Vanhan anarkowikin artikkelit

KommunalismiKirja14

2006-08-22 08:06:19

Järkevä yhteiskunta

On selvää, että kun kaksoisvallan tilanne on ratkaistu ja
konfederoituneet kunnat ovat voittaneet niitä vastaan asettuneet
voimat, valta yhteiskunnassa tulee olemaan niillä.  Kansalaiset voivat
sitten toteuttaa tämän itsenäisen poliittisen kentän potentiaalin
muuttamalla yhteiskunnan järkevien ja eettisten periaatteiden
mukaisesti.

Siinä määrin missä ihmiset voivat kollektiivisesti muokata sitä
yhteiskuntaa missä he elävät, keino tähän on poliittisessa kentässä,
eikä sosiaalisessa kentässä tai valtiossa.  Sosiaalinen kenttä, kuten
olemme jo lukeneet, keskittyy perhe- ja yksityisasioihin sekä elämän
taloudelliseen puoleen, tuotantoon ja jakeluun.  Perhe ja
yksityisasiat ovat liian kapeita mittakaavaltaan vaikuttamaan muuhun
yhteiskuntaan; ja vaikka tuotantoon ja jakeluun liittyvät asioilla on
suuri vaikutus, ne ovat silti rajattuja; tehtaat ja työpaikat eivät
yksinkertaisesti ole paikkoja joissa voidaan tehdä koko yhteiskuntaa
koskevia päätöksiä, taloudellinen elämä hajoaa myös helposti
erillisiin ala ja yrityskohtaisiin etuihin.  Valtio vuorostaan ei ole
asia, jolla ihmiset kollektiivisesti päättävät yhteiskunnasta; se on
asia jolla harvat ja valitut päättävät suuren enemmistön elämästä.

Yhteiskunnan uudelleenmuotoiluun tarvittavat välineet ovat siis
poliittisessa kentässä, missä yhteisö tekee avoimesti ja tietoisesti
päätökset siitä kuinka yhteiskunnan tulisi toimia.  Mikäli
päätöksenteko tulee oikeasti olemaan kollektiivista, sen täytyy olla
suoraan demokraattista--toisin sanoen sen poliittisten instituutioiden
tulee olla kommunalismin ehdottamia, jotka perustuvat siihen
oletukseen että jokainen normaali aikuinen on kykenevä ottamaan osaa
yhteisön itsehallintoon.

Kun ihmiset ovat kollektiivisesti ottaneet käsiinsä
päätöksentekovallan, he voivat suunnitella ja päättää minkälaisen
yhteiskunnan jäseniä he haluavat olla ja mitä he haluavat jättää
tuleville sukupolville nautittavaksi ja paranneltavaksi.  Se
minkälaisen yhteiskunnan he päättävät luoda tulee olemaan vain heidän
demokraattisesti päätettävissä.  Sitä eivät voi kommunalismin
teoreetikot määrätä ennalta.  Kuitenkin suoraan demokraattisen
poliittisen kentän säilyminen riippuu hyvin pitkälti siitä
rakentavatko he sosiaalisen kentän samojen eettisten arvojen ja
käytäntöjen mukaan, jotka muodostavat poliittisen kentän perustan.  Se
ei tule todennäköisesti säilymään mikäli heidän päätöksensä, jotka
koskevat loppua yhteiskunnasta ovat ristiriidassa noiden käytäntöjen
ja arvojen kanssa.

Noiden arvojen joukossa tulee olemaan vastavuoroisuus--keskinäisen
tunnustuksen tunne asukkaiden kesken--ja täydentävyys, vastuuntunne
kanssaveljille ja siskoille ja heidän perheilleen sekä
velvollisuudentunne kaikkien hyvinvoinnille.  Mikäli solidaarisuus ja
järki täyttävät julkisen elämän, niiden tulee perustua
vastavuoroisuuteen, humanismiin ja yhteistyöhön, jotka läpäisevät myös
koko muun yhteiskunnan.

Yhteistyön ja solidaarisuuden hengellä tulisi olemaan monia sosiaalisia
seuraamuksia, joista kaikkein pienin ei olisi hierarkioiden ja
herruuden lopettaminen--ei ainoastaan valtion, vaan
institutionalisoitujen sosiaalisten kerrostumien, jotka perustuvat
sukupuoleen, rotuun, etnisyyteen tai ikään tai muihin status
erotteluihin, kerrostumiset jotka estävät vastavuoroisuuden niiden
sisältämän epätasa-arvon ja herruuden ansiosta.

