Vanhan anarkowikin artikkelit

KommunalismiKirja11

2006-08-22 08:04:10

Konfederalismi

Se poliittisen ja yhteiskunnallisen järjestäytymisen yleinen periaate,
joka kykenee institutionalisoimaan keskinäisen riippuvuuden ja
samanaikaisesti säilyttämään kunnallisten yleiskokousten vallan, ilman
että turvaudutaan valtioon, on konfederalismi.

Konfederaatio on verkosto, jossa erilliset poliittiset yksiköt
yhdistyvät muodostaakseen laajemman kokonaisuuden.  Vaikkakin suurempi
yksikkö muodostetaan liittoutumalla, pienemmät yksiköt eivät sulauta
itseään siihen ja katoa.  Pikemminkin ne säilyttävät vapautensa ja
identiteettinsä ja itsehallintonsa samalla kun ne liittoutuvat.

Ekologisessa yhteiskunnassa, ne kunnat jotka ovat käyneet
demokratisoitumis prosessin--toisin sanoen, niiden rakennetta on
muutettu niin että kansankokouksilla on korkein poliittinen valta
kunnassa--tulisivat muodostamaan alueellisia konfederaatioita
käsittelemään kuntien välisiä tai alueellisia asioita.  Nämä
konfederaatiot institutionalisoisivat kuntien välisen keskinäisen
riippuvuuden, ilman että niiltä riistettäisiin niiden vapautta tai
itsehallintoa.

Keskushallinnon, jossa äänestetään lakien hyväksynnästä tai
hylkäämisestä, sijaan konfederaatio tyypillisesti muodostuu
valtuutettujen kongressista joka koordinoi jäsenkuntien politiikkaa
ja käytäntöjä.  Kommunalistisessa politiikassa kunnat muodostaisivat
tämän kaltaisia konfederaatioita lähettämällä valtuutettujaan niihin.
Nämä valtuutetut eivät olisi edustajia; toisin sanoen, heidän
tarkoituksensa ei olisi tehdä poliittisia päätöksiä tai lakeja heidän
oletettavasti kyvyttömien valitsijakuntansa puolesta, tavoilla joiden
he kuvittelisivat olevan heidän parhaakseen.  Sen sijaan, valtuutetut
olisivat mandaatilla sidottuja noudattamaan heidän yleiskokoustensa
toiveita.

Valtuutettujen tehtävä olisi välittää kunnan toiveet konfederaation
tasolle.  Yhdessä muiden konfederaation valtuutettujen kanssa, he
koordinoisivat hallinnollisia päätöksiä jotta saavutettaisiin ne
yhteiset päämäärät joista nuo eri jäsenkunnat ovat sopineet keskenään
sekä toimisivat välittäjänä kaikissa erimielisyyksissä mitä eri
kuntien kesken saattaa nousta.  Kaikki valtuutetut olisivat
tilivelvollisia niille kunnallisille kokouksille jotka antoivat niille
valtakirjan toimia niiden puolesta.

Konfederaatiot kautta historian

Haluan korostaa, että konfederaatiorakenteet eivät ole
historiallisesti uusia.  Päinvastoin, varhaiset kaupungit kirjatun
historian alussa muodostivat liittoumia, saman tapahtuessa antiikin
ajan Välimerellä sekä keskiaikaisessa Euroopassa.  Modernin ajan
varhaisina vuosina, konfederaatiot saivat huomattavaa merkitystä
keskeisenä elinvoimaisena vaihtoehtona Kansallisvaltioille, ennen kuin
Kansallisvaltiot saavuttivat sen valta-aseman mikä niillä on
nykypäivänä.

Kaupunkien vastustaessa valtion laajentumispyrkimyksiä, ne ovat usein
tehneet niin liittoutumalla yhteen konfederaatioiksi.  Kappaleessa 5
oli useita esimerkkejä kaupungeista jotka muodostivat liigoja ja
konfederaatioita, näiden lisäksi on kuitenkin vielä kaksi tärkeää
tapausta joita ei ole mainittu, Sveitsi ja Kastilia, Espanjassa.

