovat tuhoutuneet ympäristökatastrofin seurauksena. Kesyttämisen seurauksena on syntynyt lukematon määrä uusia tauteja. Ruokavalio on heikentynyt, kesytetty ruoka on huomattavasti villiruokaa köyhempää vitamiinien ja hivenaineiden osalta. Aistit ovat heikentyneet, kun niitä vieraantumisen myötä käytetään vähemmän. Stressi ja erilaiset mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet.

Onnelliset primitiivit
   
Anarkoprimitivismin keskeisenä innoituksena on toiminut antropologian uusi näkemys keräilijämetsästäjäelämästä. 1960-luvulta lähtien antropologit kuten Marshall Sahlins ovat päätyneet näkemyksiin joiden mukaan primitiivi elämä ei ollutkaan "ilkeää, julmaa ja lyhyehköä" vaan sitä luonnehtivat vähäinen työnteko, terveys, sukupuolinen tasa-arvo, institutionalisoituneen väkivallan puute ja yksilönvapaus. Toisaalta arkeologien kuten John Fowlett ja Thomas Wynn 1980-luvulla julkaistut tutkimukset ovat osoittaneet kivikautisten ihmisten olleen vähintään yhtä älykkäitä kuin nykyihmisten. Vieläkin on olemassa keräilijämetsästäjäheimoja (kuten Kung -heimo) jotka eivät ole lainkaan kiinnostuneita maanviljelyksestä tai muista sivilisaation hömpötyksistä. Antropologit ovat raportoineet joidenkin keräilijämetsästäjien omaavan uskomattoman terävät aistit. Esimerkiksi Bushmannit voivat nähdä neljä Jupiterin kuuta paljaalla silmällä ja kuulevat pienlentokoneen lähestymisen sadan kilometrin päästä. Laurens van der Post on raportoinut Kungien kommunikoivan telepaattisesti! Monien alkuperäiskulttuurien keskuudessa on todettu 120-140-vuotiaaksi eläminen normaaliksi, esimerkkeinä Itä-Pakistanin Hunzat, Vilcabamba-intiaanit Andeilla ja Titicacat Perussa. "Miksi kylvää kun maailmassa on niin paljon mongomongopähkinöitä", totesi eräs keräilijämetsästäjä kun häneltä kysyttiin mikseivät he ole alkaneet viljelemään maata. Kun taas eräältä toiselta kysyttiin mitä kaikkea he tekevät kaikella vapaa-ajallaan (selviytymisen edellyttämät toimet vievät keräilijämetsästäjiltä kahdesta neljään tuntiin päivässä), vastasi hän että he seurustelevat ystävien kanssa, tanssivat ja rakastelevat paljon.

Sivilisaatioista tuhoisin - länsimainen

Länsimainen sivilisaatio on syventänyt katastrofia ennenkokemattomiin mittasuhteisiin. Tieteen kehitys, teollistuminen, moderni (ja myöhemmin postmoderni) ideologia ja edelleen avaruus-, tietokone- geeni- ja nano-aika ovat syventäneet sivilisaation elämästä vieraantunutta kuolontrippiä. Tällä hetkellä olemme tilanteessa jossa planeettamme ekosysteemit ovat romahtamassa, elämme rajun sukupuuttoaallon aikaa, olemme kokeneet ennennäkemättömiä massamurhia, henkistä pahoinvointia ja vieraantumista. Toisin sanoen sivilisaation katastrofi ilmenee kaikilla tasoilla, niin planeetanlaajuisessa kuin paikallisessa ekologiassa ja sosiaalisissa suhteissa kuin henkilökohtaisella tasolla henkisfyysisenä pahoinvointina. Mikäli jotkut meistä tai tulevista sukupolvista selviävät länsimaisen sivilisaation aiheuttamasta katastrofista, tulevat säteilevä uraani, aukko otsonikerroksessa, tuhotut metsät, laajentuneet aavikot, kaupunkien rauniot ja kollektiivinen trauma muistuttamaan tästä katastrofista vielä pitkään.