Moraalinen talous

Tämän hengen tulisi myös läpäistä taloudellinen elämä mikäli
poliittinen kenttä aikoo selviytyä.  Yhteiskunnalle, joka on
järjestäytynyt vastavuoroisten, epähierarkisten ja yhteisöllisten
periaatteiden mukaan, on järkevintä mikäli se päättää korvata
kapitalistisen markkinatalouden moraalisella taloudella, jonka
jäsenillä olisi korkea keskinäinen velvoitteentunne.  Se tulisi
korvaamaan luokat ja yksityisomaisuuden yhteistyöllä ja
solidaarisuudella.  Se korvaisi voiton yhteisen hyvinvoinnin
tunnustamisella.  Se korvaisi myymisen jakamisella.  Se korvaisi
kilpailun ja kuvitteellisen itsenäisyyden kanssakäymisellä ja
keskinäisellä riippuvuudella.  Korvaamalla voittoihin keskittyneen
taloudellisen kudoksen eettisellä taloudella, se muuttaisi talouden
kulttuuriksi.

Miltä taloudellinen tuotanto tulisi sitten näyttämään tämän
kaltaisessa yhteiskunnassa?  Puuduttavat tuotantomuodot, jotka
vaativat raatamista ja ovat järjettömän tylsiä tehtäisiin tehtaissa
koneilla sen sijaan että ihmiset joutuisivat tekemään ne.  Niukkuuden
jälkeiselle yhteiskunnalle tarpeelliset tuotteet ja teknologiat
tehtäisiin teollisuuslaitoksissa: kestäviä tuotteita ja lääketarpeita,
tekstiilejä, kommunikaatio ja kuljetusvälineitä, voimatyökaluja,
elektroniikkaa ja niin edespäin.  Näiden tehtaiden
tuotantoteknologioita parannettaisiin kauas siitä mitä ne nyt ovat,
automatisoinnin ja roboteilla korvaamisen prosesseilla, jotka
mahdollistaisivat koneiden itsensä tekevän mahdollisimman paljon työtä
mahdollisimman pienellä inhimillisellä työllä.  Koneet tulisivat
tekemään koneita, kuten ne jo hyvin pitkälti tekevät, ja ne tulisivat
vaatimaan ihmisten osallistumista pääosin korjaukseen ja
suunnitteluun.  Spesialistit tulisivat tekemään suhteellisen vähän
häiritseviä tehtaita, joiden koneiden hajotessa korjausmiehet
korjaisivat ne.  Kuitenkin tuotanto tulisi vaatimaan hyvin vähän, jos
ollenkaan, puurtamista tai tylsyyttä, puhumattakaan huomattavasta
raatamisesta.

Voi vaikuttaa järkyttävältä puhua tuonkaltaisesta teollistumisesta
samalla kun puhutaan vastavuoroisuudesta ja keskinäisestä
riippuvuudesta.  Kuitenkin teollistuminen on riidassa yhteistyön kanssa
vain jos pitää teollistumista synonyymina kapitalismille ja työvoiman
riistolle.  Teollisuuslaitos kommunalistisessa yhteiskunnassa tulisi
olemaan ihmisten kollektiivisesti omistama ja yhteistyöllä hallinnoima
moraalisen talouden osana; kenties vielä tärkeämpää on että ihmistyön
minimointi tulisi luomaan materiaaliset edellytykset vastavuoroisuuden
ja yhteistyön läpäisemälle yhteiskunnalle.  Itseasiassa tuon kaltaisten
tehtaiden tuottavuus itsessään tekisi mahdolliseksi järkevän
yhteiskunnan vastavuoroisen hengen kattavuuden.