Nykypäivän Sveitsi, koska se on vieläkin konfederaatio, vaikuttaa
poikkeavalta muiden näennäisesti yhtenäisempien Eurooppalaisten
kansallisvaltioiden joukossa.  Kuitenkin aikaisempina aikoina,
varsinkin Keski-Euroopassa, konfederaatiot olivat sääntö ja valtiot
poikkeus.  1200 ja 1300-luvut olivat täynnä konfederaatioita, kuten
Reininmaan ja Svaabimaan liigat.  Sveitsi on vain säilyttänyt paljon
tästä vanhemmasta konfederaalisesta suuntauksesta, samalla kun sen
naapurit on keskitetty kun niistä on tehty moderneja valtioita.  Sen
hallinnollinen rakenne on edelleen suhteellisen hajautettu, sen
koostuessa kahdestakymmenestäkahdesta kantonista, joilla on edelleen
varsin suuri määrä autonomiaa suhteessa federaaliseen tasoon; tämän
lisäksi kolmessa tuhannessa kommuunissa on edelleen jonkin verran
autonomiaa niistä kantoneista joissa ne sijaitsevat.

Kuitenkin nykypäivän Sveitsilla on useita Valtion piirteitä (samoin
kuin asenteita, instituutioita ja sosiaalisia piirteitä jotka eivät
ole kaikki kovin valistuneita).  Sveitsilainen konfederalismi on
paljon mielenkiintoisempi historiallisesti.  Vaikuttavin näistä oli
maan itärajan alueella---jota Roomalaiset kutsuivat aikanaan Raetiaksi
 ja jota nyt kutsutaan Graubündenin kantoniksi---jossa Sveitsiläiset
kommuunit muodostivat konfederaatioita omaksi tuekseen ja turvakseen.

1500--luvun alussa Raetiassa, kolme konfederaalista liigaa
(Gotteshausbund, Oberbund tai Grauer Bund ja Zehngerichtenbund) elivät
rinnakkain.  1524 nämä kolme liigaa liittoutuivat muodostaakseen Kolmen
Liigan Vapaavaltion, joka sen "valtiouskoisesta" nimestään huolimatta
oli konfederaatio.  Vapaavaltion konfederaatio säilyi lähes kolme
vuosisataa kunnes Napoleon pakotti sen Sveitsiläiseen konfederaatioon
vuonna 1803.

Kaikki kolme sen muodostaneista liigoista koostuivat vuorostaan
hämmästyttävän demokraattisista ja vapaista kommuuneista.  Itseasiassa
päätäntävalta Vapaavaltiossa oli loppujen lopuksi kommuuneissa, jotka
pitivät yleiskokouksia ja jotka ilmaisivat hyväksyntänsä tai
vastustuksensa ehdotettuun esitykseen yleisäänestyksellä.  Ne
hallitsivat omia oikeudellisia ja taloudellisia asioitaan, samoin kuin
paikallista poliisiaan ja asevoimiaan.  Ne myös toimivat
hämmästyttävän kommunististen periaatteiden mukaan, käyttäen
paikallisia resursseja tavoilla, jotka olivat lähellä kollektiivista
omistusta.  He esimerkiksi asettivat karjan yhteisöllisen
laiduntamisen etusijalle.  Karjataloudessa yhteinen laiduntaminen,
sillä tavalla harjoitettuna kuin he tekivät sen, vastasi
yksityisomaisuuden ohittamista ja yksityisen maanomistuksen
kumoamista.

Ainoa "keskushallinto" Vapaavaltion konfederaatiossa oli komissio, joka
koostui kunkin kolmen liigan päämiehestä ja äänestetystä neuvostosta,
jotka yhdessä ehdottivat yleisäänestyksiä ja toteuttivat kommuunien
tahdon.  Komission jäsenillä oli oikeus käsitellä suhteita ulkomaihin
sekä estää yksittäisiä jäsenliigoja muodostamasta liittoja ulkopuolelle
ominpäin.  Kuitenkin kommuunit itse päättivät sotaan ja rauhaan
liittyvistä asioista, sekä myös sisäisistä asioista.

"Keskushallinnolla" ei siis ollut käytännössä lainkaan valtaa,
samalla kun kommuuneilla--toisin sanoen niiden asukkailla,
yleiskokouksissaan-- itsellään oli paljonkin.  Lopulta se menetti
kommuuneille jopa vallan hoitaa diplomatia ja tehdä sopimuksia.
Yleisesti ottaen Raetian historia näiden kolmen vuosisadan aikana on
hämmästyttävä todiste suoran demokratian kommuunien kyvystä
hallinnoida itseään konfederaatiossa.

1500-luvun Kastiliassa konfederalismi oli osa vallankumouksellista
kamppailua.  1520 Toledon kaupunginvaltuusto kutsui kaikkia Cortesissa
edustettuina olevia kaupunkeja liittymään yhteiseen rintamaan
kuninkaan hallintoa vastaan, sen tehtyä epämieluisan muutoksen
verotuspolitiikkaansa.  Kaupunki kaupungin jälkeen Kastilian alueella
ryhtyi täysimittaiseen kapinaan.  Ne organisoivat kansanmiliisejä ja
demokratisoivat kunnalliset hallintonsa.