Selviytymisstrategioita, nautinnon strategioita

Jotta voisimme ylipäätään selvitä, nautinnollisesta elämästä nyt puhumattakaan, täytyy meidän saada aikaan radikaali, nopea ja laajamittainen muutos. Tuntuu typerältä edes mainita ettei tällaista muutosta todellakaan saada aikaan hakkaamalla päitämme sivilisaation katastrofia ylläpitävien byrokratioiden betoniseinään. Tarvitaan laajamittaista shokkiterapiaa, läimäyksiä kasvoille: mikäli emme tee radikaalia muutosta, olemme tuhoon tuomitut, ja ehkä sittenkin. Meidän on ymmärrettävä ongelman juuret ja tehtävä sen mukaiset johtopäätökset: sivilisaation katastrofaalisimpia lonkeroita (siis tuhoisimpia teknologioita ja vieraantuneimpia ajatusmalleja) vastaan on hyökättävä. Vähemmän katastrofaalisten (mutta silti ongelmallisten) teknologioiden ja järjestäytymisen muotojen käyttämisestä on luovuttava, ehkä asteittain. Samalla meidän on pyrittävä maistelemaan villiytyneen elämän ekstaasia riisumalla roolihaarniskamme - toisin sanoen tuhoamalla sisäinen diktaattori, joka väittää että sivilisaation luomat estot ja häpeä olisivat jollain tapaa normaaleja. Seksuaalisuuden pelko on vieraantumisemme ytimessä. Mahdollisuudet ovat rajattomat: maanpäällinen paratiisi on ulottuvillamme!

Teknologian ja maanviljelyksen ongelmia

Meidän täytyy väistämättä esittää itsellemme vaikeita kysymyksiä. Kuinka pitkälti normaalina pitämämme elämä onkin kytköksissä tuhoisiin käytäntöihin kuten kaivostoimintaan, maanviljelykseen tai pitkälle edenneeseen työnjakoon? Kuinka vaikeaa onkaan luopua hyvistä asioista joiden taustalta paljastuukin jotain tuhoisaa. Mitä tehdä nyt, kun valtaosa ihmisistä on syvästi sivilisaation kesyttäminä riippuvaisia teknologistaloudellisesta järjestelmästä? On ehkä pakko tehdä tilapäisiä kompromisseja ja käyttää esimerkiksi sivilisaation luomia kommunikaatiovälineitä shokkiterapian apuvälineinä, vaikka nämä kommunikaatiovälineet ovatkin ekologisesti ja psykologisesti tuhoisia. Koko ajan on kuitenkin pyrittävä kasvattamaan kommunikaatiota joka on tuhoisista teknologioista riippumatonta: puhuttua ja aistittua viestintää.

Usein ajatellaan että teknologian avulla voidaan vähentää työtä ja säästää aikaa mutta kun otetaan huomioon kaikki se työ jonka joku (usein joku muu, tässä ehkä piileekin ajansäästömyytin salaisuus) joutuu tekemään valmistaakseen koneet, hankkimaan materiaalit ja energian joita tarvitaan niiden valmistuksessa, rakentamaan ja ylläpitämään infrastruktuurin jota koneet tarvitsevat sekä korjatakseen niitä, huomaamme että yksinkertaisempi menetelmä saattaa ollakin tehokkaampi. Tässä saattaa piillä keräilijämetsästäjien rennon elämäntavan salaisuus.

Maanviljelys on ongelmallista monestakin syystä. Se perustuu vieraantuneeseen kontrollin ajatukseen. Monokulttuuriviljely vaatii toimiakseen paljon ulkopuolisia energia- ja materiaalipanoksia muun muassa työn ja lannoitteiden muodossa. Pelto on kesytettyä metsää, joka ei enää savalla tavalla sovellu villieläinten kodiksi. Ennen kaikkea monokulttuurimaanviljelys on ekologisesti tuhoisaa, tästä meitä muistuttavat muun muassa autiomaat hedelmällisen puolikuun alueella jossa maanviljelys todennäköisesti alkoi, sekä Saharan autiomaan laajeneminen kun Rooman imperiumi kaatoi alueelta puita ja pyrki tekemään siitä vilja-aittansa. Viljat kasvavat luonnostaan autiomaata lähentelevissä olosuhteissa, joten aavikoituminen on väistämätöntä seurausta niiden tuotannosta. Metsäpuutarhuroinnissa ongelmat eivät ole niin merkittäviä koska moninaisuus on suurempi ja työtä ei tarvita niin paljon valtaosan "tuotannosta" perustuessa monivuotisiin kasveihin.

