Vanhan anarkowikin artikkelit

KommunalismiPV3

2006-08-27 14:20:27

Politiikan uudelleenluonti

Kansallisvaltioiden nousun myötä, keskitetty valta alkoi
tukahduttamaan tätä julkista osanottoa, alistaen jopa syrjäiset
paikkakunnat valtiovallalle ja lopettaen sen autonomian mistä ne
olivat aikaisemmin voineet nauttia.  Aluksi tämä hyökkäys tehtiin
jumalallisella oikeutuksella hallitsemaan valittujen kuninkaiden
nimessä, kuitenkin jopa 1800--luvun alussa demokratian käsitteen
tultua kansan intohimoisten vaatimusten kohteeksi, tasavaltojen
rakentajat anastivat sen itselleen pintasilaukseksi
"edustuksellisille" instituutioilleen --- parlamenteille ja
kongresseille --- sekä samanaikaisesti viitaksi naamioidakseen niiden
elitistisen, holhoavan, ja pakottavan luonteen.  Tämän takia
Länsimaiden kansallisvaltioihin viitataan rutiininomaisesti
"demokratioina" ilman edes mumistuja vastalauseita.
Hyvinvointivaltion luonnin myötä, Valtion vallat --- sekä sen
hyväksyttävyys varomattomille --- laajentuivat vielä enemmän, sen
omaksuessa monia sosiaalisia tehtäviä joista yhteisöt olivat ennen
olleet itse vastuussa.

Tästä huolimatta, suurimmassa osassa Eurooppaa ja Amerikkaa,
poliittinen elämä säilyi jollakin asteella elossa paikallisella
tasolla, kuten se tekee yhä tänä päivänäkin.  Suoraa demokratiaa, ei
tietenkään, ole enää olemassa samanlaisena kuin antiikin Ateenassa. 
Kuitenkin jopa yhteisöissä joilta on riistetty niiden entiset uljaat
vallat, viralliset ja epäviralliset poliittiset kentät säilyvät vielä
--- kansalaisjärjestöissä, yhden asian liikkeissä,
keskustelutilaisuuksissa, asukasyhdistyksissä ja sen sellaisissa ---
paikkoina kasvottaisille julkisille prosesseille.  Toisin sanoen,
vaikka suoraa demokratiaa ei ole enää olemassa, paikalliset julkiset
kentät säilyvät yhä.

Aivan varmaa on että noita jäljelle jääneitä julkisia kenttiä
heikennetään tuhoisasti nykyään, kun suuremmat sosiaaliset voimat
syövyttävät naapurustojen ja yhteisöjen elämää.  Taloudelliset paineet
pakottavat ihmisiä käyttämään aina vain enemmän ajastaan elantonsa
tienaamiseen, mikä jättää heille vähemmän aikaa edes seurustelemiseen
tai perhe--elämään, puhumattakaan yhteisöllisistä asioista.
Kapitalistiselle yhteiskunnalle luonteenomainen kuluttamisen henki saa
miehet ja naiset käyttämään suuren osan jäljelle jääneestä
vapaa--ajastaan shoppailuun, jopa viihteen muotona, tai sitten
television katseluun, mikä virittää heidät shoppailemaan lisää.
Perhe--elämän tullessa pakostakin "turvapaikaksi julmassa
maailmassa," poliittinen elämä vetäytyy yhä kauemmaksi heidän
saataviltaan.  Tällaisessa tilanteessa ei voi kukoistaa sen enempää
poliittinen kuin perhe--elämäkään.

Tällä tavoin itse politiikan merkitys unohtuu asteittain.  Ihmiset
länsimaissa ovat unohtamassa muistoaan politiikasta aktiivisena,
elinvoimaisena itse-hallinnon prosessina, samalla kun veltto käsitys
kansalaisuudesta --- äänestämisenä, veronmaksamisena ja valtion
tarjoamien palveluiden passiivisena vastaanottona --- sekoitetaan itse
kansalaisuuteen.  Revittynä juuristaan yhteisössä, yksilö on eristetty
ja voimaton, yksin massayhteiskunnassa jolla on vain vähän käyttöä
hänelle poliittisena olentona.