Perustettiin kansallinen junta--konfederaalisen neuvoston vastine--,
jossa oli valtuutettuja kaikista Cortesin kaupungeista, muodostaen
kaksoisvallan kuninkaallista hallintoa vastaan.  Värväten asukkaista
armeijan ja lisäten siihen ammattilaissotilaita, tämä   comunero 
junta voitti sotilasvoittoja, jotka uhkasivat korvata monarkisen
valtion kunnallisella konfederaatiolla.

Comunero  liikkeen konkreettiset päämäärät olivat kunnallinen
demokratia ja Cortes, joka koostuisi kaupunkien valtuutetuista, jotka
rajoittaisivat kuninkaallista valtaa huomattavasti.  Liikkeen niin
sanotut Vallidolidin artikkelit vaativat että Cortesin valtuutetut
olisivat seurakuntien --toisin sanoen, kansankokousten--hyväksymiä
kunnanvaltuustojen sijaan.  Näiden valtuutettujen tulisi olla
äänestäjiensä mandaatilla ohjattuja ja heidän olisi pakko ottaa
ohjeensa kotikaupungeistaan.  Cortesin oletettiin tapaavan
vakituisesti ja käsittelevän valitukset ennen lopettamistaan.

Mikäli nämä vaatimukset olisi toteutettu, Kastilia olisi nähnyt
laajapohjaisen paikallisen demokratian muodostumisen, jolla olisi ollut
syvät juuret kaupunkien naapurustoissa sekä pikkukaupungeissa.  Vaativan
kamppailun jälkeen, johon kuului myös Toledon piiritys, valtio sai
kuitenkin yliotteen konfederaatiosta kun kuningas voitti sotilaallisesti
hyvin suositut   comunerot .

Konfederaalinen järjestäytyminen

Ekologisessa yhteiskunnassa suoraan demokraattiset kunnalliset kokoukset
valitsisivat valtuutettunsa konfederaaliseen neuvostoon.  Tämä neuvosto
olisi eri kunnallisista kokouksista tulleiden valtuutettujen kongressi.
Samoin kuin komissio esimerkissä Sveitsistä, neuvostolla ei olisi valtaa
itsessään, vaan se toteuttaisi vain kuntien tahdon.

Tämän lisäksi valtuutetut olisivat tiukasti sidottuja äänestämään
heidän kotikuntiensa toiveiden mukaisesti, mitkä antaisivat heille
tarkat kirjoitetut ohjeet.  Heidän ei sallittaisi tekevän
linjapäätöksiä ilman heidän kotikuntiensa ohjeita asiasta.  Täysin
vastuussa kansankokouksille, valtuutetut olisivat takaisin
kutsuttavissa siinä tapauksessa että he toimisivat vastoin
mandaattiaan.

Sen sijaan että konfederaalinen neuvosto tekisi itse linjapäätöksiä, sen
tehtävät olisivat pääasiallisesti hallinnollisia ---toisin sanoen,
kansankokousten päätösten koordinointia ja toteuttamista.

Linjapäätökset ja hallinnolliset kysymykset

Kommunalismille on perustava käsite on linjapäätösten ja noiden
päätösten toteuttamisen välinen ero, tai linjapäätösten ja
hallinnollisten kysymysten.

Kunnallisella tasolla, asukkaat tekisivät linjapäätökset
demokraattisissa kokouksissaan.  He keskustelisivat mahdollisista eri
toimintatavoista kustakin aiheesta ja sitten päättäisivät minkä
toteuttaisivat.  Kuvitellaan kansankokouksen väittelevän tien
rakentamisesta.  Punnittuaan tien rakentamiseen liittyvät hyvät ja
huonot puolet, asukkaat saattaisivat äänestää tien rakentamisen
puolesta.  Heidän päätöksensä on esimerkki linjapäätöksestä.

Tie saatettaisiin rakentaa useiden eri reittien mukaisesti.  Yhteisön
insinöörit valmistaisivat suunnitelmat eri vaihtoehdoille, ratkaisten
kaikki tekniset ongelmat jotka saattaisivat nousta kussakin ja sitten he
toisivat nuo suunnitelmat kansankokoukselle.  Siellä insinöörit
esittelisivät vaihtoehdot asukkaille, selittäen kunkin selvästi.
Harvat yhteisön asukkaista todennäköisesti tietäisivät kuinka rakentaa
tie, mutta tuollainen erityistietämys ei olisikaan tarpeellista heille.
Se että he ymmärtäisivät selkeät selitykset ja eri suunnitelmien väliset
erot riittäisi.