Tämä asia on keskeinen.  Menneet vallankumoukset ovat kaatuneet siihen
faktaan, että niiden ajalta puuttui tarpeeksi tuotantovälineitä jotta
oltaisiin voitu vapauttaa ihmiset raatamiselta ja tarjota heille ei
ainoastaan kohtuullista mukavuustasoa vaan myös vapaa-aikaa jota he
tarvitsevat ottaakseen osaa yhteisön itsehallintoon.  Satojen vuosien
vallankumouksellisen toiminnan aikana, niiden ihmisten enemmistö jotka
pyrkivät muuttamaan yhteiskuntaa järkevien periaatteiden mukaisesti
ajettiin takaisin, osaltaan, koska heidän teknologinen tasonsa ei
kyennyt tukemaan niitä uusia yhteiskunnallisia suhteita jotka olisivat
voineet vapauttamaan heidät nälästä, pitkistä työpäivistä sekä
luokkavallasta.  Nykypäivänä tuo teknologinen mahdollisuus on
kuitenkin olemassa; järkevä ekologinen yhteiskunta tulisi ottamaan
seuraavan askeleen ja käyttämään tuota teknologista valmiutta
varmistamaan että ihmisillä on vapaus, sen sijaan että heidät
alistettaisiin herruudelle ja riistolle.  (Jonkin verran työtä on
tietenkin välttämätöntä yhteiskunnan ylläpidolle; vallitsevan
vastavuoroisen hengen mukaisesti, tuon kaltainen yhteiskunnallisesti
tarpeellinen työ tultaisiin jakamaan tasan sen tekemiseen kykenevien
kesken.  Kuitenkin koska koneet voisivat tehdä suurimman osan työstä,
tälläinen työ ei vaatisi kovin paljoa aikaa.)

Tehdastuotannon ei tietenkään tarvitse sulkea pois esineiden
käsinvalmistamista niiltä, jotka saavat nautintoa tuonkaltaisesta
toiminnasta.  Itseasiassa käsityön peruskomponenttien tehdastuotanto
tulisi jättämään käsityöläiset vapaiksi keskittymään sen
taiteellisempiin ja luovempiin puoliin.  Esimerkiksi ne jotka
nauttivat kankaiden kutomisesta voisivat jättää koneiden huoleksi
pitkästyttävä kudoksen langaksi tekemisen työ; kuitenkin he
saattaisivat kutoa rukeilla omaksi ilokseen, luodakseen kankaita niin
ystäville kuin yhteisöllekin.

Samalla tapaa ihmiset, jotka nauttivat puutarhanhoidon
aistillisuudesta saattaisivat kasvattaa oman ruokansa, mikäli
haluaisivat, pienimuotoisesta maanviljelystä saatava esteettinen
nautinto onkin huomattava.  Kuitenkin useat voisivat päättää olla
käyttämättä aikaansa oman ruokansa kasvattamiseen, heidän suosiessa
muita toimia; he saisivat ruokansa maanviljelyksestä, joka olisi
osittain tai ehkä jopa täysin teollistettu.  Maanviljely olisi
itseasiassa enimmäkseen mekanisoitua, tämän salliessa pitkästyttävän
raatamisen kovassa maanviljelystyössä viimein kadota menneisyyteen.

Teollistettu maatalous ei myöskään olisi ainoastaan suotavaa, se olisi
välttämätöntä mikäli yhteiskunta aikoisi tukea kasvavia
ihmispopulaatioita.  Suoraan sanoen on naivi kuvitelma, johon monet
radikaalit ympäristönsuojelijat uskovat, että yhteiskunta saattaisi
palata kaivamiskeppeihin, keräilyyn ja hevosvetoisiin auroihin,
muutoinkuin täysin henkilökohtaisella tasolla täyttääkseen tyystin
yksilöllisiä tarpeita.  Teollinen maatalous ei myöskään ole
ristiriidassa orgaanisten toimintatapojen kanssa.  Teollisesti
kasvatettu ruoka voisi hyvinkin olla orgaanista ja siihen käytetyt
koneet voitaisiin hyvin suunnitella aiheuttamaan pienimpiä mahdollisia
vaikutuksia maaperään ja sen ekologiaan.

Sama valinnan periaate--ja tulisi muistaa että ilman mahdollisuutta
valintaan ei ole vapautta--voitaisiin käyttää kaikenlaisten esineiden
valmistukseen.  Yksilön ammatti tulisi käytännössä olemaan kutsumus
tai henkilökohtainen mieltymys, ei ammatti johon heidät pakotettaisiin
tai muuten suostuteltaisiin tekemään.  Ilman fyysisesti rasittavaa ja
puuduttavaa työtä syömässä suurinta osaa heidän ajastaan, ihmiset
olisivat vapaita elämään luovempia elämiä ja se toiminta minkä he
valitsisivat kuvastaisi heidän toiveitaan välttämättömyyden tiukkojen
vaatimusten sijaan.