Kuitenkin jos ihmisillä nykypäivänä on vain vähän mielenkiintoa
julkista elämää kohtaan, kuten monet nykypäivän kommentoijat
harmittelevat, se voi olla koska julkiselta elämältä puuttuu
merkitystä --- toisin sanoen, koska siltä puuttuu todellista valtaa.
Sen sijaan että se olisi paikallisilla poliittisilla kentillä, suurin
osa vallasta tehdä päätöksiä sijaitsee Valtiolla.  Se ei ole joutunut
sinne vahingossa, Jumalan tahdon tai luonnonvoimien takia.  Ihmisten
toiminta on asettanut sen sinne.  Valtioiden rakentajat anastivat sen,
pakottaen tai houkutellen kansan luopumaan vallastaan suurempaan
rakenteeseen.

Valta, kerran kansalta pois otettuna, on jotain jonka he voivat ottaa
takaisin.  Ei tulisi olla mikään yllätys, että kaikkialla nykypäivän
Euro--Amerikkalaisessa maailmassa miehet ja naiset hylkivät yhä
enemmän olemassa olevaa puoluejärjestelmää ja sitä mitätöntä
poliittista osaa minkä valtio jakaa heille.  Vieraantuminen siitä mitä
kutsutaan "poliittisiksi" prosesseiksi on laajalle levinnyttä ---
mistä massiiviset äänestämättä jättämisten määrät todistavat ---
samalla kun "poliitikkoihin" ei luoteta missään.  Jopa siellä missä
heihin vedotaan ylenkätisesti, kansalaiset reagoivat
vastenmielisyydellä ja jopa vihamielisyydellä elektoraaliseen
manipulointiin.  Tuon kaltainen vastenmielisyys valtiotaidon
prosesseja kohtaan on kunnioitettava taipumus, jotain jonka päälle
kommunalistinen politiikka voi rakentaa.

Kommunalismin projektina on elvyttää politiikka sen vanhassa
merkityksessä --- rakentaa ja laajentaa paikallista suoraa
demokratiaa, niin että tavalliset kansalaiset tekevät päätökset
yhteisöistään ja koko yhteiskunnastaan.  Täytyy ymmärtää että se ei
ole yritys lisätä kansalaisten osanottoa tasavaltojen prosesseissa.
Se ei ole vaatimus suuremmalle äänestysprosentille ensi vaaleissa, tai
kansalaisten mobilisoinnille lainsäädäntöön vaikuttaakseen ("kirjoita
kansanedustajille") tai edes sellaisten tekniikoiden kuin
kansalaisaloitteiden, kansanäänestysten tai takaisinkutsun käytön
laajentamiselle aikomuksena "demokratisoida" kansallisvaltio.  Eikä
se ole yritys korvata voittaja--saa--kaiken äänestysjärjestelmät
(joita käytetään mm.  Yhdysvalloissa, Isossa--Britanniassa ja
Kanadassa) suhteellisella edustuksella, jotta mahdollistettaisiin että
pienet tai kolmannet puolueet voivat saada virkoja suhteessa niiden
saamiin ääniin.  Lyhyesti sanoen, se ei pyri koristelemaan valtion
"demokraattisia" huntuja työskentelemällä "demokraattisten
reformien" puolesta.  Kaikkein vähiten se pyrkii rohkaisemaan ihmisiä
ottamaan osaa rakenteessa joka, kaikista naamioistaan huolimatta, on
tarkoitettu hallitsemaan heitä.  Kommunalismi on, itseasiassa,
vastakkainen valtiolle, koska valtiota ei voida sulauttaa yhteisöjen
itsehallintoon ja elinvoimaiseen kansalaiskenttään.

Kommunalismin päämääränä on pikemminkin elvyttää julkinen kenttä, joka
on nyt syöksymässä kadotukseen ja muuntaa se poliittiseksi kentäksi.
Se pyrkii luomaan aktiivisia kansalaisia passiivisesta
äänestäjäkunnasta ja antamaan heille poliittisen kontekstin jossa he
voivat tehdä jotakin merkitseviä päätöksiä.  Se pyrkii luomaan tämän
kontekstin institutionalisoimalla heidän valtansa naapurustojen ja
kuntien yleiskokouksiin.  Kommunalismi palaa politiikan juurille
herättääkseen suoran demokratian henkiin ja laajentaakseen sitä, sekä
elvyttääkseen ne järkevät ja eettiset hyveet ja käytännöt jotka
tukevat sitä.

KommunalismiPV3

2006-08-06 03:07:08