Kaikkein tärkeintä tässä on että insinöörit eivät päättäisi siitä mikä
tie tultaisiin rakentamaan (paitsi asukkaina asukkaiden joukossa).  He
toimisivat yksinkertaisesti experttipaneelina.  Asukkaiden väiteltyä eri
suunnitelmiin liittyvistä eduista ja haitoista, he (mukaanlukien
expertit yksittäisinä asukkaina) päättäisivät siitä mitä he suosivat.
Tämä valinta on toinen esimerkki linjapäätöksestä.

Lopulta itse tie täytyisi rakentaa.  Toisin kuin muissa prosessin
vaiheissa, tien rakentamisessa on kyse pelkästään toteuttamisesta--se
ei vaadi väittelyä tai äänestämistä.  Tienrakentajat toteuttaisivat
kansankokousten tekemän päätöksen, rakentaen tien valitun suunnitelman
mukaisesti.  Tämä toteuttamisen pelkästään tekninen prosessi on
esimerkki hallinnollisesta asiasta--johon ei liity linjapäätöksiä.

Kommunalistisessa politiikassa, kuten maailmassamme nykypäivänä, useat
päätökset vaativat päätöksentekijöiltä useiden monimutkaisten ja
vaikeiden seikkojen harkintaa.  Kuitenkin silloin sen enempää kuin
nytkään, tekninen tietämys ei useimmiten ole tarpeellista poliittisten
päätösten tekoon.  Harvat nykypäivän parlamentaarikoista osaavat
suunnitella ydinvoimalaa tai edes selittää kuinka sellainen toimii, se
ei kuitenkaan estä heitä tekemästä päätöksiä ydinvoiman käytöstä.
Kommunalistisessa yhteiskunnassa tarvittava tietämys levitettäisiin
mahdollisimman laajalti asukkaiden kesken.  Tekniset asiat tulisi
esittää selkeästi ja helppotajuisesti, niin että kohtuullisen
kyvykkäät tavalliset asukkaat kykenisivät tekemään linjapäätöksiä
niistä.  Kun pidetään huolta siitä että kaikki linjapäätökset pysyvät
järkevien, kyvykkäiden asukkaiden asiana se tulee auttamaan
säilyttämään selvän ja institutionalisoidun erottelun linjapäätösten
ja hallinnoinnin välillä, tehden näin suoran demokratian toimivaksi.

Karl Marx, joka analyysissään Pariisin Kommuunista vuonna 1871, teki
radikaalille yhteiskuntateorialle huomattavan karhunpalveluksen hänen
iloitessa siitä että Kommuuni oli yhdistänyt valtuutettujen
päätöksenteon sekä noiden päätösten toteuttamisen samoille
henkilöille.  Tämä kahden eri tehtävän yhdistäminen oli itseasiassa
tuon rakenteen huomattavin virhe.  Kun ne ihmiset jotka hoitivat
hallinnolliset asiat pääsivät tekemään myös linjapäätökset, valtion
perusta oli valettu: eliitti oli kaappaamassa asukkaiden
päätöksentekovaltaa.

Kuten olemme lukeneet aiemmin, Massachusettsin lahden siirtokunnan
varhaisessa vaiheessa valitut lautakunnat--joiden tarkoitus oli vain
tehdä hallinnollisia tehtäviä--tekivät itseasiassa myös
linjapäätöksiä, omaksuen itselleen kuntien yleiskokouksille kuuluvan
vallan.  Kun tuon kaltaisten hallinnollisten rakenteiden annetaan
toimia julkisen tarkastelun ulkopuolella ne saattavat tehdä
linjapäätöksiä salassa ja naamioida ne hallinnollisiksi tai
"käytännön" asioiksi.  Näiden kahden eri tehtävän välisen eron
ilmaisu ja säilyttäminen tulee kuitenkin varmistamaan--niin pitkälti
kuin se vain on inhimillisesti mahdollista--että hallinnollisissa
viroissa olevat tekevät vain hallinnollisia päätöksiä, eivätkä
linjapäätöksiä.

Konfederaationlaajuinen kansanäänestys

Siinä uudessa kaupungissa jota olemme kuvailleet, linjapäätökset
olisivat kunnallisten kansankokousten, vapaiden asukkaiden suorassa
demokratiassa äänestämä, yksinomainen oikeus.  Konfederaalisen
neuvoston tehtävät olisivat pelkästään hallinnollisia ja koordinoivia,
kuntien omaksumien päätösten toteuttamista.