Mikäli tuotanto, joka perustuu ihmistyön vähentämiseen on edellytys
moraaliselle taloudelle, oikeudenmukainen jakelu saattaisi tuon
talouden täyttymykseensä.  Jakelu olisi johdonmukainen kommunalistisen
politiikan humanististen ja yhteistyön arvojen kanssa, mikäli se on
osanottava, antaen jokaiselle yhteisössä selviytymiselle tarvittavat
elintarpeet.  Kaikille yhteisön jäsenille tarjottaisiin ne aineelliset
tavarat mitä he tarvitsevat täyttääkseen inhimillisen potentiaalinsa
ja elääkseen esteettisesti miellyttävän ja eettisen elämän.

On tarpeetonta sanoa että taloudellista eriarvoisuutta ei olisi
olemassa; ainoat eriarvoisuudet seuraisivat voimasta, iästä,
terveydestä ja yksilöllisistä ominaisuuksista.  Kuitenkin nämä
eriarvoisuudet, sen sijaan että ne olisivat tekosyitä herruudelle,
tultaisiin tasapainoittamaan yhteisöllisesti, niin että ne jotka
tarvitsisivat enemmän tukea saisivat sitä.  Toimien "jokaiselta
kykyjen mukaan, jokaiselle tarpeen mukaan" periaatteen mukaisesti,
jakelu lakkaisi olemasta taloudellinen kysymys.

Ilman kapitalistista taloutta, jonka kasva-tai-kuole periaate on
pääasiallinen voima ekologisen kriisin takana, kansalaiset olisivat
vapaita muotoilemaan yhteiskuntansa ekologisten periaatteiden
mukaisesti.  Kaupungit desentralisoitaisiin sekä fyysisesti että
institutionaalisesti; kaupunki ja maaseutu muodostaisi yhtenäisen
kokonaisuuden ja niiden välinen historiallinen konflikti loppuisi.
Fossiilipolttoaineiden käyttö varmastikin lopetettaisiin ja
korvattaisiin puhtailla uusiutuvilla energianlähteillä--jopa
teollisuustuotannossa.  Eläin ja kasvikunnan muodostamaa luontoa
lakattaisiin käsittämästä köyhänä, kuten kapitalismi sen käsittää
nykyään--paikkana, jossa on liian vähän resursseja, joista täytyy
kamppailla verisesti--vaan se käsitettäisiin kenttänä
hedelmällisyydelle ja evoluution kehityskululle kohti monimuotoisuutta
ja monimutkaisuutta.

Emme voi ennustaa varmasti haluavatko uuden politiikan kansalaiset
uudelleenmuotoilla yhteiskunnan näiden periaatteiden mukaan.
Demokratian olemus on loppujen lopuksi sellainen että heillä tulee
olemaan valinnanvapaus.  Kuitenkin mikäli he haluavat säilyttää suoran
demokratiansa, järjen tulee ohjata heidän valintojaan.  Heiltä olisi
järjetöntä päättää esimerkiksi palauttaa pakkoon perustuvan
tehdastyöjärjestelmän, aikana kun sitä ei enää tarvita.  Kapitalismin
palauttaminen ja voitonhaun vapauttaminen aiheuttamaan tuhoa
yhteiskuntaan ja biosfääriin olisi myöskin järjetöntä.  Samoin olisi
kunnallisten konfederaatioiden valtioiksi muuttaminen.  Samoin olisi
etnisten tai sukupuoliryhmien poliittisen osanoton ulkopuolelle
sulkeminen.  Vapauttava ja ekologinen anarkistinen yhteiskunta olisi
mahdoton ilman vastavuoroisuuden ja täydentävyyden henkeä; kuitenkin
tuo henki on vuorostaan mahdoton ilman järjen käyttöä sen arvojen ja
käytäntöjen tukemiseksi kaikkia epämiellyttäviä vaihtoehtoja vastaan.

KommunalismiKirja14

2006-08-09 15:46:38