Tietenkin on olemassa myös monia muita ongelmia, joiden ratkaisua täytyy myös pohtia, vaikka ne eivät olisikaan nisäkkäiden selviytymisen kannalta olennaisimpia, kuten mitä tehdä niiden tuhoisiin teknologioihin perustuville asioille, jotka saavat myös hyvää aikaan, kuten vaikkapa sairaaloille. Tässä lienee paikallaan moninainen strategia. Lienee järkevää pyrkiä ennaltaehkäisemään niiden tarvetta kehittämällä terveyttä edistäviä elämäntapoja. Tietysti suuri osa sairauksista joita sairaaloissa hoidetaan on sivilisaation aiheuttamia, mutta tämä tieto tuskin helpottaa sairauden sattuessa omalle tai läheisen kohdalle. Toisaalta voidaan kehittää vaihtoehtoista lääkintää. Toisaalta jäljelle jäävän teknologian haitat on pyrittävä minimoimaan kierrättämisen ja tasapuolisen jakamisen avulla. Lopulta on punnittava onko hinta liian suuri - aiheuttaako sairaalan ylläpitämiseen vaadittava kaivos- ja teollisuustoiminta sekä erikoistuminen enemmän haittaa kuin sairaala hyötyä? Tuskallinen kysymys johon ainakaan minulla ei ole vastausta.

Antropologian tai muun tieteellisen materiaalin käyttö argumentoidessa sivilisaatiota vastaan voi tuntua ristiriitaiselta. On kuitenkin lähdettävä liikkeelle siitä missä nyt olemme - keskellä sivilisaation luomaa ongelmakimppua. Jos siis käytämme tiedettä sen itsensä luomia ongelmia ratkaistaessa en näe siinä mitään ongelmaa.

Jäähyväiset vasemmistolle - eläköön hajautettu suora toiminta

Sivilisaatiokriittiset ekoanarkistit ovat esittäneet painavan kysymyksen: miksi identifioitua vasemmistolaisuuden pieneksi vähemmistöosaksi, kun enemmistövasemmistolaisuuden teoria ja käytäntö on laajasti ristiriidassa anarkistien keskeisten teorioiden ja käytäntöjen kanssa? Vasemmistolaisuuden ongelmia ovat keskusjohtoisuus (avoin tai peitelty), kyvyttömyys nähdä ekologisia ongelmia, kritiikitön suhtautuminen teknologiaan, työn fetisointi sekä arkipäivän vieraantumisen kritiikin puute ja mitäänsanomattomuus seksuaalikysymysten äärellä. Toki poikkeuksiakin on, esimerkiksi sosiaaliekologit ovat pyrkineet ratkaisemaan ekologiaan ja keskusjohtoisuuteen liittyviä ongelmia sortuen kuitenkin ylirationaalisuuteen, teknoutopioihin, yliteoreettisuuteen ja hierarkisuuteen käytännön tasolla (Murray Bookchin gurunaan). Situationistit ovat luoneet hienon teorian vieraantumisesta mutta heiltä taas puuttuu ekologinen näkökulma. Anarkosyndikalistit ovat teknoutopioiden, työn fetisoinnin ja jäykkien organisaatiorakenteiden pauloissa. En toki tarkoita, etteikö tuotannon ottaminen työläisten ja paikallisyhteisöjen kontrolliin olisi hyvä askel, se ei vain ole mielestäni riittävä askel. Kun tehdas on vallattu, jää jäljelle ongelmia: mistä tuottaa tuotantoon tarvittavat materiaalit ja energia ilman että ketään riistettäisiin? Kuka tekee tylsän työn tehtaassa? Miten estää erikoistaidon osaajia väärinkäyttämästä tiedon tuomaa valta-asemaa? Onko tehdas ylipäätänsä järkevin tapa tuottaa kyseisiä tuotteita? Tarvitaanko kyseisiä tuotteita mihinkään? Tietty tässäkin ollaan vaikeiden kysymysten äärellä - mutta meidän on herättävä näkemään kaivostuotannon, maanviljelyksen, työnjaon ja vieraantumisen ongelmat. Anarkoprimitivistit ovat ottaneet paljon vaikutteita myös syväekologeilta. He ovat kuitenkin usein kovin ihmisvihamielisiä ja ajautuvat fasismiin, kuten Pentti Linkolan esimerkki osoittaa.