Yksi prosessi jota konfederaation neuvosto tulisi koordinoimaan olisi
konfederaation laajuinen äänestäminen.  Kuvitellaan että yksi
konfederaation jäsenkunta aiheuttaisi ekologista tuhoa (päästäen
jätteensä jokeen) tai rikkoisi ihmisoikeuksia (sulkien värilliset
ulkopuolelle).  Yksi tai useammat jäsenkunnat ehdottaisi että kaikki
jäsenkunnat äänestäisivät siitä voiko tuo yhteisö jatkaa tuhoisaa
toimintaansa.  Konfederaalinen neuvosto koordinoisi sitten
konfederaalista kansanäänestystä jossa kunnat voisivat, halutessaan,
päättää että tuon yhteisön tulee lopettaa väärinkäytöksensä.

Äänestäminen, enemmistöpäätöksillä, laskettaisiin yhteen yleisten
äänien mukaan, ei kunnallisten rajojen mukaan; toisin sanoen, jokainen
konfederaalisen neuvoston valtuutettu kantaisi mukanaan
yhteenlaskettuja hänen yhteisössään puolesta ja vastaan annettuja
ääniä.  Kaikkien konfederaation kuntien kaikkien asukkaiden
yhteenlasketut äänet summattaisiin yhteen lopullista päätöstä
selvitettäessä.

Tälläinen prosessi ei tarkoita demokratian kieltämistä vaan
konfederaation kansalaisten enemmistön jaettun mielipiteen ilmaisua
siitä että alueen ekologinen tasapaino on säilytettävä tai että
ihmisoikeuksista täytyy pitää kiinni.  Konfederaalinen neuvosto ei
tekisi tätä päätöstä, vaan kaikkien kansankokouksien kaikkien
asukkaiden laskettu enemmistö, yhdistettynä suurena yhteisönä joka
ilmaisi tahtonsa konfederaation kautta.

Monissa asioissa kansanäänestys ei tarvitsisi kyllä tai ei päätöstä.
Nykypäivän kansallisvaltion toteuttamissa kansanäänestyksissä ihmisten
valinnanvara on hyvin rajoitettu: he voivat äänestää puolesta tai
vastaan kansanäänestyksessä, ennalta valmistetusta esityksestä.
Kuitenkin kuntien konfederaatiossa, yleiskokous voisi päättää, sen
harkinta ja väittelyajan sisällä että se ei halua kumpaakaan
vaihtoehdoista ja mieluummin esittää omansa.  Siinä tapauksessa
konfederoituneet kunnat saattaisivat lopulta valita monien
vaihtoehtojen joukosta, sen sijaan että ne äänestäisivät puolesta tai
vastaan.

Kansankokousten asema

Samalla kun heillä olisi valta estää yksittäistä kuntaa aiheuttamasta
henkistä tai fyysistä vahinkoa asukkailleen tai toisille kaupungeille
tai kunnille, kunnilla olisi ylin valta konfederaatiossa.  Heillä,
kollektiivisesti, olisi ylin päätäntävalta linjapäätöksien tekijänä.

Kansankokousten ylimmän päätäntävallan periaate on se asia joka
erottaa kommunalismin valtiojohtoisuudesta.  Radikaali,
antikapitalistinen puolue, joka kaappaisi olemassa olevan
kansallisvaltion rakenteen, mutta joka vain muodostaisi toisen valtion
saattaisi hyvinkin lopettaa yksityisomaisuuden ja ottaa haltuunsa
tuotantovälineet, mutta tuon kaltainen valtio ei muodostaisi suoraa
demokratiaa.  Sen herruus ihmisiin tulisi epäilemättä kasvamaan ja,
mikäli viime aikaiset kokemukset todistavat mitään, vahvistamaan
valtiovaltaa taloudellisella vallalla.  Se tulisi epäilemättä
kehittämään laajan byrokratian hallinnoimaan sen kaikenkattavaa
kontrollia.  Riippumatta siitä millä menestyksellä se rajoittaisi
kapitalismia tuon kaltainen valtiojohtoinen suunta saattaisi hyvinkin
johtaa tuhoon.

Sen sijaan kuntien konfederaatio, joka olisi tietoisesti muodostettu
mahdollistamaan keskinäinen riippuvuus, perustuisi konfederaalisten
valtuutettujen täyteen vastuullisuuteen, oikeuteen vetää heidät
takaisin ja tiukkoihin mandaatteihin.  Konfederaatio yhdistäisi
kunnallisen demokraattisen päätöksenteon kuntien väliseen
hallinnointiin.  Merkittävintä olisi että kuntien konfederaatio
toteuttaisi menneisyyden vallankumouksellisten liikkeiden
pitkäaikaisen unelman "kommuunien kommuunista."

KommunalismiKirja11

2006-07-21 10:51:47