Anarkoprimitivistit jakavat radikaalien eläinoikeusaktivistien ja anarkoinsurrektionalistien kanssa näkemyksen pienissä ryhmissä toteutetun hajautetun suoran toiminnan eduista. On vapauttavaa, kun ymmärtää että voi toimia vallankumouksen edistämiseksi konkreettisella tavalla tässä ja nyt käyttäen keinoja jotka eivät vaadi suurta erikoistumista tai tietoa. Tällaista toimintaa onkin harjoitettu monella eri tavalla. On aiheutettu taloudellisia tappioita luonnon tuhoajille esimerkiksi tuhopoltoin, metsien tuhoamista on estetty monin tavoin, muun muassa protestileireillä, geenikoealoilla on tuhottu kasveja, kännyköiden linkkitorneja on tuhottu erityisesti Italiassa ja villieläimiä vapautettu. Usein nämä iskut ovat tapahtuneet ELF tai ALF (Earth/Animal Liberation Front) -viitekehyksessä. Briteissä Solidarity South Pacific -kampanjan aktiivit ovat iskeneet Länsi-Papualaisia alkuperäiskansoja vastaan sotivia hallituksia rahoittavia yrityksiä vastaan.

Väkivallattomuus ja veganismi - hyviä päämääriä, huonoja dogmeja

Väkivalta on yksi ongelmallisista kysymyksistä. Olen pasifisti - unelmanani on väkivallaton maailma. Tiedostan kuitenkin sen realiteetin että elämme keskellä äärimmäisen väkivaltaista maailmaa. Jossain tilanteissa on pakko käyttää väkivaltaa suuremman väkivallan estämiseksi. En voi mitenkään olla tukematta vaikkapa alkuperäiskansojen selviytymistaistelua. Usein dogmaattiset pasifistit ovat globaalista näkökulmasta yläluokkaisia ihmisiä, joiden on helppo olla tekopyhiä globaalin kapitalismin rakenteellisen väkivallan pitäessä kärsimyksen poissa heidän elämästään. Ymmärrän tietysti myös sen että jos joutuisin käyttämään väkivaltaa puolustaakseni olemassaoloani tappaisin samalla osan itseäni, mutta se lienee väistämätöntä tässä hyperväkivaltaisessa maailmassa.

En tekisi myöskään veganismista dogmaa. En kuitenkaan tappaisi eläimiä muuta kuin pakon edessä - esimerkiksi mikäli puutarhurointi ja roskisdyykkaaminen vaikeutuisivat yhteiskunnallisen kriisin takia eikä luonnosta löytyisi tarpeeksi kasvipohjaista ravintoa. Toisaalta: kumpi aiheuttaa enemmän kärsimystä: hyönteisten, matojen tai muiden sellaisten keräily vai lentorahdattujen hedelmien tai soijatuotteiden syöminen Pohjolassa?

Populaatiokysymys

Planeettamme ei pysty ylläpitämään kuutta miljardia keräilijämetsästäjää. On siis kehitettävä väliaikaisia kompromisseja. Tällainen voisi olla jonkinlainen permakulttuuriin ja metsäpuutarhurointiin perustuva matalan teknologian ekoyhteisömalli, jossa ylläpidettäisiin myös keräilymetsästyksen taitoja. Tällaiset yhteisöt voisivat olla vastarinnan pesäkkeitä, joissa vaeltelevampaa elämäntapaa viettävät voisivat toisinaan vierailla. Niin kauan kuin teknologiaa tarvitsisi käyttää taistelussa kuolonkonetta vastaan elävien kuolleiden henkiinherättämiseksi esimerkiksi kommunikaatiovälineiden avulla, voisivat nämä kierrätetyt teknokapistukset olla kollektiivisessa omistuksessa ekologisen taakan vähentämiseksi. Sähköä voitaisiin tuottaa vähemmän ongelmallisilla menetelmillä, kuten pienimuotoisella vesi- tai tuulivoimalla unohtamatta että ne ovat kuitenkin riippuvaisia tuhoisasta kaivostoiminnasta ja riitaa kylvävästä erikoistumisesta. Nykyisen väestönkasvun taustalla on useimmiten turvattomuus: ajatellaan että jos tehdään paljon lapsia, saattaa joku heistä pystyä olemaan tukena vanhuuden päivinä. Kun yhteiskunta on turvallisempi, kääntynee väestömääräkin laskuun.

Loppufiilistelyt

Anarkoprimitivismi on erittäin haastavaa mutta myös palkitsevaa. Varsinkin tällaiselle läpeensäkesytetylle kaupunkilaiselle kyberprimitivismi on ainut vaihtoehto ainakin alussa. Mutta uskon pystyväni tulevaisuudessa muuhunkin kuin lukemaan tekstejä primitivism.com:ista. Voimme ottaa pieniä mutta määrätietoisia (ja varmaan suuriakin) askelia kohti vapaampaa elämää ja vähäisempiä tekopyhyyden asteita. Voimme opetella selviytymistaitoja ja kasvintunnistusta saavuttaaksemme todellisen vapauden: mahdollisuuden selvitä yksin luonnossa. Voimme rohkeasti kohdata sivilisaation luoman roolihaarniskan alla vellovat tunteet ja halut ja toteuttaa niitä yhä impulsiivisemmin voidaksemme sitten, kokeiltuamme villiä hetkessä elämistä tehdä päätöksen mikä on juuri minulle sopiva tasapainotila villeyden ja rationaalisuuden välillä. Voimme lievittää tiedon lisäämää tuskaa suoran toiminnan avulla. Voimme maistella ekstaattista hetkessä elämistä tässä ja nyt.

Tämän abstraktin kommunikaation tuotti sivilisaation kuolonkoneita hyväksikäyttäen eräs tekopyhä cyberprimitiivi.

Lähteitä ja lisätietoa:

John Zerzanin ja Derrick Jensenin kirjat sekä John Mooren ja muiden pamfletit, joita kaikkia voi tilata esim. re-pressed distributionista. Netistä tekstejä (myös anarkoprimitivismin kritiikkejä) löytyy muun muassa osoitteista insurgentdesire.org.uk, blackandgreen.org, greenanarchy.org tai primitivism.com (sic!). Tony Wrightin teorioista netissä: web.ukonline.co.uk/ecr.

Lähde katuvalojen ulottumattomiin ja yhdy tähtiin. Kuuntele pimeyttä ja näe yön äänet. Opi selviytymistaitoja, sytytä tulia. Etsi ja löydä villiruokaa. Istu hiljaa metsässä ja odota. Opasta lapsia löytämään mudan ja hämähäkkien riemuja. Kuluta kengänpohjasi puhki, koveta jalkapohjasi. Riisuudu alastomaksi, auringonpaahteessa tai lumen keskellä. Pakkaa reppusi, jätä se sängylle ja lähde kävelemään. Hoida versoja, istuta kevät. Rakenna puumajoja. Älä lähde töihin, vaan metsään rakastelemaan!

AnarkoPrimitivismi

2006-06-04 17:45:25